nameless

Ihana pääsiäisloma! ♥ Tätä on odotettu, pääsee ehkä nukkumaan taas univelkoja pois kun viimeyönäkään ei tullut oikeen nukuttua. Saatiin tänään myös viime jakson todistukset, oon oikeesti ihan yllättynyt miten hyvin meni! Täähän son suorastaan tylsän näköinen:

Käyttäytyminen 10
Äidinkieli 9
Englanti 9
Matematiikka 9
Yhteiskuntaoppi 9
Uskonto 9 (!)
Valinnainen kuvataide 9
Kuvataiteen valinnaiset opinnot 9

Noi kuvikset on siis sillein et eka on pitkä valinta joka on ollu mulla sekä kasilla ja ysillä ja jälkimmäinen on yhden kurssin (=jakson) mittainen lyhytkurssi.
Oooo ei oo ollu ehkä ikinä näin hyvää jaksotokaria, aina on ollu ainakin yks 8. Ja toi uskonto on oikeesti maailman kahdeksas ihme! Kyllähän mulla meni koe ja esitelmä hyvin mutta suoraan sanottuna mun asenne ei ollut kovin positiivinen, ei nimittäin hirveästi tuo uskonto kiinnosta... Mutta tää on mahtavaa, toivon vaan että jaksan nyt vielä panostaa tän viimisen jakson ajan niin saisin sit kivan päättötokarin.

Asiasta toiseen. Eilinen meni syömisten kannalta ihan järkyttävän huonosti, mä en edes kehtaa sanoa mitä kaikkea söin. Tai no oikeastaan kehtaisin, mutta mä en muista, mä söin oikeasti niin paljon kaikkea. Mutta tänään sitten vähemmän, söin aamulla ruisleivän ja teetä ja koulun jälkeen kotiruokaa, mutta loppuilta olis tarkotus olla syömättä.

Toivon että porukat lähtee tänään kauppaan, koska mulla on hirveesti kaikkea ostettavaa.. Ensimmäisenä listassa uudet kengät. Noilla kengillä en pysty kävelemään enää oikeasti ollenkaan, niistä on pohja reunasta irti ja voitte vaan kuvitella miltä tuntuu kävellä 3km tuolla loskapaskassa liikkatunnille urheiluhallille... Voisin tietty ottaa noi mun paksupohjaset saappaat, mutta en tiedä miten se pohja kestää vettä ja muutenkin ne oli niin kalliit kengät etten viiti sitten pilata niitä. Maiharit, haluan maiharit!

Puhuin tänään myös kaverin kanssa mun laihduttamisesta. Oon kertonu sille että yritän vähän pudottaa painoa ja tiedän että voin luottaa siihen eikä se kerro kellekään. Vaikka tänään se tosin uhkasi leikillään kertoa mun äidille, mutta tuskinpa. Kyllä se yritti mulle puhua järkeä, mä olen kuulemma jo nyt liian laiha ja plaaplaa mutta mä en usko sitä, ei puhumalla saa mua lihoamaan. Ja se ei edes tiedä kuinka syvällä tässä paskassa mä oikeasti olen, se luulee että mä haluan pudottaa vaan ihan pari kiloa. Mutta en mä sille aio muuta kertoakaan, noihin luuloihin saa tyytyä.
Puhuttiin myös masennuksesta ja sen hoidosta, viiltelystä ja muusta. Se on oikeesti ihana, sen kanssa voi puhua ihan mistä vaan eikä tarvii huolehtia että alkaako se nauramaan mun jutuille tai jotain. Mutta en mä sille kaikkea kerro tietenkään, vähän jotain pintaraapaisuja lukuunottamatta.

vengeance is mine

Joo olipas kivat pileet eilen. Okei alussa oli ihan oikeesti kivaa, tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa eikä ollu ulkopuolinen olo, tehtiin yhessä ruokaa jota mä söin vähän ja sitten siirryttiin tekemään kaikkee ja muut söi sipsejä ja muita herkkuja, ja ite voin nyt ylpeänä ilmoittaa että herkuista söin koko päivänä vaan 3 pienenpientä sipsiä! Ja join pepsi maxia, muut sokerilitkut jätin toisille.

Mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Loppuillasta porukka istui olohuoneessa ja kattoi telkkarista jotain paskaa ohjelmaa joka ei mua ois vähempää voinu kiinnostaa. Yritin puhua niille et kun nyt kerran ollaan yhessä tänne tultu niin voitais tehäkin jotain järkevämpää kun töllöttää telkkaria, mutta ei. Mä makailin about tunnin yksinäni kaverin huoneen lattialla itku kurkussa ja muut oli siellä olkkarissa eikä kukaan niistä edes huomannu et olin lähteny johonkin, ennenku se ohjelma sit loppui. Sittenkin tuli vain pari kysymystä ja naurua tyyliin "Väsyttääkö vähän?" ja muuta saman tapaista, ketään ei oikeasti kiinnostanut miksi mä makaan yksin lattialla nurkassa.

Sitten me lähettiin nukkumaan, mutta mua ahisti ihan hirveesti ja makasin monta tuntia tuijottamassa kattoa. Nukahtamisesta ei meinannu tulla mitään, havahduin jokaiseen pienimpäänkin ääneen. Ehdin nukkua ehkä 3 tuntia, ennenkuin sitten aamulla heräsin taas varmaan kaks tuntia ennen herätystä. Makasin siinä sitten koko sen ajan ja en voinut edes liikkua kun kaverin kissa makasi jalkojen päällä enkä viittiny herättää sitä. Sitten kun se herätys viimein soi niin olin kuolemanväsynyt ja edelleen vittuuntunut kaikkien käytökseen, joten vastailin kaikkien "Nukuitko hyvin?" "Oliko sulla eilen kivaa?" jne. kysymyksiin vaan ynisemällä jotain.

Että kiitos vaan kaverit, toki tulen ens kerrallakin.

(Ihanaa, enää huominen koulupäivä ja sitten pääsiäisloma ja me lähdetään Savonlinnaan! Tosin vasta lauantai-aamuna, mutta silti.)

mur

Vieläpä ehdin kirjottaa ennen kun pakkailen tavarat ja lähden sinne kaverille. Ajattelin nimittäin tulla valittamaan kahdesta asiasta.

