UUSI BLOGI!

Tein uuden blogin. Tai no sama blogihan tuo tavallaan on, osoite vaan vaihtui ja tietenkin kaikki tekstit jää tänne vanhaan jne. Uusi alku! Lukijat (sekä nykyiset että tulevat) voivat siis siirtyä osoitteeseen

http://cha0ticbeauty.blogspot.com/
(Jos kirjoitatte osoiteriville, niin huomioikaa osoitteessa oleva nolla, se ei ole o-kirjain!)

Jätän tämän blogin luettavaksi vielä jos jotain kiinnostaa vanhat postaukset, eli en ainakaan vielä poista niitä.

Mutta nyt ei muuta kuin uuteen blogiin vaan kaikki!

♥ dead

it's over now

Peruskoulu nimittäin. Tänään oli kevätjuhla, saatiin päättötokarit ja ruusut ja muuta. En jotenkin silloin vielä sisäistänyt sitä että se on loppu nyt, oli vaan sellainen vähän epätodellinen fiilis, mutta nyt.. En näe suurinta osaa ihmisistä enää koskaan, ensi vuonna en palaakaan enää samaan turvalliseen kouluun. Eniten tulee varmasti ikävä parasta ystävää E:tä, vaikka kyllä nähdäänkin kesällä, mutta silti. Katselin äsken kuvia mitä ollaan otettu vuosien varrella, ja aion kehystää yhden niistä kuvista ja laittaa pöydälle josta näen sen aina.

Ääh en halua nyt ajatella noita, tulee surullinen olo... Lupasin kirjotella teille muista tän viikon tapahtumista. Tiistaina oli ysien gaala (teemana Oscar-gaala) ja no ne nyt ei olleet kummoiset bileet, itseasiassa oli aika tylsääkin. Ainoa hauska juttu oli hyvä seura sekä yhteistanssi joka meni niin huonosti ettei voi kuin nauraa itselleen.

Keskiviikkona oli sitten yksi tapahtuma täällä meidän lähellä johon koko koulu lähti, siellä ei tehty oikeastaan muuta kuin makoiltiin E:n kanssa sellasilla penkeillä ja syötiin jätskiä (hyi minua). Tää päivä oli aika turha, mutta mieluummin olin kuitenkin tuolla kuin koulussa.

Sitten torstaina oli meidän luokkaretki Särkänniemeen. Siellä oli kivaa, kävin Tornadossa! Joo, olen säälittävä ja panikoin sitäkin ennen n. 15min mutta uskalsin kuitenkin, tosin en kyllä tajua miksi kaikki hehkuttaa sitä laitetta.. Ite vaan huusin taukoamatta ja pidin silmiä kiinni koko matkan, heh. No joo, illalla sitten kun oltiin tulossa takaisin koululle päin niin mulle tuli yhtäkkiä joku mieletön ahdistus. Muut otti yhteiskuvia ja teki kaikkea siistiä siellä bussissa ja meikä vaan tuijotti ikkunasta ulos... Ei vaan huvittanut mennä niiden mukaan esittämään iloista.

No niin, siinäpä oli nyt lyhyesti viikon tapahtumat sekavine selityksineen. Olen tällä viikolla myös syönyt kuin hevonen ja se näkyy myös vaa'an luvuissa ja painan enemmän kuin moneen kuukauteen, mutta jostain syystä en jaksa hirveästi stressata. Aloitan ensi viikolla silti kunnon teholaihdutuksen, tavoitteena olisi kesän aikana päästä sinne 46kg tienoille eikä silloin ole varaa repsahduksiin.

Ostin eilen uudet sukkahousut ja tänään katselin itseäni peilistä niiden ja shortsien kanssa, ja hetken ajan näin jalkani tosi laihoina ja sopusuhtaisina. Kääntyilin ja vääntyilin ja vähän aikaa olin oikeasti iloinen - ei mun jalat ehkä olekaan niin kamalat kuin olen ajatellut? Sitten hetken päästä näin taas karun totuuden.

(Anteeksi HYVIN sekava teksti.)

hengissä

Viime postauksesta on taas jonkun aikaa, ei vaan jostain syystä ole intoa kirjoitella... Nytkään ei huvita kertoa mitään, vaikka mulla onkin paljon juttuja joista haluisin ja aion myöhemmin)puhua.

Mutta niin, tän postauksen ideana nyt vaan oli ilmoitella lukijoille (teitä on jo 21! ♥) että olen edelleen elossa, ja yritän jaksaa huomenna kirjotella sitten kunnon juttua.

Nyt olen vaan niin hirveän väsynyt että taidan lähteä nukkumaan.

-

Olen niin rakastunut, että sattuu.

I watched you walk away
Helpless, with nothing to say
I strain my eyes
Hoping to see you again

This is my curse (the longing)
This is my curse (time)
This is my curse (the yearning)
This is my curse

There is love burning to find you
Will you wait for me?
Will you be there?

Your silence haunts me
But I still hunger for you

This is my curse (the wanting)
This is my curse (time)
This is my curse (the needing)
This is my curse

There is love burning to find you
Will you wait for me?

Still I want
And I still I ache
But still I wait
To see you again

Dying, inside, these walls
Dying, inside, these walls

And I see your face in these tears?
In these tears
And I see your face

There is love

tyhmyys on illuusio

Olen tänään syönyt kuin mikäkin syöttöporsas ja tuntuu että voisin minä hetkenä hyvänsä räjähtää kun maha on niin täynnä. Hävettää, vituttaa, oksettaa. En ole ikinä oksentanut tahallisesti (siis sormet kurkkuun -menetelmällä tai muutenkaan), mutta nyt on sellainen olo että voisin niin tehdä jos täällä ei olisi porukat kotona. Toisaalta en halua kulkea sitä "helppoa tietä", vaan kun kerran olen syönyt niin kärsin sitten niistä läskeistäkin. Luuseri.

Huomenna aamulla pitäisi raahutua verikokeisiin taas. Jännitän sitä koska viimeksi meinasin pyörtyä ja muutenkin ajatus neuloista aiheuttaa väristyksiä. Joudun luultavasti sen jälkeen äitin pakottamana rikkomaan karkkilakkoani, kun se aikoo kuulemma syöttää mulle suklaapatukan heti sen jälkeen jotta verensokerit nousee. Todella, todella mahtavaa.

Onneksi enää tämä viikko kunnollista koulua ja ensi viikolla sitten kaikenmaailman hömppätapahtumia, ja sitten jo pääseekin eroon tuosta luokasta. Olen jo nyt alkanut hermoilemaan että mihin kouluun pääsen sitten ensi syksynä...

clouds of ecstasy

Enpäs ole taaskaan ehtinyt kirjoitella mitään. Lauantaina lähdin kaverin ja sen kaverin kanssa kaupungille kun siellä oli yksi tapahtuma, oltiin siellä johonkin puoleenyöhön asti, käytiin sitten hakemassa huoltsikalta vähän evästä (= sipsiä, limsaa...) ja menin sinne kaverille yöksi, ja se toinen tyyppi tuli myös.

Siellä kaupungissa oli sellainen itämaisen tanssin näytös, niin voi että kun yksi niistä tanssijoista oli laiha! En pystynyt keskittymään siihen itse esitykseen yhtään, tuijotin vaan kuin hypnoosissa sen ihania kylkiluita ja sääriä. Täydellinen. Lisäksi samassa tanssiryhmässä oli myös joku ihan helvetin läski muija, en ymmärrä miten se kehtasi olla siellä lavalla siinä minimaalisessa esiintymisasussa kun sen läskit vaan pursusi joka paikasta..

Mutta on tosiaan tullut tässä viikonloppuna syötyä tosi paljon, siellä kaverilla meni noita sipsejä ja muuta ihan kiitettävästi ja kaupungillakin syötiin jätskiä ja hattaraa. Tänään sitten kaveri pakotti vielä syömään aamupalaksi leipää, mutta lähdin sitten aika nopeaa sen jälkeen kotiin. Olisin saanut niiltä autokyydin mutta halusin kävellä, joten tassuttelin sitten sen 45min sieltä kotiin (tulin kaikenlisäksi kiertoreittiä yhden metsän kautta kun oli ulkona oli niin kiva ja raikas ilma, kun oli satanut aiemmin). Kotiruokaa ei tarvinnut syödä kun sanoin äitille syöneeni kaverilla ruuan, mutta äsken sitten vedin vielä leipää ja jugurttia.

Pelottaa hieman huominen vaaka... Paino käväisi yhdessä vaiheessa jo 48.6kg:ssa, mutta luulen että se on nyt pompannut takaisin 49 puolelle. Toivon kuitenkin että se ei ole hirveästi noussut, haluaisin että kesäloman alkuun mennessä paino alkaisi 47:llä.

helvettiin jäätynyt

Eilinen meni ihan penkin alle. Aamupaino oli 48.8 (!) ja olin siitä hyvin innoissani, mutta sitten sorruin koulun jälkeen syömään liikaa ja lisäksi illalla äiti toi kaupasta jäätelöä ja sitäkin tuli sitten mussutettua... Siispä paino tänään aamulla +500g. Huoh.

Tänään on kuitenkin mennyt ihan hyvin tähän mennessä, oon syönyt vaan kolmea erilaista jugurttia ja niistä yhteensä n. 200kcal (söin aamulla kahta erilaista jugurttia ja nyt koulun jälkeen vielä yhtä. En tiedä mikä tää jugurttivillitys on...). Illalla joudun varmaan vielä syömään kotiruokaa, äitillä oli suunnitelmissa tehdä tortilloja mutta en tiedä onko niitä tänään vai huomenna. Yritän kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa, olisi kiva jos tää päivä menis alle 500kcal.

Eipä tässä hirveästi muuta kerrottavaa ole. On jotenkin turha ja tyhjä olo.

-

Tunteet valskaa ääripäästä toiseen. Päivällä olin vielä onnellinen, nyt on taas tappomieliala.

Mä haluaisin luovuttaa. Olen uponnut juoksuhiekkaan enkä jaksa enää pyristellä vastaan, mä vajoan kokonaan siihen paskaan. En jaksa päivästä toiseen yrittää olla iloinen, kun kuitenkin jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja kaikki romahtaa taas alas.

En enää aio luottaa tai kiintyä keneenkään, menetän kaikki kuitenkin. Pimeydessä on turvallista. Vittuun positiivinen elämänasenne.

