Tunteet valskaa ääripäästä toiseen. Päivällä olin vielä onnellinen, nyt on taas tappomieliala.
Mä haluaisin luovuttaa. Olen uponnut juoksuhiekkaan enkä jaksa enää pyristellä vastaan, mä vajoan kokonaan siihen paskaan. En jaksa päivästä toiseen yrittää olla iloinen, kun kuitenkin jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja kaikki romahtaa taas alas.
En enää aio luottaa tai kiintyä keneenkään, menetän kaikki kuitenkin. Pimeydessä on turvallista. Vittuun positiivinen elämänasenne.
Omat pikku pirut esiin itse manasin
Itse itseni nurkkaan ahdistin
Väärän jalan sängynreunaan yli potkaisten
Miltein vapaaehtoisesti masentuen
Jo aamulla sen jotenkin vaan heti aavistaa
Tänään ei oo tosiaankaan mikään kohdallaan
Tapahtumien summa sen kai aloittaa
Ensi töikseen itsetunnon irti kaivertaa
Ja mua ahdistaa, ja mua ahdistaa, ja mua ahdistaa
Ja mua ahdistaa, se raastaa, se kalvaa, se voittaa
Paha päivä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pessimistikin pettyy.
VastaaPoistaÄlä luovuta, älä vielä.