Ensimmäinen: menkat. Miksi helvetissä niitten täytyy tulla aina silloin, kun mulla on jotai tärkeetä menoa, en ole kotona tai muuta? Mä vihaan niitä muutenkin, eikä tätä helpota se että ne saapuu aina pilaamaan jonkun mulle kivan tai tärkeän päivän. Olisiko liikaa pyydetty että jos ne jo kohta jäisi kokonaan pois?

Toinen asia: "kaveri" nimeltä I. Mä en ymmärrä, mikä sillä tyypillä oikein viiraa päässä. Se lähtee kesken päivän koulusta ilmottamatta kellekään, joskus on kokonaisia päiviä pois kun "on henkisesti väsynyt", ei puhu asioistaan edes parhaalle kaverilleen enää, vaan juoksee pienienkin vastoinkäymisien ilmettyä puhumaan koulupsykologille tai opolle. Se suuttuu jos siltä yrittää kysyä poissaolojen tai katoamisten syitä. Tänään se veti kilet, kun ei päässyt luokassa ikkunapaikalle istumaan, alkoi itkeä ja lähti opolle. EN YMMÄRRÄ, miksei se voisi vaikka sanoa että sillä on jotain ongelmia mistä se ei halua puhua? Sekin auttais mua ymmärtämään sitä enemmän, mutta ei, neiti ei voi edes avata suutaan. Kyllä mä tajuan jos sillä on vaikka kotona jotain ongelmia, mutta hei, se ei ole ainut. On mullakin omia probleemoja joista mä en halua puhua kenellekään, mutta ne ei vaikuta mun käytökseen noin radikaalisti ja jos vaikuttaisi, niin mulla riittäis pokka kuitenkin edes vastaamaan kysymyksiin, vaikka sitten sanomalla vain etten halua puhua asiasta.

Mä en tajua, en helvetissä tajua, miten se voi olettaa että se voi vaan kadota ja ilmestyä mielensä mukaan, olla puhumatta kenellekään ja silti odottaa että kaikki kyllä ymmärtää ja lohduttaa ja on sen ystäviä, kun ei me edes vittu tiedetä miksi se käyttäytyy noin? Yritä siinä sitten olla empaattinen kun ei tiedä johtuuko ongelma meistä, I:n perheestä, siitä itestään vai mistä, vai onko koko ongelmaa edes olemassa vai tahtooko tää vaan esittää jotain marttyyriprinsessaa.

Mä en turhaan haluaisi tuomita sitä sekopääksi, mä tiedän etten mä ole tässä laihdutushöpötyksessä yhtään sen terveempi, mä olen sairas, mutta kun on kaksi vuotta joutunut tota kattelemaan niin vaikea enää kestää. Mä tulen vielä niin varmasti joku kaunis päivä räjähtämään ihan kunnolla, mä huudan päin sen naamaa kaiken mikä mua siinä kaivelee, en jätä yhtään ajatusta tulematta ulos suusta. Mä huudan sille niin kauan, että se itkee silmät päästänsä ja niin kauan, että multa lähtee ääni enkä enää voi tai jaksa huutaa. Ja mä tiedän että toi tulee tapahtumaan vielä tässä meidän viimeisten yhteisten peruskouluvuosien aikana, tässä parin kuukauden aikana. Koska mä en jaksa enää kasata tätä raivoa mun sisälleni kauaa.

Tähän pirteään ja aurinkoiseen tilitykseen loppuu tämä postaus. Ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, mä vaan tulen niin hillittömän raivon valtaan jo kun mä edes mietin I:tä.

Tänään on mennyt syömisien kannalta hyvin, jotain tasoitusta tolle huomisen (pakko)läskeilylle. Oon syöny tänään ananasta, yhen näkkärin ja vähän jugurttia, en tiiä kaloreita tarkemmin mutta veikkaan että alle 300kcal kuitenkin.

Hieman on morkkis taas siitä, että jouduin heittämään ruokaa roskiin.. Porukat oli jossain viinimessuilla ja kaapissa oli kanakastiketta, äiti oli käskeny keittää pastaa sen kanssa. No mä vaan sotkin lautasen kastikkeella, kaadoin sen sitten roskapussiin (jouduin tunkemaan sen tonne keittiön bioastiaan, toivottavasti noi ei löydä) ja nostin kattilan tiskipöydälle niin se näyttää että oisin keittäny sitä pastaa. Tästä tulee aina hirveen huono omatunto, noi käy töissä että saadaan tänne ruokaa jota mä sitten heitän pois.

Äsken äiti oli tuputtamassa vielä mulle jotain kanasalaattia, mä olin tosi lähellä sortumaan syömään sen, mutta kieltäydyin kuitenkin onneksi. Ei mulla ole nälkä, en mä tarvitse sitä. Niin kauan kun mä näytän tältä, mä en tarvitse mitään ruokaa. Voi kun mä pystyisin ajattelemaan näin ennen kun alan syödä jotain...

En luultavasti pääse kirjottamaan ennen keskiviikkoa, koska tosiaan huomenna sinne kaverille ja tiistaina voi olla sen verran väsynyt meininki että nukun luultavasti koko päivän koulusta tultuani. Että siihen asti sitten moimoi.

zzz

Tuntuu että voisin nukkua vaikka koko viikonlopun putkeen. Mulle on vaan yhtäkkiä tullut joku jatkuva väsymys, joka ei lähde pois vaikka nukkuisin kuinka paljon ja vaikken päivisin tee yhtään mitään aktiivisempaa kuin yleensä ja yöunetkin on aina samanmittaiset kuin ennenkin.

Ja olen taas paisunut... Tämänkin päivän piti mennä hyvin ja kotiin tulessa oli mennytkin enkä mä heti koulun jälkeen edes feilannu pahasti, mutta nyt illalla tuli yhtäkkiä joku kohtaus ja vetäsin 200g raejuustoa, banaanin, pari keksiä ja sitten iskä vielä paisto patonkeja jota tuli syötyä 5 palaa.... Köh. Ens viikolla on lisäksi vielä pääsiäinen, jolloin tunnetusti syödään vaikka mitä. ONNEKSI mä en tykkää mämmistä ja ONNEKSI mä olen karkkilakossa, muuten tulis katastrofi. Toivottavasti sitten pysyn edes jotenkin kurissa.