Omat pikku pirut esiin itse manasin
Itse itseni nurkkaan ahdistin
Väärän jalan sängynreunaan yli potkaisten
Miltein vapaaehtoisesti masentuen

Jo aamulla sen jotenkin vaan heti aavistaa
Tänään ei oo tosiaankaan mikään kohdallaan
Tapahtumien summa sen kai aloittaa
Ensi töikseen itsetunnon irti kaivertaa

Ja mua ahdistaa, ja mua ahdistaa, ja mua ahdistaa
Ja mua ahdistaa, se raastaa, se kalvaa, se voittaa
Paha päivä

oh, wow

Nyt tapahtuu jälleen ihmeellisiä asioita!

Paino oli tänään aamulla 48.9kg, eli vihdoin pääsin alle 49 ja voin rastittaa tuolta sivusta yhden välitavoitteen! Kun nousin vaa'alle niin pelotti katsoa niitä lukuja, enkä mä aluksi yhtään ymmärtänyt kun se näyttikin noita numeroita. Tuijotin niitä hetken ihan ihmeissäni enkä pystynyt käsittämään tota ollenkaan. Hurjaa. Kylläpä siinä kesti kauan, enkä mä tätäkään painoa saavuttanut mitenkään kovin normaalilla tyylillä.

Olin nimittäin torstaina siellä tivolissa, jossa oli oikein kivaa (sää oli mitä parhain tivolisää, en oksentanut kertaakaan ja seurakin oli ihan jees) ja tulihan siellä sitten syötyä kaksi kokonaista pehmistä, kaverin kanssa hattara puoliksi ja vielä jotain popcornejakin... Eilen taas olin siskon kanssa kaupungilla, ja käytiin sitten kiinalaisessa syömässä. Ja voi perkele, että voi ruoka olla hyvää! En ole varmaan ikinä syönyt niin taivallista ruokaa, ja sen varmaan huomasi annoskooista.... Söin aivan saatanan paljon ja sen jälkeen vielä käytiin ostamassa isot jätskiannokset, ja valehtelematta voin sanoa että mun maha muistutti ilmapalloa sen jälkeen ja hävetti liikkua ihmisten ilmoilla enää.

Noidenkin ruokaorgioiden jälkeen paino on siis vain tippunut. Ei paha! Kaupungilta ostettiin mulle myös vähän kesävaatteita, shortseja ja paitoja. Saa nähdä milloin kehtaan niissä sitten näyttäytyä ulkona.

a prayer for your heart

Paino oli tänään edelleen 49.3kg, jäänyt näköjään tuohon jumittamaan (johtuisikohan mun paskasta itsekurista.... Joka päivä tullut naposteltua vähän sitä sun tätä, onneksi ei mitään kovin epäterveellistä mutta kyllähän niistä kaikista banaaneista, jugurteista, omenoista ja muista kaloreita tulee kun tarpeeksi syö). Huomenna se ei ainakaan ole laskenut vaan luulen ja pelkään että se nousee. En ole itseasiassa tänään vielä repstahtanut mihinkään ylimääräiseen, mutta sisko tulee tänään kotiin ja iskä päätti että sitten paistetaan grillimakkaroita kun on niin kesäinen ilmakin. Oksettavaa. Mutta aurinko on kyllä ihan kiva.

Suunnittelin eilen illalla että alottaisin kesälomalla ABC:n. Tällähetkellä en pystyisi sitä vetämään kun porukat on niin paljon kotona ja voi valvoa syömisiä, mutta kesällä kun oon ite kotona ja ne töissä niin pystyn paremmin olemaan syömättä. Sillon myöskin on paremmat liikuntamahdollisuudet ja muutenkin vapaampaa. Nyt yritän vaan sinnitellä jotenkin, kunhan tää paino nyt ei ainakaan nousisi.

Olen luultavasti huomenna menossa tivoliin pyörähtämään. Nyt on vaan ongelmana seura, nimittäin mukaan on tulossa pari tyyppiä joiden kanssa en tule kovin hyvin toimeen. Alunperin piti lähteä kahdestaan tän yhden hyvän kaverin kanssa, mutta minkäs teet kun nuo muut vahingossa kuuli meidän suunnitelmat ja änkesi mukaan...

Mulla on muuten jo ihan kivasti lukijoita, kiitos teille! Hassua, että jotain oikeasti kiinnostaa mun ei-järin-kiinnostava elämä ja etenkin nämä kökköpostaukset.

life burns from my soul

Enpäs ole taas jaksanut kirjotella, tuntuu ettei ole tapahtunut oikein mitään. Tai no mulla oli perjantaina ne viimiset pääsykokeet, en jaksa sen tarkemmin niistä selitellä mutta kai ne jotenkin meni. Sen näkee sitten kesäkuussa että pääsenkö mihinkään.

Eilen äitienpäivänä mut raahattiin taas väkisin sukuloimaan, joudun pakkoläskeilemään siellä oikein urakalla kun ensin käytiin papan synttäreiden kunniaks ravintolassa syömässä (eka alkuruoka, sitten pääruoka ja vielä täytekakkua jälkkäriks, hyi helvetti) ja sen jälkeen piti vielä lähteä mummolaan kahville, ja siellä sitä vasta tulikin syötyä kaikenmaailman herkkuja. Oksettavaa.

Paino hyppeli tänä aamuna 49.3-49.7 välillä ja pysähtyi lopulta 49.4. Ota tuostakin sitten selvää. Tällä viikolla yritän ihan tosissani saada sen alle 49 koska ens viikonloppuna tiedossa taas lisää syöminkejä kun sisko tulee kotiin (keskiviikkona tosin jo). Tämä päivä tosin meni jo vähän penkin alle kun ehdin koulun jälkeen syödä vaikka mitä, mutta yritän olla nyt loppupäivän syömättä ja huomenna alkaa kunnon tsemppaus.

Tuntuu että tää teksti on hirveän tökkivää. On vähän kirjoitusmotivaatio hukassa.

2/3

Toinen pääsykoe oli tänään. Meni kyllä huonommin kun toi edellinen... Jännitin aamulla niin paljon että meinasin oksentaa ja siellä paikanpäällä oli jotenkin hirveän painostava tunnelma. Siellä oli myös sellanen henkilökohtanen haastattelu ja hävettää mitä oikein sössötin niille... Mutta muut tehtävät oli ihan kivoja, tai siellä oli 2 piirustus-/maalaustehtävää jotka ei sinänsä olleet vaikeita mutta ainakin mun edessä istuva tyttö piirs niin upeat kuvat että ei ne mun työt vedä mitään vertoja niihin.

Söin myös kouluruokaa! Hassua, viimeksi seiskaluokalla olen syönyt.. Tosin ei totakaan mennyt kun ihan miniminiannos, kaksi rkl kaalilaatikkoa ja kolme rkl porkkanaraastetta. Lisäksi kaveri tarjos sellasen suklaakeksin jossa oli varmaan aika paljon kaloreita. Noiden lisäks aamulla söin leipää ja nyt kotona ananasta, yritän olla loppupäivän syömättä.

Huomenna viimeinen koe, vielä pitäis viimeistellä noi ennakkotehtävät. Jotenkin mä en edes jännitä tota huomista, ehkä tänään oli jo niin suuri koettelemus etten enää jaksa stressata. Tosin tuollakin on ilmeisesti joku haastattelu, mitenköhän siellä menee sitten.

1/3

Olin tänään siellä kosmetologialan pääsykokeissa. Oli aika jännää! En osaa yhtään sanoa miten suoriuduin, mutta tuskin se nyt aivan penkin alle kuitenkaan meni. En meinannut ekana löytää paikanpäälle ollenkaan, se alue on niin sokkeloinen. Onneks siellä oli kuitenkin jotain muitakin eksyneitä ja löydettiin sitten yhdessä oikeaan paikkaan.

Ekana oli kirjallinen "koe" jossa kyseltiin kaikkea että millaisena näen tulevaisuuteni kosmetologina, mitkä ovat omasta mielestä mun vahvuudet alalla ja onko valmis sitoutumaan tekemään opiskeluhommis myös iltaisin ja viikonloppuna jne., eli aika perusjuttuja. Toisena oli joku hahmottamiskyky jossa piti aina jatkaa kuviota, ja siinä ei saanut käyttää kumia ollenkaan eli kerralla oli pakko mennä oikein. Sitten lopuksi oli vielä joku ryhmäkeskustelu, annettiin pöydälle kuvia ja niistä sitten piti jutella.

Ei ollut kovinkaan haastava missään vaiheessa, toivon että ne kaks muutakin pääsykoetta sitten on samanlaisia (tosin veikkaan niitä vähän vaikeammiksi ja monipuolisemmiksi, ne kestää molemmat n. 5h kun tämä taas kesti vaan 1½h).

Tänään en käynyt aamulla vaa'alla ja ajattelin muutenkin pitää nyt vaa'attoman viikon, eli ens maanantaina seuraava kerran. Syönyt olen vain puuroa aamulla, yritän olla loppupäivän syömättä. Ostin pepsi maxia ja sitä varmaan lipittelen odotellessa että illalla lähdetään sille lääkäriin.

ja huutaa lujaa saa tänä yönä

Vappuja vaan kaikille, vaikka se jo oikeastaan menikin. Vappu on kyllä yks turhimmista "juhlapäivistä" ikinä, mikä idea siinä edes on? Ihmiset juo itsensä ojaan, on munkkeja ja simaa ja ilmapalloja ja siinä se. Eh, ei järin älykästä.

Noh, minunkin tuli kyllä syötyä etenkin noita munkkeja ihan luvattoman paljon. Oikeasti, eilen meni sen verran monta ettei yhden käden sormet riitä niitä laskemaan... Feilasikohan kukaan muu yhtä pahasti kuin meitsi. No, paino oli tänä aamuna silti 49.4kg, en kyllä ymmärrä miten se on mahdollista. Mutta en valita! En eilen käynyt vaa'alla ollenkaan kun ahdisti niin hirveästi, tuskin kuitenkaan pääsin sinne alle 48 vaikka kuinka yritin.

Huomenna sitten pitäisi aamulla mennä ensimmäisiin pääsykokeisiin! Aika hurjaa. En yhtään tiedä miten valmistautuisin sinne enkä edes osaa yhtään arvailla millaista siellä on... Jännittää. (Olen muuten varmaan puhunut täällä että tää ois tiistaina, olin itse sekoittanut päivät... Mutta maanantai 3.5. on siis oikea.)

more wood for their fires

49.1kg. Toivon että pääsen sitten huomenna 48 puolelle, niin voin olla tyytyväinen itseeni kun olen saavuttanut tän viikon tavoitteen.