Oloa ei helpota sekään, että maanantaina on kaverin luona pienimuotoiset pippalot. Ei mitkään juomabileet vaan sellanen kiva tyttöjen ilta, katotaan joku leffa ja jutellaan ja tämmöstä kivaa, ja lisäksi ei-niin-kivaa: syödään. Mä en pysty välttämään syömistä mitenkään ja sen lisäksi tarjolla on toki kaikkea pientä purtavaa herkkujen muodossa. Onneksi sain kunnian tuoda juomat (limsat siis) joten voin vaikuttaa edes siihen ettei osteta mitään hirveitä kaloripommeja. Pepsi Maxia olis tarkotus ostaa, edes jotain voi vielä pelastaa.

Mutta muuten noi bileet kyllä on ihan kivaa vaihtelua, jäädään sitten koko porukka sinne yöks ja aamulla lähetään kaikki yhessä kouluun. Voi tulla aika mielenkiintonen päivä siitäkin, jaksaa varmaan keskittyä mihinkään ruotsiin siinä sitten. Tosin mua ahistaa se, että luultavasti oon koko porukassa vähän ulkopuolinen, koska kuten oon täällä aikasemmin puhunut niin tuun oikeestaan kunnolla toimeen vaan yhden tyypin kanssa... Mutta sen näkee sitten.

Drunk on pain I taste the kiss of death

Sainpas äsken valmiiksi tän kaksi päivää kestäneen siivousoperaation! Nyt on huone paljon kivemman näköinen, kun järjestelin kaikki hyllyt ja raivasin pöydät, vein muovikassikaupalla papereita ja turhia juttuja roskiin ja käänsin tän tietokonepöydän toisin päin. Nyt kun vielä saisin seinät maalattua (tosin tää viivästyy aika pitkään kun äiti antoi ajaksi "tässä vuoden sisällä", huoh), uusia huonekaluja hankittua ja vaihtamaan kunnolla järjestyksen niin olis täydellistä. Ehkä kesällä viimestään.

Mua on pistänyt tosi paljon vituttamaan, kun aloin taas viettämään aikaa ton kaverin kanssa (edelleen sama josta oon puhunu), käytän hänestä tästä lähtien nimeä M. Mutta niiiiin, nyt oon sitä mieltä että olis vaan kannattanut edelleen pitää välit viileinä! Tiedän että kuulostan kamalalta, mutta miten helvetissä niin ärsyttävä ihminen voi olla olemassa?! En ymmärrä, miten olen joskus voinut olla sen hyväkin kaveri. Tiedän kyllä että vika on loppupeleissä minun, mä oon muuttunut liikaa, mutta en tietoisesti valitse enkä haluaisi olla tällainen ja voi sille mitään ettei meillä vaan enää ole mitään yhteistä. M on vieläkin niin sinisilmäinen ja useissa asioissa lisäksi todella lapsellinen (en väitä itseänikään kovin kypsäksi, mutta näkisittepä hänet!), etten vaan voi käsittää.

Tällä viikolla M on kysynyt multa varmasti yli kymmenen kertaa, milloin voin tulla niille uudestaan. Ja missäköhän vaiheessa sanoin, että edes haluaisin? Mua ahdistaa, kun tää tenttaa multa joka asiaa mitä teen, jos mulla ei jonain päivänä ole sormuksia ollenkaan, niin heti on kauhea kysymysryöppy vastassa. En tiedä ymmärtääkö M itse kuinka ärsyttävää toi on, luultavasti ei. Ja tän takia mä tiedän, että siitä uudestaan eroon pääseminen on tosi vaikea juttu: jos alan normaalisti vaan vähentämään sille puhumista, saan perääni tekstiviestiarmeijan joissa kysellään miksi en puhu hänelle, onko mulla paha olla, haluunko keskustella asiasta, voitais olla meillä yötä ja syödä jätskiä kun se helpottaa oloa, onko sulla jotain rakkaushuolia, yritä piristyä ja vittu BLAA BLAA BLAA. Kyllähän mä voisin sanoa sille suoraan että mene helvettiin en jaksa sua, mutta kuitenkin pohjimmiltani mä en ole ilkeä ihminen, mä en halua loukata sitä.

Miksi tän pitää olla näin vaikeeta? Miksei mulla vois olla paljon hyviä kavereita joille voisin kertoa mun huolista ja tunteista? Miksi mun pitää olla itsekäs, omiin maailmoihin hautautuva ja itsesäälissä vellova kusipää?

Miksi musta tuli tällainen?

äsdjfsbvutöpabkå

Ahistaa huominen! Oon menossa tolle kaverille yöks josta oon nyt puhu paljon, se on ihan kiva ja näin mutta siellä joudun syömään ihan kamalasti. Sen porukat on nimittäin just sellasia ylihöösääviä jotka tunkee ruokaa kokoajan ja vahtii että varmasti syö, ja lisäks kaveri halus että ostetaan vielä jätskiä ja muita herkkuja. Apua?

Oon muuten lihonu ihan kauheesti... Hävettää tunnustaa mutta painan tällähetkellä jotai 52kg.... Huoh. Miten oon voinu päästää itteni tähän kuntoon? Mun maha on ihan kamalan näkönen ja reidet ja perse varsinki on paisunu ihan kamalan näköset. Pakko oikeesti nyt ottaa itteeni niskasta kiinni, tämmönen ei voi jatkua, painan kohta sata kiloa. Mä lupaan, että huomenna mä syön vaan vähän kotiruokaa täällä, sitten kävelen sinne kaverille (n. 3km) ja siellä en saa ahmia yhtään. Alle 1000 kalorin pakko pysyä.

Mutta muuten tänään on ollu kiva päivä, koulussa tän jakson viiminen päivä, ens viikolla alkaa seuraava ja viiminen jakso! Sen jälkeen on sitten peruskoulu ohi, huhhuh. Mutta siis, tänään oli rento päivä, katottiin kaikilla tunneilla leffaa paitsi oli se matikan koe, joka meni ihan hyvin. Ja saatiin enkun kokeet takas, sain 9+ ja oon tosi tyytyväinen.

Nyt juttelen jonkun puolalaisen tytön kanssa, ihanaa et voi kehittää omaa enkunkielen taitoa tällä tavalla ja muutenkin kiva höpötellä jonkun kanssa. Tulin tosi hyvälle mielelle kun se alotti puhuun mulle! Tuli vaan hirmu kiva olo, en tiedä miks. Huomaa vaan miten suomalaiset oikeesti on tosi "syrjäänvetäytyneitä", ite en ois ikinä kehannu alottaa mitään keskustelua.. Mutta joo, toi vaikuttaa tosi mukavalta ihmiseltä ja näin poispäin, kiva tutustua siihen!

väsy

Voiko ihminen edes olla näin väsynyt? Mä en voi tehdä mitään kun silmät painuu umpeen heti kun yrittää tehdä jotakin edes vähän ajatustyötä vaativaa. Oon nukkunu koulussa välitunneilla ja tunneillakin vähän lepuuttanut silmiä sillointällöin. En edes tiiä mistä tää johtuu, kun oon nukkunu ihan yhtä paljon (tai siis vähän) kun aina ennenkin? Aamulla tuntuu kuin heräis kuolleista ja eikä olo päivän mittaan parane yhtään. Yritin äsken lukea matikankokeeseen, mutta väsyneenä ei jaksa keskittyä yhtään mihinkään varsinkaan kun silmäluomet ei enää jaksa vastustaa painovoimaa.

Mun sormenpäät on oudosti kuluneet. Tai siis tuntuu et niistä ois lähteny nahka vaikkei oiskaan, ne on hirveen kipeet ja tää näppiksellä kirjotuskin sattuu. En tiiä mikä niillä on koska en oo mielestäni tehny mitään mikä ois voinu kipeyttää ne. Outoa.

Kerroin tossa viime postauksessa tosta kaverista jonka kanssa oon nyt alkanu lämmittelemään välejä taas uudestaan. Tosin jo tänään mä ehkä tajusin sen asian, minkä takia se alkunperinkään alkoi mua ärsyttämään: se takertuu pikkuasioihin. Mä olen ite sellanen ihminen et tykkään joitain poikkeuksia lukuun ottamatta höpöttää melko nopeaa tahtia kaikista eri aiheista, mut tää kaveri jää usein jauhamaan samaa asiaa pitkäksi aikaa, yleensä vielä jotain tosi pientä juttua jonka oon maininnu vaan sivuseikkana. Se on turhauttavaa, kun ite haluaisin jo siirtyä seuraavaan asiaan mutta tää vaan jatkaa sen edellisen mietiskelemistä. Muuten kyllä kiva että alettiin taas jutskailemaan sen kanssa, muistan miten meillä oli pari vuotta sitten niin kivaa jnejnejne. Mut mä vaan luulen, ettei asiat enää palaa millonkaan samanlaisiks, mä oon muuttunu ihmisenä niin paljon etten varmaan enää pysty olemaan tälle samanlainen ystävä kun silloin. Tiedän että oon pessimistinen ja ystävyyssuhteille pitäis aina antaa toivoa, mutta musta vaan tuntuu että vaikka me taas päällisin puolin ollaankin taas väleissä, niin meidän välissä on silti joku muuri, jonka luultavasti mä oon kasannut.

Miten musta tuntuu et nää merkinnät muuttuu päivä päivältä turhemmiks...? Tälläkään postauksella ei ollut mitään pointtia, aattelin vaan tulla ilmoittelemaan itestäni.

apua

En oo taas jaksanu kirjotella pariin päivään mitään, kun ei oikein oo ollu mitään mistä kirjottaa, kaikki on menny aika tasasen huonosti. Mä oon menettänyt mun itsekurin ihan kokonaan, syön koko ajan ku hevonen ja oon lihonu ihan kamalasti. Mua oikeesti pelottaa koska tuntuu etten mä ikinä voi kesään mennessä olla mun tavoitepainossa, mun on pakko ottaa itteeni niskasta kiinni, mut se on niin vaikeeta.

Sitten mua ahistaa, kun jotkut mun nettikaverit ei ikinä voi tulla ite juttelemaan mulle, vaan mun on aina mentävä juttelemaan niille. Sitten ne suuttuu ja luulee etten enää oo niitten kaveri, jos mä joku kerta en jaksakaan puhua niille. Mä vaan haluisin, että nekin joskus alottais keskustelun, se tuntuu niin tyhmältä että se oon aina minä jonka pitää mennä sanomaan moi. Ehkä mä vaan lopetan niille puhumisen, ehkä ne sit tulee juttelemaan jos niitä oikeesti kiinnostaa? En tiedä.

Mutta hyvä uutinen on se, että oon taas alkanu juttelemaan yhen (irl) kaverin kanssa, jonka kanssa oltiin ala-asteella ja yläasteen eka vuosi tosi läheisiä mutta sitten ite jotenkin "kyllästyin" siihen ja otin vähän etäisyyttä. Tolla kyllästymisellä nyt tarkotan lähinnä sitä, että kun on tosi paljon (=liikaa?) jonkun kanssa yhdessä, niin alkaa kaikki pikkuviatkin ärsyttämään ja tulee tosi paljon riitoja ihan turhista asioista, you know. Mutta tosiaan perjantaina menin pitkästä aikaa juttelemaan sinne ja se kerto että sillä on ollu ikävä mua ja se on kaivannu jotain ihmistä, jolle voi taas kertoa kaiken (me siis sillon pari vuotta sit oltiin ihan täysin erottamattomat, kumpikin ties kaiken toisesta ja muuta). Se tuntu tosi hyvältä ja mäkin sanoin ikävöineeni sitä. Vaikka rehellisesti sanottuna en olekaan, koska mä en ole sen tyyppinen ihminen joka ikävöi, oikeastaan koskaan. Mutta kuitenkin, ihanaa että saadaan taas välit kuntoon ja muuta, suunniteltiin jo että ens kesänä lähetään niiden mökille kahestaan muutamaks yöks, ollaan tehty niin aikasempinakin vuosina ja on ollu ihanaa.