Oon tänään syönyt aamulla puuroa ja viilin (oon nyt alkanu syömään joka aamu aamupalan, maha ei turhaan murise koulussa ja muutenkaan ei tule läskeiltyä illalla niin paljoa), koulussa kaveri osti mulle sämpylän ja söin sitten sen ja kotona oon syönyt omenan ja klementiinin. Joudun vielä syömään kotiruokaakin... En keksinyt tälle päivälle enää mitään hyvää tekosyytä kun oon tässä viimeaikona jo aika usein "käynyt kaupungilla syömässä" tai "syönyt koulussa niin paljon ettei ole nälkä", samoja syitä kun en viitsi liian usein käyttää tai uskottavuus menee.

Huomenna olis koulussa jotkut vappupippalot, teemana 80-luku. Itse tuskin pukeudun mitenkään teemaan sopiviin vaatteisiin kun 80-luku nyt ei ole mikään mun lempivuosikymmen muodin osalta, mutta meinattiin kaverin kanssa kyllä laittaa hiukset ja meikit jotenkin kivasti. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

älä tapa, älä jätä henkiin

Sille anonyymille, joka jätit kommentin tuonne yhteen vanhempaan tekstiin: Kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa. Ymmärrät kyllä varmaan kuinka paljon mieluummin minäkin söisin niitä hedelmiä ja muuta terveellistä, mutta läski sika on läski sika vaikka voissa paistaisi (ironinen sanalasku tähän yhteyteen...). Mä en voi itsekurilleni mitään ja tässä perheessä kun ei muutenkaan millään maailman terveellisimmillä elämäntavoilla loisteta. Vielä tuohon sanomaasi "Näillä eväillä voi syödä normaalisti ja tuntea itsensä kylläiseksi EI läskiksi". Minä en voi. Karu totuus on se, että vaikka mä joisin päivän aikana vain lasin vettä niin tunnen silti oloni läskiksi. Ei sitä muuta se että syönkö mä yhden pullan vai mandariinin, omenan ja puuroa. Mutta kiitos kuitenkin huolenpidosta.

Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.

Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.

Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.

Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.

joskus itselleni siivet kuvittelit, pirut ne repivät pois

Nyt vituttaa. Kopioin tän suoraan tuolta foorumilta koska en jaksa kirjottaa uudelleen.

En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse ens syksynä yhteenkään niistä kolmesta koulusta mihin hain. Yllättävää että juuri niihin on 9439673652090 muutakin hakijaa ja aloituspaikkoja on 20-40. Yksinkertaisesti mun keskiarvolla, vaikka se ihan ok onkin, ei vaan ole mahdollisuuksia noihin ja tuskin mä niissä pääsykokeissakaan loistan. Voi -ttu. Turhauttavaa, koska oon ihan oikeesti yrittäny panostaa että pääsen siihen mun ekaan toiveeseen koska se on vaan niin mun ala, ja sitten.. Ja tuun aiheuttamaan äitille ja muullekin perheelle niin suuren pettymyksen, ne on aina jaksanut tukea ja rohkaista mua että "kyllä sä varmasti pääset sinne" jnejne.

Ja mitä kaverit sanoo kun kerroin niille? "Eikä, vähän sä oot tyhmä, mikset sä laittanu enempää kun kolme koulua siihen yhteishakuun?" "Hahah joku kymppiluokka, menisit nyt edes lukioon, kymppiluokalle menee kaikki huonot". Kiitoksia vaan ihan helvetisti, juuri tällaista minä halusinkin kuulla. Miksi ketussa mä laittaisin enemmän kuin kolme hakutoivetta, kun ne kolme sattuu olemaan ne ainoat alat jotka mua kiinnostaa? Miksi mun pitäis hakea johonkin sellaiseen paikkaan jossa en tulisi viihtymään? En mä halua tuhlata 3-4 vuotta johonkin mitä en halua. Mutta niin, eihän nämä mun täydelliset kaverit voi ymmärtää, ne kaikki haki täydelliseen lukioon jossa ne opiskelevat täydellisinä oppilaina ja suuntaavat sitten täydelliseen yliopistoon ja saavat itselleen täydellisen ammatin ja täydellisen elämän ja paljon rahaa ja ihanan miehen ja voi vittu.

Sellasta tänään. Tulin kotiin erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä olotilassa, ja mitäpä muuta silloin voi multa odottaa kuin ahmimista. Söin nuudeleita, ananasta, raejuustoa, jugurttia... Niinkuin sekin jotain auttaisi. Nyt olen epäonnistunut sekä koulussa ja syömisessä. Miksi en vaan voi olla normaali, miksi pitää pilata joka helvetin asia?

Mulla on jotenkin luovuttajafiilis. Ensi viikolla on noita pääsykokeita, ja mulla on jo valmiiksi tällainen asenne, ei paranna asiaa. En tiedä mitä teen sitten ensi syksynä ja tulevina vuosina.

yö ei ole pimeä päivä

En sitten tänään mennyt kouluun, on sen verran kipeä olo. Ääni on melkein palautunut mutta muuten sitten olo on ihan samanlainen kuin eilenkin, enkä tällä fiiliksellä mitään kemian koetta olis jaksanu vääntää, teen sen sitten torstaina.

Viime yö oli ihan tuskaa, menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaan mutta vaikka mua aluksi väsytti hirveästi niin yhtäkkiä en saanutkaan unta. Pyörin ja pyörin hermostuneena koska tiesin kokoajan että kellon viisarit vierivät eteenpäin huolimatta siitä nukunko mä vai en. Katoin kelloa yhdessä vaiheessa ja se näytti 04:03. Enkä mä sen jälkeenkään nukahtanut. En nukkunut koko yönä, vaan nukahdin vasta sen jälkeen kun iskä oli tullut "herättämään" mua eli joskus puoli 7 aikaan aamulla, ja heräsin kymmeneltä.

Paino tänään 49.2kg! Tästä mä olen jo melko innoissani, koska a) viikonlopun jälkeen noin vähän b) pääsen luultavasti helposti mun vapputavotteeseen koska tässä nyt ei ole kuin parisataa grammaa pudotettava. Jee! Ja tämä on jälleen kerran pienin paino missä olen ollut, tuntuu kivalta.

Otin äsken läskeistäni kuvia... Kokovartalokuvat minusta = oksennus. En kehtaa laittaa niitä tänne, pidän ne vaan omana reversethinspona koneella, niitä katselemalla tuskin tekee mieli syödä enää mitään. Ja niiden avulla voin seurata myös edistymistä, yritän ottaa kuvia aina kilogramman välein. Noi kuvat oli nyt ~49kg ja seuraavat sitten joskus kun pääsen 48.

Oon muuten taas kyllästynyt tän blogin ulkonäköön. Pitää jossain vaiheessa väsätä uusi banneri ja katsoa jos teen jotain muutakin.

EDIT: Jeps, nyt on blogin ulkoasu uusittu värejä myöten kokonaan. Mitäs tykkäätte?

long evenings full on longing

Nukuin viime yönä 13h. Enkä edes herännyt kertaakaan yön aikana, vaan uinailin kaikki kolmetoista tuntia yhteen putkeen tyytyväisenä, ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin jos äiti ei olisi tullut herättämään syömään. Ja uni tuntuu kyllä ihan oikeasti olevan se paras lääke, koska mulla ei ole läheskään niin kamala olo kuin eilen. Kyllä vieläkin on nuhaa ja yskin vihreää limaa, mutta muuten on jo parempi olo. Tosin mun ääni... Eilen kuulostin siltä että mulla olis äänenmurros, tänään ääni vaeltaa puhuessa täysin holtittomasti kuiskauksen, köhimisen ja omituisen ulinan välillä. En tiedä voinko mennä huomenna kouluun, jos tämä ei ensi yönä palaa normaaliksi.

Kävin tänään vaa'alla (ennen ruokailua siis) vaatteet päällä ja se näytti 49.8kg, eli se ei onneksi ole kohonnut ihan infernaalisiin lukemiin vaikka eilen tuli vähän syötyäkin ylimääräistä. Ja paino siis tosiaankin oli vaatteet päällä ja niistä tuli tietysti lisää painoa, en tiedä kuinka paljon se tarkalleen on. Yritän päästä vappuun mennessä <48 kiloon, katsotaan onnistuuko. Eli ensi viikolla ei ole aikaa epäonnistumisille.

Eipä tässä hirveästi mitään kirjotettavaa ole, eilinen meni vaan tylsästi kotona istuskellessa ja tämä päivä myös.

estä minua uppoamasta, herätä minut horroksesta

49.3kg. Se on aika vähän, taitaa olla pienin paino tällä pituudella, mutta... tuntuu läskiltä, näyttää läskiltä. Tuntuu siltä että mitä vähemmän painan, sitä lihavammaksi tunnen oloni. Odotan sitä päivää kun painon väheneminen alkaa oikeasti tuottaa näkyviä tuloksia, tähän mennessä olen aivan yhtä ihraisa kuin ennenkin. En aamulla jaksanut edes innostua tuosta luvusta, katsoin vaa'an numeroita vaan väsyneenä eikä tuntunut miltään.

Olen kaikenlisäksi kipeä. Poskiontelotulehdukselta vaikuttaa, mutta tänään on lähinnä ollut vaan päänsärkyä, kurkkukipua ja nenä vuotaa mikä nyt viittaa ihan tavalliseen flunssaankin, mutta eilen oli myös poskiontelot kipeänä. Toivottavasti tää nyt menee pian ohi, tietysti on ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta meillä on seuraavat viikot koulussa niin kiireisiä ja täynnä työtä etten haluaisi jäädä pois. Muutenkin liikaa tekemistä rästissä, en kaipaa enempää.

Viikonloppu. Hyvä ja huono asia. Hyvä siltä kannalta että saa nukkua ja on taas pari vähän rennompaa päivää, mutta tätä vasten täytyy myös tajuta se tosiasia että mun on pakko tehdä viikonlopun aikana enkun ainekirjoitus, lukea kemian kokeeseen ja tehdä myös noita ennakkotehtäviä pääsykokeita varten. Huoh. Ja viikonloput tarkoittaa tietenkin syömisten kannalta romahdusta, en voi vältellä kotiruokaa ja muutenkin luultavasti tulee taas mässättyä kaikkea paskaa. Ahdistaa.

otsikoton päivä

Mitä tää paino nyt oikein pomppuilee? Tänään aamulla se oli 49.6kg, eli eilisestä lähteny aika paljon. Vaikka illalla vielä söinkin vaikka mitä, tosin pieniä määriä mutta silti. Outoa.

Tänään oon syöny aamulla yhden omenan (iskä alkoi heti valittaa, kyseli jotain et "Aiotko muka tolla selvitä koko päivän?" mutta sain sitten jotain sönkötettyä että kouluruoka on tunnin päästä jne. ja se usko selityksen) ja koulun jälkeen 2 mandariinia, ja sitten iskä äsken keitti mulle teetä ja teki leipää. Sallin nyt noi leivät itelleni kun tänään en varmaan illalla enää syö mitään.

Tänään oli matikan valtakunnallinen koe. Ja mä kun luulin että mulla olis edes jotain mahdollisuuksia saada siitä joku kohtuu hyvä numero... Kaiken lisäksi en eka huomannut että sen yhden paperin kääntöpuolellakin oli vielä jotain laskuja, huomasin ne vasta kun aikaa oli jotain 5min ja siinä sitten tein hirveällä kiireellä niitä. Noh, katotaan mitä nyt tapahtuu, mulla on kuitenkin ilmeisesti päättötokariin tulossa melko vahva 9 eli vaikka tosta tuliskin vähän huonompi niin ei se varmaan silti laske. Mutta kyllä se silti ottaa päähän.

Mulle tuli eilen myös 2 pääsykoekutsua lisää, oon ihan paniikissa niiden kanssa! Eka on jo 3. päivä ens kuuta eli ihan liian pian, ja ne kaks muuta sitten parin päivän päästä tosta. Mä olen yrittänyt hokea itelleni että kyllä mä selviän, mutta silti. Ja äitikin yritti eilen rauhotella mua kun selitin ihan hädissäni sillekin tästä, se oli sitä mieltä että kyllä mä pääsen ihan mihin vaan jnejne. mutta se vaan pahens mun oloa - äiti siis olettaa että mä pääsen varmasti , mutta mitä jos en, entä jos mä petänkin sen luottamuksen enkä pääsekään mihinkään? Sanokaa mulle etten mä ole ainut ihminen joka panikoi tästä asiasta, kun kaikki kaverit haki lukioon eikä ne ymmärrä mun huolta.

Ja hei sanokaa jos teitä ärsyttää kun höpötän koko ajan koulusta tai muusta ei-niin-kiinnostavasta. Oon vaan kirjotellut kaikesta mieltä painavasta, mutta kertokaa ehdottomasti jos haluisitte lukee enemmän vaikka mun syömisistä tai muusta sellasesta!

break me

10 lukijaa! ♥


En painanutkaan niin paljon kuin olisin olettanut.. 50.3kg "vaan". Mutta onko liikaa pyydetty et toi paino pysyis alle sen viidenkympin? Ahdistaa kun vaivalla saan sen aina alle sen ja sitten pienenkin repsahduksen jälkeen joudun taas alottamaan alusta. Voi kun pääsisin siitä pian lopullisesti ohi.


Mutta joo, tänään on mennyt tähän asti ihan ok. Söin aamulla jugurtin 80kcal ja pienen banaanin (~80kcal) enkä sen jälkeen muuta, toivottavasti pysyn illallakin kurissa. Ärsyttää kun iskä on koko viikon lomalla eli se on täällä kun tulen koulusta heti kysymässä onko nälkä... Onneksi se ei ole hirveän tarkka, eli tuskin huomaa vaikka jättäisinkin jonkun aterian välistä.

Hassua muuten, että porukat vieläkin elää siinä uskossa että mä söisin kouluruokaa. Viimeksi olen sitä syönyt seiskaluokalla, näkkärinkin jätin pois ysin alussa... Käyn kuitenkin joka päivä kavereiden seurana ruokalassa istumassa, joten tiedän aina mitä ruokaa koulussa minäkin päivänä oli (= helpottaa vastaamista kun äiti joskus kyselee mitä ruokaa koulussa oli).

Mulla oli vielä joku juttu minkä meinasin kertoa, mutta tää blogger jumitti ja poisti tän koko tekstin, ja sitten unohdin se asian kun raivostuin. Hmm.

qqq

Nyt on oikeesti pakko ryhdistäytyä! En ole tällä viikolla muuta tehnytkään kun syönyt. Ensi viikolla oikeasti PAKKO ottaa itteä niskasta kiinni, jumalauta. Huomenna vedän lopun jäätelön vessasta alas, heitän kaikki keksit roskiin ja sanon äitille syöneeni ne, huomaapahan ainakin millainen porsas olen. Pakko keksiä joku rangaistus itelleni jos menen vielä ahmimaan lisää läskiä kehooni.. +50 vatsalihasta jokaisesta ylimääräisestä suupalasta, ihan jokaisesta. Ja tästä en aio lipsua.

En tiedä paljonko painan kun en ole uskaltautunut vaa'alle käymään, mutta tiedän että aivan liikaa. Rangaistus kaksi: menen huomenna vaa'alle. Häpeän jo valmiiksi niitä numeroita mitä se tulee näyttämään, voi olla että huomenna koko päivä on pilalla heti aamusta kun katson niitä punaisia digitaalisilmiä. Opinpahan ainakin olemaan syömättä.

Tekis mieli alottaa 2468-dieetti, mutta noi pienikaloriset päivät olis hankala toteuttaa kun mun syömiset vaihtelee niin paljon enkä ikinä tiedä, minä päivinä on pakko syödä kotiruoka ja milloin ei. Voisinhan mä toki kehittää jonkun sellasen oman version, jossa joka viikolle on määrätty kalorimäärät (siis 7 kpl) mutta jotka ei ole riippuvaisia päivästä, vaan pidän semmosen päivän kun on mahdollista. Hmm, tää alko kuulostaa kivalta idealta! Täytyy vielä vähän suunnitella, voi olla että alotankin jonkun tällasen.

äääh

Tuli tänään ammattiopistolta postia, kutsu pääsykokeisiin. Ja heti tuli mieletön ahdistus! Pelkään tulevaisuutta. Pikakatsauksella se ennakkotehtävä vaikutti hirveen hankalalta ja muutenkin aloin jo valmiiks stressata sitä itse pääsykoetilannetta, mä kuolen sinne! Se menee kyllä niin penkin alle, pystyn jo kuvittelemaan sen tilanteen.. En varmaan pääse mihinkään kouluun.

Ja olen taas tänään syönyt varmaan 100000 kaloria. Helvetin läski sika, miksi et osaa syödä?! Jos vielä jatkan näin niin olen pian niin lihava etten mahdu enää ovista sisään ja kaksoisleuka näkyy kilometrien päähän jo nyt. A-p-u-a. Haluaisin leikellä saksilla tän koko läskikerroksen mun luiden ympäriltä. CVKJNDKATKLATKL oikeesti en jaksa tätä vitun paskaa, miksi mun piti syntyä itsekurittomana makkarana, tai miksi piti syntyä ollenkaan.

FUCK THIS SHIT

Olenpas taas pilannut tänkin päivän läskeilyilläni. Ei tämmönen lihava ruma ryhävalas ansaitse edes elää.

Huomenna.

hello

En uskaltanut tänään enkä eilenkään käydä vaa'alla. Mä olen syönyt ihan hirveästi ja paino on varmasti taas noussut ihan pilviin. Hävettää ja ahdistaa.

Myöhästyin tänään aamulla bussistakin. Tai oikeastaan en myöhästynyt, olin kyllä pysäkillä odottelemassa hyvissä ajoin mutta unohduin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja en yhtään tajunnut että se bussi meni siitä ohi. Jouduin sitten kävelemään kouluun, tulipahan ainakin liikuntaa. Koomista tässä oli se, että sinne bussipysäkille oli juoksemassa yks toinen meidän koulussa oleva tyyppi, joka on aikaisemminkin ehtinyt täpärästi bussiin sen vuoksi että mä olen sen pysäyttänyt. Voitte kuvitella hänen ilmeensä nyt kun bussi ajelikin ohi enkä mennytkään kyytiin eikä sekään sitten ehtinyt...

Ehdin jo tänään aamulla läskeilemään kun söin patongin. Veli paistoi niitä ja kysyi haluanko mäkin, ja en sitten voinut vastustaa... Plääh. Tänään ei onneks tarvii syödä enää kovin paljoa, porukat lähtee tuttujen synttäreille ja mä jään yksin kotiin. Toisaalta haluisin mennä mukaan, en oo nähny noita pitkään aikaan ja etenkin synttärisankari on oikein kiva pikku poika (täyttää 10v.), mutta siellä joutuu kuitenkin syömään joten kieltäydyin.

Koulussa tänään ilostutti ihan tositosi paljon se, että yksi mun kaverin kaveri (jota en ite tunne oikeestaan yhtään, joskus oon pari sanaa vaihtanu sen kanssa) sanoi mun jalkoja laihoiksi! Itse en toki ole samaa mieltä, mutta kyllähän se piristi. Ja kaveri huomautti miten nämäkin housut on mulle kuulemma isot, ja kävin äsken peilin edessä katsomassa ja kyllä, nääkin on jääneet etenkin reisien kohdalta vähän isoiksi! Ihmeellistä.

Ulkona on muuten aivan ihana sää! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Oikeastaan toi lintujen laulu ei ole hyvä asia vaan äärimmäisen ärsyttävää (mutta se vaan sopi tuohon jatkoksi), terveisin lintuvihaaja. Siellä tarkeni tänään jo ilman takkiakin ja kaikki loska on hävinnyt. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

?

Eilinen ilta meni hyvin, en syönyt keskustassa mitään ja illalla menin kotona suoraan suihkun kautta nukkumaan. Ja iltapaino oli 49.7kg!

Tää päivä sitten on mennyt vaan sohvalla lagaamisessa. Heräsin aamulla siihen että mun sydän hakkasi taas ihan tajutonta vauhtia. Syke oli 110 kun mittasin. Kävin aamulla vaa'alla ja en meinannut hillitä itseäni kun vaaka näytti numeroita 49.5. Niin vähän! Mä en ole ikinä painanut näin vähän.