Perjantaina mulla oli yhteishaku, eka toive on toi audiovisuaalinen viestintä, se on jotenkin niin mun ala, ku kuulin siitä ekan kerran ni mä tiesin heti että tonne mä haluun. Mut sinne on edellisinä vuosina ollu tosi paljon hakijoita ja varmaan nytkin, eli en tiiä... Jos mä keskiarvon (8,3) puolesta pääsisinkin, niin sit on vielä ne pääsykokeet jotka vähän arveluttaa. Toisena on kauneudenhoito- eli siis kosmetologiopinnot ja kolmantena kuvallinen ilmaisu, noikin on molemmat pääsykokeellisia. Neljänneks laitoin vähän extempore liiketalouden, en mä tiedä onko se oikein mun ala mut alko vaan ahistamaan että mitä jos mä feilaan noi kaikki pääsykokeelliset, en haluu pitää välivuotta tässä vaiheessa, lukio ei oo mun juttu enkä mä haluu sitä oppisopimusjuttuakaan. Mutta katotaan sitten toukokuussa pääsykokeiden jälkeen...!

Nyt vois taas lukea enkun kokeeseen. Mä oon lukenu siihen aika superpaljon jo, eli koealueen melkein 2 kertaa läpi! Jee. Vielä pitää noita kielioppijuttuja harjotella lisää, en haluu et mun enkun numero laskee takas kasiin kun oon nyt saanu kivasti sen nostettua (ja jos saan tästä ja seuraavasta kurssista vielä ysin niin on mahdollisuus että saan myös päättotokariin 9!).

iltaa

Mun pitäis olla lukemassa biologian kokeeseen... Itseasiassa mun piti lukea koko päivä, mutta tässäpä tää päivä on hurahtanu enkä ole kirjaan vielä koskenutkaan.

Mä haluisin valvoa koko yön, istua hiljaa ja katella ikkunasta pimeyteen, mutta ongelma on se että mua väsyttää jo nyt tosi paljon ja mulla on tekemistä sen verran etten ehdi istuskella. Tän postauksen jälkeen mä oikeesti luen edes kerran ton alueen läpi, sitten lakkaan kynnet, teen lihaskuntoja ja sitten katotaan paljonko kello on tai oonko nukahtanu.

Oon kelaillu tässä tätä mun syömävammausta, ja oon tullu siihen tulokseen että mä haluaisin lopettaa. Se kuulostaa aina niin helpolta, mutta ette uskokaan miten vaikeeta mun on ollu nyt olla edes tää muutama päivä ilman vaakaa... Mä niin haluisin ajatella muutakin kun vaan kaloreita ja liikkumista, elää niinkuin normaalitkin ihmiset, mutta mä haluan myös olla laiha.. Yritän ehkä ens viikosta alkaen syödä normaalin terveellisesti, oon edelleen karkkilakossa ja muitakin herkkuja aion vähentää. Mutta en aio laskea kaloreita tai huolestua liikaa jos satun syömään vaikka ylimääräisen leivän päivässä. Katotaan miten onnistuu.

Sain tänään kuulla että yks mun ns. menneisyyden haamuista tulee ehkä ysin jälkeen samaan kouluun kun mä. Eri alalle tosin, mutta samaan koulurakennukseen. Tää on mun entinen ihastus, jolle oon viimeks puhunu syksyllä ja musta tuntuu et hän vihaa mua... Sen takia vähän mietityttää että miten tässä käy. Tavallaan mä haluaisin nähdä sen, kattoa että mitkä meidän välit oikeen on, mutta en haluais retkahtaa siihen uudestaan, se oli niin helvetillistä viime kerrallakin.

Sain myös pitkästä aikaa juteltua yhelle mun vanhalle kaverille jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt, ja saatiin heti sovittua treffit ens torstaille ja meen heille yökylään ens viikonloppuna (en siis tän viikon vaan seuraavan). Kiva nähdä sitäkin taas, meillä on ala-asteen puolelta niin paljon ihania muistoja.. Toivon että meidän väliin ei oo tänä hiljaisempana aikana kasvanu mitään ylitsepääsemätöntä muuria vaan kaikki vois olla niinkuin ennenkin.

Huomenna meen illalla kattoon kaverin ja sen siskon kanssa sen uuden Alice in Wonderland -leffan. Jännä nähdä millanen se on, oon nähny sen trailerin mutta en osannu oikein sanoa mitään. En mä tätä muuten varmaan edes menis kattoon, mut kaveri sai ylipuhuttua kun sillä ei kuulemma muuten olis ketään seuraa siellä, ja sain lipunkin ilmaiseksi. Toivon et se on sit kiva leffa.

Tää oli nyt tällästä turhaa paskanjauhantaa koko merkintä ja hypin vähän aiheesta toiseen, muttamutta.

hollow like my soul

Mulla on nyt sitten ilmeisesti mennyt välit kokonaan poikki neljään kaveriin. Tai no heistä kaksi sentään vielä puhuu mulle, mutta tänään tuli kyllä niiltä kahdelta muulta (merkitsen heitä nyt vaikka kirjaimilla A ja B, koska en haluu ottaa riskiä että joku tuttu lukee tätä blogia) sen verran tylyä kohtelua että kai se on vaan pakko hyväksyä, ettei mun seura enää kiinnosta. Mulla ois ollu yks juttu minkä oisin halunnu kertoo A:lle, ja kuvistunnilla kun tää istuu pöydän toisessa päässä B:n kanssa ja yritin monta kertaa huutaa et A tuu tänne mulla on asiaa, mutta ei. Mä kyllä huomasin että se selvästi kuuli kun mä huusin, mutta esitti kuuroa ja vaihtoi B:n kanssa semmosen katseen josta ei ainakaan mulle jäänyt mitään epäselvää: mun jutut ei kiinnosta. Ihan vitun kivaa, täytyy sitten kuopata kaikki meidänkin väliset muistot 7 vuoden ajalta. Kiitos tästä, mäkin sua.