Innostus painosta kuitenkin laantui kun mua alkoi huippaamaan ihan hirveästi. Lötkötin hetken sohvalla puoli-istuvassa asennossa kunnes äiti tuli kysymään onko mulla joku hätänä. Se toi sitten mulle jugurtin joka nostais verensokereita ylös, mutta hirveän kauaa en ehtinyt siitäkään nauttimaan kun mua alkoi oksettaa... Siinä sitten makasin sohvalla silmät kiinni peiton alla ja ämpäri naaman alla kun en voinut lähteä vessaankaan pönttöä halailemaan huimauksen takia. Ehkä puolen tunnin päästä se jugurtti sitten tuli ylös. En edes muista milloin viimeksi olin oksentanut mutta ei se edes ollu mikään kovin kamala kokemus. Tai en mä sitä itse oksentamista ole ikinä pelännyt, vaan lähinnä sitä oloa, sellasta tunnetta että kohta lentää laatta.

Mutta niin, ton oksentamisen jälkeen (tapahtui joskus 13 aikaan) olo helpotti mutta makasin silti liikkumattomana kuuteen asti, kunnes nyt sitten jaksoin nousta koneelle.

Mä en tykkää yhtään en tykkää olla kipeänä, koska äiti alkaa heti paapomaan ja tuomaan kaikenmaailman lohdutus"ruokaa" mulle. Ja mitäpä muuta se nytkään teki kun kävi kaupassa ostamassa sokerisia munkkeja, jotain keksejä ja pari pullollista jaffaa. Great.. Söin yhden munkin ja pari keksiä ja join sitä sokerilitkuakin vähän. Kävin kuitenkin äsken uudelleen vaa'alla ja se näytti edelleen samaa 49.5. Wtf? Iso, rasvainen sokerimunkki ja muut kaloripommit ei vaikuta mitään? Omituista. Mutta en silti tänään varmaan syö mitään koska en myöskään saa kulutettua mitään lukuunottamatta sitten illalla jotain lihaskuntoja.

Mun pitäis huomenna mennä yhden kaverin luokse, mutta taidan laittaa sille viestin että olen kipeänä. Totta puhuen en kyllä edes ole oikeasti kipeä (toi aamun paha olo johtuu vaan luultavasti siitä että verensokerit oli liian alhaalla), mä en vaan halua nähdä sitä. En kestä ajatusta että menisin koko päiväksi niille, kun en jaksaisi tän ihmisen seuraa edes koulussa.

friday

Olen tänään menossa Muodin Yöhön parin kaverin kanssa. En mä ite ole kiinnostunut muodista eikä tuolla meidän keskustassa edes ole sellasia vaatekauppoja mistä mä jotain löytäisin, mutta pääsenpähän edes pois kotoa vähän tuulettumaan. Ahdistaa vaan se, että siellä on varmasti ihan älyttömästi porukkaa ja varmasti myös joitain ihmisiä, joita en välttämättä haluaisi nähdä. Enkä muuten tiedä miksi edes kerroin tämän koko jutun teille, tuskin ketään kiinnostaa.

Aamupaino oli tänään taas vihdoin 49.9kg, eli pääsin takaisin sen kamalan viidenkympin alapuolelle. Oon tänään syönyt aamulla kaks leipää ja join teetä ja äsken join sokeroimatonta mustikakeittoo. Sanoin äitille etten tarvitse tänään ruokaa koska "syön sitten siellä kaupungilla" mikä tietysti oli valhe. Hieman kyllä houkutti kun äiti sanoi että täällä kotona olis kyllä valmiina mun lempiruokaa mutta onnistuin hillitsemään itseni. Eli tänään en syö 99% varmuudella enää mitään, toivottavasti paino on huomiseksi taas laskenut.

Huomaan että mulla on taas kertynyt tekemättömiä kouluhommia, jotka ahdistaa ja stressaa mua jatkuvasti. Ens viikolla on ruotsin koe, sitä seuraavalla viikolla matikan valtakunnallinen ja mun pitäis tehdä enkun ainekirjoitus ja psykologian esitelmä viimeistään 27. päivä. Kyllähän noihin kaikkiin on vielä aikaa, mutta tiedän että mun pitäis saada etenkin noi aine ja esitelmä äkkiä alta pois koska muuten ne vaan jää ja jää ja lopulta teen niitä paniikissa deadlinea edeltävänä yönä.

adnfönnzxiuöäc

Ahdistaa ihan mielettömästi. En edes tiedä mikä, ehkä vaan kaikki tämä, ja ajatteleminen. Haluisin lähteä juoksemaan, johonkin missä en oo ennen käynyt ja johonkin missä ei ole muita ihmisiä. Olla siellä pimeään asti ja tulla sitten kotiin lämpimään suihkuun ja mennä nukkumaan.

Ja outoa sanoa näin, mutta tavallaan mä myös haluan kouluun. Ei sillä että se muuten olis mitenkään kiva paikka, mutta mä en halua olla kotona. Täällä on liikaa ajatuksia ja liikaa aikaa antaa niitten vallata mieli. Koulussa on sentään jonkinlaista järkevää kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, siellä ei jää liikaa aikaa vaan istua ja hautautua ongelmiin.

Tuntuu etten osaa tehdä mitään järkevää ja hyödyllistä, kaikki asiat ja teot mitkä aluksi vaikuttaa hyviltä, kääntyy lopulta mua vastaan jollain tavalla.

shopping

Käytiin tänään äitin kans keskustassa pyörimässä, sain kaikkea kivaa! Aivan ihanan PVC-korsetin ja sellasen jännän mekon, ne uudet kengät (maiharit, tai mummonpotkintakengät niinkun äiti niitä kutsui), pari kynsilakkaa ja meikkejä ja hiusjuttuja. Ja äiti tietty maksoi kaiken, ah!

Oon tänään syönyt vaan yhden Submarinen tomaatti-mozzarella-patongin, en muuta. Ei ole yhtään nälkä joten tuskin syön tänään enää mitään. En osaa yhtään arvioida ton patongin kaloreita, eiköhän ihan tarpeeksi kuitenkin tälle päivälle, kun ottaa huomioon noi pääsiäisen läskeilyt.

Ai niin, paino oli tänään aamulla 50.7kg, eli vähemmän kuin oletin! Silti liikaa. Mutta kun ottaa huomioon ihan oikeesti kuinka paljon oon syönyt, niin toi 700g nousu on tosi hieno saavutus. Nyt sitten tää viikko vähillä syömisillä niin eiköhän se siitä ala taas laskea.

Tästä tuli nyt aika tynkä postaus, en oikein keksi mitään kirjotettavaa.

back in business

(8 lukijaa! ♥ tuitui.)

Kotiuduin siis tänään sieltä Savonlinnasta. Oli oikein kiva pikku reissu, mutta vihaan pääsiäistä. Kaupatkaan ei ollu auki, joten siellä ei ollu hirveesti tekemistä paitsi telkkarin kattomista, sohvalla löhöämistä ja...syömistä, yllättäen. Oon melko varma että lihoin yli kilon, painan kai jotain ~52kg nyt? Totuus valkenee huomenna, kun pääsen vaa'alle. Mutta tosiaan oli tuskaa yrittää siinä kivasti syödä kun porukka kyttää vieressä, jotain perunoita ja lihaa ja kermakastiketta ja hyi. Ja tietysti jäätelöä, pashaa, jotain piirakkaa, lisää jäätelöä, keksejä... Kuvottavaa. Mulla on ihan järkyttävät sivuläskimakkarat (kutsutaan myös jenkkakahvoiksi, kröh) ja mun reidet ja pohkeet tuntuu myös kasvaneen lisää senttejä.

Mutta muuten oli siis kivaa, sain siskolta pari kynsilakkaa ja OLISIN saanut myös kasan sormuksia ja muita koruja mutta näppäränä neitinä uhohdin sen pussukan sitten sinne (samalla unhtuivat myös yöpuku ja yhdet sukat). Pelattiin pelejä ja käytiin toisena iltana käppäilemässä kaupunkia ympäri sateessa, oli kivan rauhallista kun tosiaan ne kaupat ei ollu auki ja sen lisäks (tai siis lähinnä sen takia) ei ollu paljoo porukkaa liikkeellä.

Äitillä oli tänään muuten ehkä vuoden paras ehdotus! Valitin sille ruokapöydässä siitä etten haluu syödä sitä lihaa jnejne, puhuttiin sitten kaikesta ja lopulta äiti yritti jotain marttyyriasennetta tokaisemalla "No mä sitten tästä lähtien teen vaan omat ruokani." Vastasin vaan että käy mulle, ja siitä sitten alettiin suunnitella sellasta juttua, että se antais mulle ja mun veljelle tietyn määrän rahaa viikoks, ja me ostettais ihan omat ruokamme sillä ja sitten kokattais ne ite jne. Tää oli musta ihan mahtava idea, ymmärrätte varmaan miksi! Saa nähdä toteutuuko, mutta jos toteutuu niin oon kyllä helkkarin ilonen siitä, koska sitten mä voin kontrolloida mun syömisiä rauhassa eikä tarvii väkisin syödä sillon kun äiti päättää. Mut pitänee vielä neuvotella äitin kanssa tästä ja kai mun veljenkin pitäis tästä saada tietää eka (tosin eihän sen tähän tarvii osallistua).

Mutta niin, eipä tässä varmaan muuta, alan nyt taas päivittelemään normaalia tahtia.

blow my brains onto the wall

Sydän hakkaa. Kovaa. Liian kovaa? Puolisen tuntia on syke ollut ihan pilvissä, välillä hidastuu normaaliin mutta sitten taas nopeutuu, ja välillä jää kokonaan lyöntejä välistä. Heikottaa ja päätä särkee. Mun koko keho jotenkin tärisee sydämenlyöntien tahdissa, ja tää on pelottavaa.

Mitäköhän tapahtuis, jos tää olis jotain vakavaa, ja mä kuolisin. Enpä mä ainakaan hirveästi menettäis. Maailmassa olis yksi läski sika vähemmän, mun vanhempien ja kavereidenkaan ei tarvis enää kestää mun pärstää ja kuunnella mun ainaista valitusta. Palvelus muille?

Mä olen aivan saatanan kateellinen ihminen. Oon kateellinen kaikille jotka osaa meikata, oon kateellinen niille jotka osaa pukeutua, oon kateellinen niille jotka on kauniita, niille joilla on paljon kavereita tai vaikka ei edes paljon niin ainakin pari hyvää. Mä olen kateellinen mun kaverille, koska se on kaikkea edellämainittua ja lisäksi se on kaikin puolin vain niin ihana ihminen että mua sattuu jutella sen kanssa, koska tunnen itseni niin pieneksi ja tyhmäksi, epäonnistuneeksi. Mä ihailen sitä, rakatan sitä ja samaan aikaan mä vihaan, vihaan sitä kun se on niin helvetin täydellinen.

Mä haluaisin olla se prinsessa, jota kaikki ihailee. Ja sitten mä tajuan etten mä ole, ja vaivun loputtomaan itsesääliin.

Vitun mustikkapiirakka.

oooh

Painan taas 49.9kg! En ymmärrä miten oon voinut laihtua näin paljon syömällä? Eilisestä lähtenyt -600g, mahtavuutta!

Tänään oon syöny aamupalaks yhden myslijugurtin ja sitten äsken kotiruokaa. Tosta ruuasta tuli aika paljon kaloreita koska äiti oli tehny kermaperunoita ja jotain outoa lihaa plus mozzarellasalaattia, joka on mun heikkous.. Mutta tota lihaa en syöny ku pari haarukallista koska se maistu pahalta ja onneks äiti tietää etten oo mikään lihan ystävä eli se ei ihmetelly ku heitin yli puolet pois. Mutta loppuillasta tuskin syön enää mitään, tän päivän kalorit saa jäädä tähän. Porukat lähti pois kotoa, eli menen ehkä polkemaan kuntopyörällä nyt, ja sitten lihaskuntoja.

Blogiin saattaa tulla nyt pieni päivityskatko koska lähden huomenna heti aamulla sinne Savonlinnaan. Siellä on kyllä netti, mutta en tiedä viitinkö tulla kuitenkaan kirjottelemaan tänne tai pyörimään missään "epäilyttävillä" sivuilla. Mutta katsotaan, seuraava päivitys siis viimeistään tiistaina.

AHDISTUS

Läskipaska minä. Suihkussa katoin mun mahaa ja itkin, itkin, itkin. Oon ihan hirvee makkara ja mun maha on iso pehmeä pallo jajajaja kaikkea, miksi mun täytyy olla tämmönen porsas? Ensi jouluna vaan teuraaksi, uuniin ja juhlapöytään, riittää sitten isommallekin suvulle syömistä. Painoin tänään 50,5kg eli vähemmän kun taas pitkään aikaan, mutta miksei painon putoaminen näy missään? Haluan takaisin siihen alle 50kg ja siitä todella paljon alaspäin, en halua olla tällänen ryhävalas.

Oon huomannu miten äiti aina kattoo mua kun syön, sekin varmaan tietää ja ajattelee että ei mulle pitäis edes antaa ruokaa. Mutta miksei se sano mitään? Kertois vaan suoraan päin naamaa, ettei halua tyttärensä olevan tälläinen ihrakasa.


Heti kun tuo loska lähtee kaduilta, mä alotan jonkun superjuoksuohjelman, mähän vittu aion laihtua kesään mennessä niin että kehtaan mennä ulos. Joka ilta lihaskuntoja. Ja nyt ihan oikeesti alkaa se totaalinen herkkulakko, maanantai todisti että mä pystyn siihen! Mun on pääsiäisenä ehkä pakko syödä vähän jotain mitä äiti tuputtaa, mutta sen jälkeen, LOPPU.

nameless

Ihana pääsiäisloma! ♥ Tätä on odotettu, pääsee ehkä nukkumaan taas univelkoja pois kun viimeyönäkään ei tullut oikeen nukuttua. Saatiin tänään myös viime jakson todistukset, oon oikeesti ihan yllättynyt miten hyvin meni! Täähän son suorastaan tylsän näköinen:

Käyttäytyminen 10
Äidinkieli 9
Englanti 9
Matematiikka 9
Yhteiskuntaoppi 9
Uskonto 9 (!)
Valinnainen kuvataide 9
Kuvataiteen valinnaiset opinnot 9

Noi kuvikset on siis sillein et eka on pitkä valinta joka on ollu mulla sekä kasilla ja ysillä ja jälkimmäinen on yhden kurssin (=jakson) mittainen lyhytkurssi.
Oooo ei oo ollu ehkä ikinä näin hyvää jaksotokaria, aina on ollu ainakin yks 8. Ja toi uskonto on oikeesti maailman kahdeksas ihme! Kyllähän mulla meni koe ja esitelmä hyvin mutta suoraan sanottuna mun asenne ei ollut kovin positiivinen, ei nimittäin hirveästi tuo uskonto kiinnosta... Mutta tää on mahtavaa, toivon vaan että jaksan nyt vielä panostaa tän viimisen jakson ajan niin saisin sit kivan päättötokarin.

Asiasta toiseen. Eilinen meni syömisten kannalta ihan järkyttävän huonosti, mä en edes kehtaa sanoa mitä kaikkea söin. Tai no oikeastaan kehtaisin, mutta mä en muista, mä söin oikeasti niin paljon kaikkea. Mutta tänään sitten vähemmän, söin aamulla ruisleivän ja teetä ja koulun jälkeen kotiruokaa, mutta loppuilta olis tarkotus olla syömättä.

Toivon että porukat lähtee tänään kauppaan, koska mulla on hirveesti kaikkea ostettavaa.. Ensimmäisenä listassa uudet kengät. Noilla kengillä en pysty kävelemään enää oikeasti ollenkaan, niistä on pohja reunasta irti ja voitte vaan kuvitella miltä tuntuu kävellä 3km tuolla loskapaskassa liikkatunnille urheiluhallille... Voisin tietty ottaa noi mun paksupohjaset saappaat, mutta en tiedä miten se pohja kestää vettä ja muutenkin ne oli niin kalliit kengät etten viiti sitten pilata niitä. Maiharit, haluan maiharit!

Puhuin tänään myös kaverin kanssa mun laihduttamisesta. Oon kertonu sille että yritän vähän pudottaa painoa ja tiedän että voin luottaa siihen eikä se kerro kellekään. Vaikka tänään se tosin uhkasi leikillään kertoa mun äidille, mutta tuskinpa. Kyllä se yritti mulle puhua järkeä, mä olen kuulemma jo nyt liian laiha ja plaaplaa mutta mä en usko sitä, ei puhumalla saa mua lihoamaan. Ja se ei edes tiedä kuinka syvällä tässä paskassa mä oikeasti olen, se luulee että mä haluan pudottaa vaan ihan pari kiloa. Mutta en mä sille aio muuta kertoakaan, noihin luuloihin saa tyytyä.
Puhuttiin myös masennuksesta ja sen hoidosta, viiltelystä ja muusta. Se on oikeesti ihana, sen kanssa voi puhua ihan mistä vaan eikä tarvii huolehtia että alkaako se nauramaan mun jutuille tai jotain. Mutta en mä sille kaikkea kerro tietenkään, vähän jotain pintaraapaisuja lukuunottamatta.

vengeance is mine

Joo olipas kivat pileet eilen. Okei alussa oli ihan oikeesti kivaa, tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa eikä ollu ulkopuolinen olo, tehtiin yhessä ruokaa jota mä söin vähän ja sitten siirryttiin tekemään kaikkee ja muut söi sipsejä ja muita herkkuja, ja ite voin nyt ylpeänä ilmoittaa että herkuista söin koko päivänä vaan 3 pienenpientä sipsiä! Ja join pepsi maxia, muut sokerilitkut jätin toisille.

Mutta siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin. Loppuillasta porukka istui olohuoneessa ja kattoi telkkarista jotain paskaa ohjelmaa joka ei mua ois vähempää voinu kiinnostaa. Yritin puhua niille et kun nyt kerran ollaan yhessä tänne tultu niin voitais tehäkin jotain järkevämpää kun töllöttää telkkaria, mutta ei. Mä makailin about tunnin yksinäni kaverin huoneen lattialla itku kurkussa ja muut oli siellä olkkarissa eikä kukaan niistä edes huomannu et olin lähteny johonkin, ennenku se ohjelma sit loppui. Sittenkin tuli vain pari kysymystä ja naurua tyyliin "Väsyttääkö vähän?" ja muuta saman tapaista, ketään ei oikeasti kiinnostanut miksi mä makaan yksin lattialla nurkassa.

Sitten me lähettiin nukkumaan, mutta mua ahisti ihan hirveesti ja makasin monta tuntia tuijottamassa kattoa. Nukahtamisesta ei meinannu tulla mitään, havahduin jokaiseen pienimpäänkin ääneen. Ehdin nukkua ehkä 3 tuntia, ennenkuin sitten aamulla heräsin taas varmaan kaks tuntia ennen herätystä. Makasin siinä sitten koko sen ajan ja en voinut edes liikkua kun kaverin kissa makasi jalkojen päällä enkä viittiny herättää sitä. Sitten kun se herätys viimein soi niin olin kuolemanväsynyt ja edelleen vittuuntunut kaikkien käytökseen, joten vastailin kaikkien "Nukuitko hyvin?" "Oliko sulla eilen kivaa?" jne. kysymyksiin vaan ynisemällä jotain.

Että kiitos vaan kaverit, toki tulen ens kerrallakin.

(Ihanaa, enää huominen koulupäivä ja sitten pääsiäisloma ja me lähdetään Savonlinnaan! Tosin vasta lauantai-aamuna, mutta silti.)

mur

Vieläpä ehdin kirjottaa ennen kun pakkailen tavarat ja lähden sinne kaverille. Ajattelin nimittäin tulla valittamaan kahdesta asiasta.

Ensimmäinen: menkat. Miksi helvetissä niitten täytyy tulla aina silloin, kun mulla on jotai tärkeetä menoa, en ole kotona tai muuta? Mä vihaan niitä muutenkin, eikä tätä helpota se että ne saapuu aina pilaamaan jonkun mulle kivan tai tärkeän päivän. Olisiko liikaa pyydetty että jos ne jo kohta jäisi kokonaan pois?

Toinen asia: "kaveri" nimeltä I. Mä en ymmärrä, mikä sillä tyypillä oikein viiraa päässä. Se lähtee kesken päivän koulusta ilmottamatta kellekään, joskus on kokonaisia päiviä pois kun "on henkisesti väsynyt", ei puhu asioistaan edes parhaalle kaverilleen enää, vaan juoksee pienienkin vastoinkäymisien ilmettyä puhumaan koulupsykologille tai opolle. Se suuttuu jos siltä yrittää kysyä poissaolojen tai katoamisten syitä. Tänään se veti kilet, kun ei päässyt luokassa ikkunapaikalle istumaan, alkoi itkeä ja lähti opolle. EN YMMÄRRÄ, miksei se voisi vaikka sanoa että sillä on jotain ongelmia mistä se ei halua puhua? Sekin auttais mua ymmärtämään sitä enemmän, mutta ei, neiti ei voi edes avata suutaan. Kyllä mä tajuan jos sillä on vaikka kotona jotain ongelmia, mutta hei, se ei ole ainut. On mullakin omia probleemoja joista mä en halua puhua kenellekään, mutta ne ei vaikuta mun käytökseen noin radikaalisti ja jos vaikuttaisi, niin mulla riittäis pokka kuitenkin edes vastaamaan kysymyksiin, vaikka sitten sanomalla vain etten halua puhua asiasta.