Kyllähän mulla ja niillä neljällä on jo pidemmän aikaa välit vaan viilenneet jatkuvasti, mutta en mä osannu silti ihan tällasta odottaa... Ja mä tiedän, että A on luonteeltaan vähän tommonen.. öh, nirppanokka, mutta on se silti tähän asti voinu edes vastata jos yritän jutella. Ja valitettavasti A on tosta neljän joukosta se selvä "johtaja" eli sen pillin mukaan muut tanssii, joten tän jälkeen tuskin muutkaan enää kauan mun seurassa pysyy.

No ei se mitään, onhan mulla jopa yksi kaveri vielä! Ja valitettavasti en pysty sillekään kertomaan kaikista mun henkilökohtasimmista jutuista vaikka haluisinkin. Sekään ei tiedä mun happyface-naamarin takana olevasta minästä mitään, ja pelkään että sekin pelästyisi jos sais tietää. Enkä mä halua menettää mun ainoota oikeasti tärkeetä ihmistä, ainoota joka vielä välittää ja huolehtii. Tänään koulun ruokalassa se yritti saada mua syömään tai edes ottamaan näkkäriä, sanoi että mä kuihdun kohta kokonaan. Mulle tuli tosi ihana fiilis ja ois tehny mieli halata sitä, se tuntu hyvältä että joku jaksaa huolehtia. Ja tietysti se, että olen sitten ilmeisesti laihtunut. En tiedä, koska sinne vaa'alle pääsen vasta torstaina, ja on muuten ollut hiton ahdistavaa kun tottunut joka päivä käymään.

Me lähdetään toivottavasti viikonlopuksi Savonlinnaan siskon luokse. En oo vielä saanu iskää ja äitiä puhuttua ympäri, tai no iskähän sen loppujen lopuks päättää. Siskolle se on ok ja mä ainaki haluisin tosi kovasti mennä. Siellä on jotenkin aina niin rentoutunut olo, pääsee edes hetkeks karkuun kaikkia täällä olevia ongelmia ja muuta. Tosin huonona puolena on se, että en voi pakoilla syömistä mitenkään, ja lenkillekään en viiti lähteä kun en sitä ympäristöä tunne muuta kuin siitä keskustasta vaan.

Ps. Kolme lukijaa! Olette kivoja. ♥

(Pps. Kuunnelkaa tuo biisi, Emilie Autumn - Hollow Like My Soul. Se on ihana.)

not my day

Nukuin viimeyönä n. 2h. Loput ajasta vaan pyöriskelin epätoivoisena, välillä oli liian kuuma, sitten taas kylmä, tyyny oli liian kova ja sänky liian kapea, ja juuri kun sain siitä onnettomasta unenpätkästä kiinni niin jostain syystä havahduin tyyliin kellon raksutukseen. Aamulla olin melkolailla kuollut, eikä päivää pelastanu edes se, että näin taas pitkästä aikaa kavereita.

Koulun jälkeen kävelin kotiin. Mä niin vihaan kevättä just tän takia, että eka tulee jo pari lämpöastetta niin että lumet alkaa vähän sulaa, sitten yhtäkkiä onkin taas pakkasta ja kaikki jäätyy. Korolliset saappaat yhdistettynä tohon jäähän ja helvetinmoiseen tuuleen joka lennättää katoilta lunta mun naamaan ei ole hyvä juttu. Siispä matkasin koko puolentunnin matkan meikit levinneenä, väsyneenä ja erittäin vittuuntuneena kotiin.

Lisäksi pakko nyt avautua yhdestä asiasta, joka mua on ottanut päähän jo syksystä asti: legginsit! Ei niissä muuten mitään, mutta kun joka helvetin teinilissu kokee nykyään tarpeelliseksi kulkea jossain kalsareissa ympäri vuoden... Ei hyvää päivää. Mä ymmärrän legginsit niin kauan kun niitä pidetään vaikka tunikan tai jonkun muun pitkän paidan ja vaikka shortsien kanssa, mutta miksi, MIKSI, niitä pidetään myös huppareitten kanssa? Ne näyttää tyhmältä ja rumalta ja sanonpahan vaan, että legginsit saa lähes jokaisen tytön perseen näyttämään läskiltä ja roikkuvalta. Meidän koulussa on tyttö, jolla oli tänään semmoset ruusukuviolliset legginsit jalassa. Hupparin ja topin kanssa tietenkin. Miksi helvetissä pitää pukeutua johonkin isoäidin alusvaatekaapista varastettuihin rytkyihin, jos voisi housujen kanssa näyttää kymmenen kertaa paremmalta? Mulla on yks kaveri, jolla on tosi hoikat ja kauniit jalat, mutta joka kerta kun sillä on jotkut käärmeennahkakuvioiset tms. legginsit jalassa, mä en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siiihen, miten hirveältä ne yksinkertaisesti näyttää. Apua.

Kiitos ja anteeksi. Ja terveisiä kaikille legginsien käyttäjille!

rahkapullia ja näähän on vielä ihan lämpimiä

Tänään mulla paloi hermo ihan totaalisesti niinkin yksinkertaisen asian kanssa kuin varpaankynsien lakkaus! Koska mä vihaan mun jalkoja ja vääntyneitä varpaita, niin edes se, että ne on sitten kivasti lakattu saa ne näyttämään edes vähän enemmän siedettäviltä. Harmi vaan, että myn varpaat tosiaan on niin vänkyrät, että aina kun oon yhden kynnen lakannut niin yllätys yllätys se lakka on hetken päästä viereisen varpaan pohjassa. Nyt ne on kuitenkin lakattu, eipä siihenkään menny kun n. tunti.

Kyllä mä tiedän että teitä kiinnostaa aika helvetin paljon mun varvasongelmat... No joo. Söin tänään päivällä kasvissosekeittoo mitä äiti sitten onneks oli tehny. Sen lisäks oli tarjolla jotain yrttipatonkia, otin (vaan?) kolme palaa. Normaalisti olisin ehkä ahminut koko patongin, mutta nyt pysyin onneks kurissa. Laskin muuten tota keittoa syödessä joka lusikallisen. 17 ruokalusikallista. Äiti jutteli mulle kokoajan jotain ja vastailin vaan mm-m, mmh, yngh ja kaikkea muuta yhtä valaisevaa, koska en halunnut seota laskuissa. Tähän mennessä kalorit oli jotakin 240kcal pintaan, en oo varma kun en tiedä ton patongin kaloreita. Sitten tossa n. puol tuntia sitten aattelin hakee iltapalaks mandariinin ja myslijugurtin ja niin mä teinkin.. Keittiön pöydällä oli lisäks vastapaistettuja rahkapullia, joita säikähdin ihan hirveesti ja pakenin äkkiä omien eväitteni kanssa omaan huoneeseen, MUTTA. Äsken ihana veljeni tuli iskemään mun eteen yhden pullan ja käski syödä, ja mitäpä tämmönen norsu muuta vois tehdä? Söin pullan vaikka pään sisällä ääni esittikin vastalauseita.