Mä en tajua, en helvetissä tajua, miten se voi olettaa että se voi vaan kadota ja ilmestyä mielensä mukaan, olla puhumatta kenellekään ja silti odottaa että kaikki kyllä ymmärtää ja lohduttaa ja on sen ystäviä, kun ei me edes vittu tiedetä miksi se käyttäytyy noin? Yritä siinä sitten olla empaattinen kun ei tiedä johtuuko ongelma meistä, I:n perheestä, siitä itestään vai mistä, vai onko koko ongelmaa edes olemassa vai tahtooko tää vaan esittää jotain marttyyriprinsessaa.

Mä en turhaan haluaisi tuomita sitä sekopääksi, mä tiedän etten mä ole tässä laihdutushöpötyksessä yhtään sen terveempi, mä olen sairas, mutta kun on kaksi vuotta joutunut tota kattelemaan niin vaikea enää kestää. Mä tulen vielä niin varmasti joku kaunis päivä räjähtämään ihan kunnolla, mä huudan päin sen naamaa kaiken mikä mua siinä kaivelee, en jätä yhtään ajatusta tulematta ulos suusta. Mä huudan sille niin kauan, että se itkee silmät päästänsä ja niin kauan, että multa lähtee ääni enkä enää voi tai jaksa huutaa. Ja mä tiedän että toi tulee tapahtumaan vielä tässä meidän viimeisten yhteisten peruskouluvuosien aikana, tässä parin kuukauden aikana. Koska mä en jaksa enää kasata tätä raivoa mun sisälleni kauaa.

Tähän pirteään ja aurinkoiseen tilitykseen loppuu tämä postaus. Ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, mä vaan tulen niin hillittömän raivon valtaan jo kun mä edes mietin I:tä.

Tänään on mennyt syömisien kannalta hyvin, jotain tasoitusta tolle huomisen (pakko)läskeilylle. Oon syöny tänään ananasta, yhen näkkärin ja vähän jugurttia, en tiiä kaloreita tarkemmin mutta veikkaan että alle 300kcal kuitenkin.

Hieman on morkkis taas siitä, että jouduin heittämään ruokaa roskiin.. Porukat oli jossain viinimessuilla ja kaapissa oli kanakastiketta, äiti oli käskeny keittää pastaa sen kanssa. No mä vaan sotkin lautasen kastikkeella, kaadoin sen sitten roskapussiin (jouduin tunkemaan sen tonne keittiön bioastiaan, toivottavasti noi ei löydä) ja nostin kattilan tiskipöydälle niin se näyttää että oisin keittäny sitä pastaa. Tästä tulee aina hirveen huono omatunto, noi käy töissä että saadaan tänne ruokaa jota mä sitten heitän pois.

Äsken äiti oli tuputtamassa vielä mulle jotain kanasalaattia, mä olin tosi lähellä sortumaan syömään sen, mutta kieltäydyin kuitenkin onneksi. Ei mulla ole nälkä, en mä tarvitse sitä. Niin kauan kun mä näytän tältä, mä en tarvitse mitään ruokaa. Voi kun mä pystyisin ajattelemaan näin ennen kun alan syödä jotain...

En luultavasti pääse kirjottamaan ennen keskiviikkoa, koska tosiaan huomenna sinne kaverille ja tiistaina voi olla sen verran väsynyt meininki että nukun luultavasti koko päivän koulusta tultuani. Että siihen asti sitten moimoi.

zzz

Tuntuu että voisin nukkua vaikka koko viikonlopun putkeen. Mulle on vaan yhtäkkiä tullut joku jatkuva väsymys, joka ei lähde pois vaikka nukkuisin kuinka paljon ja vaikken päivisin tee yhtään mitään aktiivisempaa kuin yleensä ja yöunetkin on aina samanmittaiset kuin ennenkin.

Ja olen taas paisunut... Tämänkin päivän piti mennä hyvin ja kotiin tulessa oli mennytkin enkä mä heti koulun jälkeen edes feilannu pahasti, mutta nyt illalla tuli yhtäkkiä joku kohtaus ja vetäsin 200g raejuustoa, banaanin, pari keksiä ja sitten iskä vielä paisto patonkeja jota tuli syötyä 5 palaa.... Köh. Ens viikolla on lisäksi vielä pääsiäinen, jolloin tunnetusti syödään vaikka mitä. ONNEKSI mä en tykkää mämmistä ja ONNEKSI mä olen karkkilakossa, muuten tulis katastrofi. Toivottavasti sitten pysyn edes jotenkin kurissa.

Oloa ei helpota sekään, että maanantaina on kaverin luona pienimuotoiset pippalot. Ei mitkään juomabileet vaan sellanen kiva tyttöjen ilta, katotaan joku leffa ja jutellaan ja tämmöstä kivaa, ja lisäksi ei-niin-kivaa: syödään. Mä en pysty välttämään syömistä mitenkään ja sen lisäksi tarjolla on toki kaikkea pientä purtavaa herkkujen muodossa. Onneksi sain kunnian tuoda juomat (limsat siis) joten voin vaikuttaa edes siihen ettei osteta mitään hirveitä kaloripommeja. Pepsi Maxia olis tarkotus ostaa, edes jotain voi vielä pelastaa.

Mutta muuten noi bileet kyllä on ihan kivaa vaihtelua, jäädään sitten koko porukka sinne yöks ja aamulla lähetään kaikki yhessä kouluun. Voi tulla aika mielenkiintonen päivä siitäkin, jaksaa varmaan keskittyä mihinkään ruotsiin siinä sitten. Tosin mua ahistaa se, että luultavasti oon koko porukassa vähän ulkopuolinen, koska kuten oon täällä aikasemmin puhunut niin tuun oikeestaan kunnolla toimeen vaan yhden tyypin kanssa... Mutta sen näkee sitten.

Drunk on pain I taste the kiss of death

Sainpas äsken valmiiksi tän kaksi päivää kestäneen siivousoperaation! Nyt on huone paljon kivemman näköinen, kun järjestelin kaikki hyllyt ja raivasin pöydät, vein muovikassikaupalla papereita ja turhia juttuja roskiin ja käänsin tän tietokonepöydän toisin päin. Nyt kun vielä saisin seinät maalattua (tosin tää viivästyy aika pitkään kun äiti antoi ajaksi "tässä vuoden sisällä", huoh), uusia huonekaluja hankittua ja vaihtamaan kunnolla järjestyksen niin olis täydellistä. Ehkä kesällä viimestään.

Mua on pistänyt tosi paljon vituttamaan, kun aloin taas viettämään aikaa ton kaverin kanssa (edelleen sama josta oon puhunu), käytän hänestä tästä lähtien nimeä M. Mutta niiiiin, nyt oon sitä mieltä että olis vaan kannattanut edelleen pitää välit viileinä! Tiedän että kuulostan kamalalta, mutta miten helvetissä niin ärsyttävä ihminen voi olla olemassa?! En ymmärrä, miten olen joskus voinut olla sen hyväkin kaveri. Tiedän kyllä että vika on loppupeleissä minun, mä oon muuttunut liikaa, mutta en tietoisesti valitse enkä haluaisi olla tällainen ja voi sille mitään ettei meillä vaan enää ole mitään yhteistä. M on vieläkin niin sinisilmäinen ja useissa asioissa lisäksi todella lapsellinen (en väitä itseänikään kovin kypsäksi, mutta näkisittepä hänet!), etten vaan voi käsittää.

Tällä viikolla M on kysynyt multa varmasti yli kymmenen kertaa, milloin voin tulla niille uudestaan. Ja missäköhän vaiheessa sanoin, että edes haluaisin? Mua ahdistaa, kun tää tenttaa multa joka asiaa mitä teen, jos mulla ei jonain päivänä ole sormuksia ollenkaan, niin heti on kauhea kysymysryöppy vastassa. En tiedä ymmärtääkö M itse kuinka ärsyttävää toi on, luultavasti ei. Ja tän takia mä tiedän, että siitä uudestaan eroon pääseminen on tosi vaikea juttu: jos alan normaalisti vaan vähentämään sille puhumista, saan perääni tekstiviestiarmeijan joissa kysellään miksi en puhu hänelle, onko mulla paha olla, haluunko keskustella asiasta, voitais olla meillä yötä ja syödä jätskiä kun se helpottaa oloa, onko sulla jotain rakkaushuolia, yritä piristyä ja vittu BLAA BLAA BLAA. Kyllähän mä voisin sanoa sille suoraan että mene helvettiin en jaksa sua, mutta kuitenkin pohjimmiltani mä en ole ilkeä ihminen, mä en halua loukata sitä.

Miksi tän pitää olla näin vaikeeta? Miksei mulla vois olla paljon hyviä kavereita joille voisin kertoa mun huolista ja tunteista? Miksi mun pitää olla itsekäs, omiin maailmoihin hautautuva ja itsesäälissä vellova kusipää?

Miksi musta tuli tällainen?

äsdjfsbvutöpabkå

Ahistaa huominen! Oon menossa tolle kaverille yöks josta oon nyt puhu paljon, se on ihan kiva ja näin mutta siellä joudun syömään ihan kamalasti. Sen porukat on nimittäin just sellasia ylihöösääviä jotka tunkee ruokaa kokoajan ja vahtii että varmasti syö, ja lisäks kaveri halus että ostetaan vielä jätskiä ja muita herkkuja. Apua?

Oon muuten lihonu ihan kauheesti... Hävettää tunnustaa mutta painan tällähetkellä jotai 52kg.... Huoh. Miten oon voinu päästää itteni tähän kuntoon? Mun maha on ihan kamalan näkönen ja reidet ja perse varsinki on paisunu ihan kamalan näköset. Pakko oikeesti nyt ottaa itteeni niskasta kiinni, tämmönen ei voi jatkua, painan kohta sata kiloa. Mä lupaan, että huomenna mä syön vaan vähän kotiruokaa täällä, sitten kävelen sinne kaverille (n. 3km) ja siellä en saa ahmia yhtään. Alle 1000 kalorin pakko pysyä.