Koko päivän kalorit noin 610kcal. Eiliseen verrattuna ihan hyvä (en tosin eilen viitsinyt edes laskea niitä, mutta reilusti yli 1000 meni).

Mutta nyt pakko lähteä huomista varten ettimään muutamia monisteita ja sitten tekemään esitelmää Vincent van Goghista. Kiinnostaa aivan helvetin paljon.

meh

(Joo anteeksi kykenemättömyyteni edes jollain tapaa järkevien otsikoiden keksimiseen....)

Ää mua väsyttää ihan hirveesti mut silti en haluu vielä mennä nukkumaan. Sänky kattelee mua tossa vieressä pehmosena ja lämpimänä, mut jostain syystä haluun nyt valvoo ainakin vähän aikaa.

Voisin katella jotain leffoja tai jotain... Katoin just äsken sen nimisen leffan kun A Secret Between Friends, suosittelen! Kopsaan tän pikkupätkän nyt suoraan yheltä sivulta: "A very realistic and well told story, exploring the lives of two teenage girls who built a friendship based on their eating disorders", tuostapa tulee kai aika hyvin esille leffan aihe. Mä tykkäsin tosi paljon, oli jotenki tosi koskettava ja surullinen joissain kohdissa (myönnän, mä itkin välillä - tosin oon muutenki tosi herkkä itkemään leffojen takia), vaikkakin sitten loppu olikin onnellinen. Ja tää löytyy pätkinä youtubesta eli sieltä vaan kattomaan jos kiinnostaa!

Mmh. Jostain syystä mua on hirveesti alkanu ahistamaan, kun laitoin tän blogin osotteen tonne foorumille.. Jotenkin äh, tuntuu oudolta että jotkut pystyy lukemaan tätä, tietää mun elämästä jopa tän verran. Vaikka mä en ees tajua miks se on outoa, koska mä ite silti stalkkaan muiden ihmisten blogeja ja omia juttuja oon selittänyt tonne Höyheneenkin suht paljon. No joo, mutta ehkä mä opin elämään tän kanssa, ihan kiva ehkä vaan että edes joku lukee tätä (onhan mulla jo 1 lukija, terkkuja alicelle! :--D).

Päivän syömisiin vielä... kröh. Olen aivan törkeän läski ahne sika. Oon nyt illalla vetäny vaikka mitä paskaa taas, en halua tietää kaloreita. Olo tuntuu ilmapallolta ja maha muistuttaa lähinnä valtavaa lihapullaa. Mä toivon, mä niin toivon, että äiti tekee huomenna sitä kasvissosekeittoo mitä toivoin, siinä ei oo paljoo kaloreita (+ rehellisesti sanottuna äiti ei osaa tehä sitä -> siitä tulee niin pahaa etten voi syödä paljoo). Mutta niin: huomenna.

rakas päiväkirja...

Miks mä en osaa syödä? Eilen mä lupasin itelleni, että vaikka onkin viikonloppu, syön silti vähän enkä ahmi yhtään.. Joten miks kävin äsken kaivelemassa kaappia ja lihotin itseäni ainakin kahdeksalla marie-keksillä ja hirveällä kasalla jotain ruissipsejä? Miksen mä voi syödä niinkuin normaalitkin ihmiset? Tai en, en mä halua syödä niinkuin ne, mä haluun syödä vähemmän! Oon niin pohjattoman kateellinen niille joilla on tarpeeks itsekuria syödä semmonen < 200kcal / päivä, kun itse oon tällanen possu.

Niin, mulla oli jotain järkevämpääkin kirjotettavaa tähän mutta unohdin sen tietysti heti kun kirjaudun bloggeriin...

Mutta oikeesti, HUOMENNA mä syön vaan sen pakollisen kotiruuan ja _ehkä_ illalla jonkun hedelmän jos porukat alkaa valittaa. Ihan oikeesti. Jos mä tuun tänne sitten itkemään että kuinka oon taas tyhjentänyt koko jääkaapin, niin saa ampua!

uus otsikkokuva + illan "syvällisiä" pohdintoja

Jeps, muuttelin hieman tätä ulkoasua kun se vanha kuva alko yhtäkkiä ärsyttää ihan hitosti. Joten tein uuden. Se saa nyt olla ainut väripilkku täällä, kun muutenhan tää on aika synkkä. Kun en jaksa lisätä näihin postauksiin mitään kuviakaan, oon liian laiska ettimään kivoja (tai no itseasiassa onhan mulla koneella vaikka mitä, mutta jotenkin niitä on turhauttavaa lisätä tänne).

Muutin myös tota mun profiilikuvaa kun sekin edellinen alko tympimään. Edelleen vaan puolikas naama siinä pelossa että joku tuttu tunnistaisi. Vaikka kyllä mä luulen et jos joku tän on löytänyt niin on myös tunnistanut, koska no, kyllä puolikkaasta naamastakin jo paljon käy ilmi. Mutta kuitenkin.

Mun tekee mieli kirjottaa hirmusesti jotain, mutta oikeestaan mulla ei oo mitään kerrottavaa. Tungin äsken kitaani kaks ruisleipää aamupalajuustolla, join varmaan puoli litraa appelsiinimehua ja jälkkäriksi päätin ahmia kaks isoa palaa rusinakakkua. Hyvä minä, hienosti toimittu! Ja viikonloppuna tietenkään en pysty välttelemään kotiruokaa mitenkään kun äiti on valvomassa 24/7, joten... No, vaa'alle pääsen seuraavan kerran vasta torstaina.

Ahdistaa kun parin päivän päästä pitäis taas olla koulunpenkillä... Onneks ekat tunnit on kuvista ja oon kaikki pakolliset työt jo tehny, eli siellä voi vielä vähän jatkaa unta. Äsken tossa väänsin enkun ainekirjotuksen valmiiks, oli sekin yhtä tuskaa kun tuntuu etten osaa englantiakaan enää yhtään. Mitäs muuta... Parin viikon sisällä on tulossa hirveesti kokeitakin ja mun kouluinnostus on taas vaiheeksi nollassa.

Tuntuu muutenkin etten enää pysty keskittymään mihinkään muuhun, koko ajan mielessä vaan laihdutus, laihdutus, laihdutus. En oikeen tiedä vieläkään mihin sotkuun oon itteni ajanu, mutta toisaalta - mun elämässä on tällä hetkellä laihdutuksen ansiosta enemmän sisältöä kun pitkään aikaan. Onko se hyvä asia, en tiedä vielä. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä, mä tunnen että voin onnistua jossain asiassa, mutta pelkään... entä jos en osaa enää lopettaa, tavoitepainossa ollessani nään itteni edelleen läskinä, haluan laihtua lisää lisää lisää. Mutta en halua ajatella sitä nyt. En nyt, kun paino vihdoin alkaa luvulla 4.

!!!!!

49,9kg!! Eka välitavote saavutettu! Mä en oo ikinä painanu näin vähän, tässä pituudessa siis. Tuntuu ihan oudolta, paino alkaa nelosella... En osaa kirjottaa mitään, mutta _oon ihan helvetin onnellinen_. Kerranki tuntuu et oon todella onnistunu jossain!

Mietin et jokaisen pudotetun kilon jälkeen saisin luvan ostaa jonkun levyn. Eli luultavasti ens viikolla kaupungille kattelemaan jotakin... Tosin olihan mulla se tavote, että kun hiihtoloman loppuun mennessä painan alle 50kg ni saan laittaa kouluun ton mun uuden hupparin, eli tää toteutuu jo maanantaina. Jeii!

Mulla on jotenkin kevyt ja raikas olo jo sen takia, että tiedän painavani vähemmän kuin ikinä. Ja myös sen, että kävin äsken pyörimässä jääkaapilla vertailemassa jugurttien kalorimääriä ja mietin että minkä syön.. Olin juuri astumassa sieltä ulos mustikkabanaanijugurtin kanssa, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin ja vein sen takasin.

Onnistuja-fiilis.

wtf

Paino tänä aamuna sama kun eilen eli 50,1kg. VAIKKA mä ahmin eilen ihan helvetin paljon? Mitä ihmettä. Mutta silti, mä lupaan etten enää ikinä ahmi. En ikinä. Koska mulle tuli sekä henkisesti että fyysisesti siitä niin paha olo etten meinannu unta saada...

No mutta, oon ihan hemmetin tyytyväinen sitten etten oo lihonu, koska huomenna sitten siihen välitavotteeseen eli 50kg tai ehkä jopa alle!

keskiviikko

50,1kg!! Enää -100g ni oon ekassa välitavotteessa, ihan mahtavaa! Toivonmukaan saavutan sen huomenna.

Eilinen meni ihan loistavasti, söin kaks purkillista ananasta (yht. 140kcal) ja kiivin (30kcal) eli koko päivän saldo oli 170kcal. Apua kuulostaa ihan oudolta, MÄ olen syönyt noin vähän! No tänään päätin et syön vähän enemmän, luultavasti jotain 600kcal. Aamupalaks otin sämpylän (150kcal) ja vähän appelsiinimehua, en tiiä paljonko siitä tuli kaloreita. Päivällä syön kaalilaatikkoa ja sit illalla sit vielä jotain, ehkä puuroo.

Plää mun pitäis tehä nyt hiihtoloman aikana enkun ainekirjotus... Ei hirveesti kiinnostais varsinkaan ku en oikeestaan keksi enää mitään kirjotettavaa, mut vielä pitäis 100 sanaa jaksaa. Huoh.

hmmm

50,3kg

Joo. Pudonnu eilisestä 100g.. Ootin et ois pudonnu enemmänki mut kyllä mä tavallaa arvasin ton, ku eilenki tuli syötyä sitä sokerista mustikkakeittoo vielä illalla.. No mut pääasia et se on silti pudonnu ja (toivottavasti) jatkaakin sitä.

Tänään ois tarkotus syyä vaan ananasta. Äsken söin aamupalaks purkillisen ja joskus iltapäivällä toisen, ja sit ei enää muuta. Jääkaapissa on riisiä ja lihakastiketta mitä mun oikeesti kuuluis syyä, mut aattelin et sotken vaan niillä lautasen ja heitän pois.

Mua ärsyttää ku oon nyt joka päivä tässä loman aikana, tai siis no tänää, eile ja viikonloppuna, ni heränny aina joskus 10-11 aikaan jo, vaikka saisin nukkua niin pitkään kun haluun! Viime yönäki valvoin johonki yhteen asti mut silti heräsin tänää jo 10... Haluisin et voisin nukkuu pidempäänkin koska tietysti nukkuessa ei tee mieli syyä! Ja muutenki siinä kuluu kivasti aikaa, ku ei mulla oikeen mitään tekemistä täällä oo.

50,4kg! Se ei oo ikinä ollu noin pieni tässä pituudessa! :) Nyt enää -400g ni oon ekassa välitavotteessa.

Hiihtoloman aikana ois nyt tarkotus saada toi alle viidenkympin, kyllä mä luulen et onnistuu aika helposti jos paino putoo yhtä nopeesti kun tähänki asti on pudonnu.

Mua vaan vähän arveluttaa, kun mulla on nyt toi roaccutan kuuri ja se annoskoko laskettiin mun painon mukaan (sillon siis 51kg), niin en tiedä että miten toi laihdutus vaikuttaa. Sitä lääkettähän tulee sillon yliannostus mutta en tiiä mitä siitä voi tapahtua.. Mut katoin niitä ihme ohjeläpysköjä mitä sain lääkäriltä ni ei niissä ainakaan mainittu mitään että laihdutus ois kiellettyä.. En tiiä. Mut en aio kyllä silti lopettaa tätä!