Mutta muuten tänään on ollu kiva päivä, koulussa tän jakson viiminen päivä, ens viikolla alkaa seuraava ja viiminen jakso! Sen jälkeen on sitten peruskoulu ohi, huhhuh. Mutta siis, tänään oli rento päivä, katottiin kaikilla tunneilla leffaa paitsi oli se matikan koe, joka meni ihan hyvin. Ja saatiin enkun kokeet takas, sain 9+ ja oon tosi tyytyväinen.

Nyt juttelen jonkun puolalaisen tytön kanssa, ihanaa et voi kehittää omaa enkunkielen taitoa tällä tavalla ja muutenkin kiva höpötellä jonkun kanssa. Tulin tosi hyvälle mielelle kun se alotti puhuun mulle! Tuli vaan hirmu kiva olo, en tiedä miks. Huomaa vaan miten suomalaiset oikeesti on tosi "syrjäänvetäytyneitä", ite en ois ikinä kehannu alottaa mitään keskustelua.. Mutta joo, toi vaikuttaa tosi mukavalta ihmiseltä ja näin poispäin, kiva tutustua siihen!

väsy

Voiko ihminen edes olla näin väsynyt? Mä en voi tehdä mitään kun silmät painuu umpeen heti kun yrittää tehdä jotakin edes vähän ajatustyötä vaativaa. Oon nukkunu koulussa välitunneilla ja tunneillakin vähän lepuuttanut silmiä sillointällöin. En edes tiiä mistä tää johtuu, kun oon nukkunu ihan yhtä paljon (tai siis vähän) kun aina ennenkin? Aamulla tuntuu kuin heräis kuolleista ja eikä olo päivän mittaan parane yhtään. Yritin äsken lukea matikankokeeseen, mutta väsyneenä ei jaksa keskittyä yhtään mihinkään varsinkaan kun silmäluomet ei enää jaksa vastustaa painovoimaa.

Mun sormenpäät on oudosti kuluneet. Tai siis tuntuu et niistä ois lähteny nahka vaikkei oiskaan, ne on hirveen kipeet ja tää näppiksellä kirjotuskin sattuu. En tiiä mikä niillä on koska en oo mielestäni tehny mitään mikä ois voinu kipeyttää ne. Outoa.

Kerroin tossa viime postauksessa tosta kaverista jonka kanssa oon nyt alkanu lämmittelemään välejä taas uudestaan. Tosin jo tänään mä ehkä tajusin sen asian, minkä takia se alkunperinkään alkoi mua ärsyttämään: se takertuu pikkuasioihin. Mä olen ite sellanen ihminen et tykkään joitain poikkeuksia lukuun ottamatta höpöttää melko nopeaa tahtia kaikista eri aiheista, mut tää kaveri jää usein jauhamaan samaa asiaa pitkäksi aikaa, yleensä vielä jotain tosi pientä juttua jonka oon maininnu vaan sivuseikkana. Se on turhauttavaa, kun ite haluaisin jo siirtyä seuraavaan asiaan mutta tää vaan jatkaa sen edellisen mietiskelemistä. Muuten kyllä kiva että alettiin taas jutskailemaan sen kanssa, muistan miten meillä oli pari vuotta sitten niin kivaa jnejnejne. Mut mä vaan luulen, ettei asiat enää palaa millonkaan samanlaisiks, mä oon muuttunu ihmisenä niin paljon etten varmaan enää pysty olemaan tälle samanlainen ystävä kun silloin. Tiedän että oon pessimistinen ja ystävyyssuhteille pitäis aina antaa toivoa, mutta musta vaan tuntuu että vaikka me taas päällisin puolin ollaankin taas väleissä, niin meidän välissä on silti joku muuri, jonka luultavasti mä oon kasannut.

Miten musta tuntuu et nää merkinnät muuttuu päivä päivältä turhemmiks...? Tälläkään postauksella ei ollut mitään pointtia, aattelin vaan tulla ilmoittelemaan itestäni.

apua

En oo taas jaksanu kirjotella pariin päivään mitään, kun ei oikein oo ollu mitään mistä kirjottaa, kaikki on menny aika tasasen huonosti. Mä oon menettänyt mun itsekurin ihan kokonaan, syön koko ajan ku hevonen ja oon lihonu ihan kamalasti. Mua oikeesti pelottaa koska tuntuu etten mä ikinä voi kesään mennessä olla mun tavoitepainossa, mun on pakko ottaa itteeni niskasta kiinni, mut se on niin vaikeeta.

Sitten mua ahistaa, kun jotkut mun nettikaverit ei ikinä voi tulla ite juttelemaan mulle, vaan mun on aina mentävä juttelemaan niille. Sitten ne suuttuu ja luulee etten enää oo niitten kaveri, jos mä joku kerta en jaksakaan puhua niille. Mä vaan haluisin, että nekin joskus alottais keskustelun, se tuntuu niin tyhmältä että se oon aina minä jonka pitää mennä sanomaan moi. Ehkä mä vaan lopetan niille puhumisen, ehkä ne sit tulee juttelemaan jos niitä oikeesti kiinnostaa? En tiedä.

Mutta hyvä uutinen on se, että oon taas alkanu juttelemaan yhen (irl) kaverin kanssa, jonka kanssa oltiin ala-asteella ja yläasteen eka vuosi tosi läheisiä mutta sitten ite jotenkin "kyllästyin" siihen ja otin vähän etäisyyttä. Tolla kyllästymisellä nyt tarkotan lähinnä sitä, että kun on tosi paljon (=liikaa?) jonkun kanssa yhdessä, niin alkaa kaikki pikkuviatkin ärsyttämään ja tulee tosi paljon riitoja ihan turhista asioista, you know. Mutta tosiaan perjantaina menin pitkästä aikaa juttelemaan sinne ja se kerto että sillä on ollu ikävä mua ja se on kaivannu jotain ihmistä, jolle voi taas kertoa kaiken (me siis sillon pari vuotta sit oltiin ihan täysin erottamattomat, kumpikin ties kaiken toisesta ja muuta). Se tuntu tosi hyvältä ja mäkin sanoin ikävöineeni sitä. Vaikka rehellisesti sanottuna en olekaan, koska mä en ole sen tyyppinen ihminen joka ikävöi, oikeastaan koskaan. Mutta kuitenkin, ihanaa että saadaan taas välit kuntoon ja muuta, suunniteltiin jo että ens kesänä lähetään niiden mökille kahestaan muutamaks yöks, ollaan tehty niin aikasempinakin vuosina ja on ollu ihanaa.

Perjantaina mulla oli yhteishaku, eka toive on toi audiovisuaalinen viestintä, se on jotenkin niin mun ala, ku kuulin siitä ekan kerran ni mä tiesin heti että tonne mä haluun. Mut sinne on edellisinä vuosina ollu tosi paljon hakijoita ja varmaan nytkin, eli en tiiä... Jos mä keskiarvon (8,3) puolesta pääsisinkin, niin sit on vielä ne pääsykokeet jotka vähän arveluttaa. Toisena on kauneudenhoito- eli siis kosmetologiopinnot ja kolmantena kuvallinen ilmaisu, noikin on molemmat pääsykokeellisia. Neljänneks laitoin vähän extempore liiketalouden, en mä tiedä onko se oikein mun ala mut alko vaan ahistamaan että mitä jos mä feilaan noi kaikki pääsykokeelliset, en haluu pitää välivuotta tässä vaiheessa, lukio ei oo mun juttu enkä mä haluu sitä oppisopimusjuttuakaan. Mutta katotaan sitten toukokuussa pääsykokeiden jälkeen...!

Nyt vois taas lukea enkun kokeeseen. Mä oon lukenu siihen aika superpaljon jo, eli koealueen melkein 2 kertaa läpi! Jee. Vielä pitää noita kielioppijuttuja harjotella lisää, en haluu et mun enkun numero laskee takas kasiin kun oon nyt saanu kivasti sen nostettua (ja jos saan tästä ja seuraavasta kurssista vielä ysin niin on mahdollisuus että saan myös päättotokariin 9!).

iltaa

Mun pitäis olla lukemassa biologian kokeeseen... Itseasiassa mun piti lukea koko päivä, mutta tässäpä tää päivä on hurahtanu enkä ole kirjaan vielä koskenutkaan.

Mä haluisin valvoa koko yön, istua hiljaa ja katella ikkunasta pimeyteen, mutta ongelma on se että mua väsyttää jo nyt tosi paljon ja mulla on tekemistä sen verran etten ehdi istuskella. Tän postauksen jälkeen mä oikeesti luen edes kerran ton alueen läpi, sitten lakkaan kynnet, teen lihaskuntoja ja sitten katotaan paljonko kello on tai oonko nukahtanu.

Oon kelaillu tässä tätä mun syömävammausta, ja oon tullu siihen tulokseen että mä haluaisin lopettaa. Se kuulostaa aina niin helpolta, mutta ette uskokaan miten vaikeeta mun on ollu nyt olla edes tää muutama päivä ilman vaakaa... Mä niin haluisin ajatella muutakin kun vaan kaloreita ja liikkumista, elää niinkuin normaalitkin ihmiset, mutta mä haluan myös olla laiha.. Yritän ehkä ens viikosta alkaen syödä normaalin terveellisesti, oon edelleen karkkilakossa ja muitakin herkkuja aion vähentää. Mutta en aio laskea kaloreita tai huolestua liikaa jos satun syömään vaikka ylimääräisen leivän päivässä. Katotaan miten onnistuu.

Sain tänään kuulla että yks mun ns. menneisyyden haamuista tulee ehkä ysin jälkeen samaan kouluun kun mä. Eri alalle tosin, mutta samaan koulurakennukseen. Tää on mun entinen ihastus, jolle oon viimeks puhunu syksyllä ja musta tuntuu et hän vihaa mua... Sen takia vähän mietityttää että miten tässä käy. Tavallaan mä haluaisin nähdä sen, kattoa että mitkä meidän välit oikeen on, mutta en haluais retkahtaa siihen uudestaan, se oli niin helvetillistä viime kerrallakin.

Sain myös pitkästä aikaa juteltua yhelle mun vanhalle kaverille jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt, ja saatiin heti sovittua treffit ens torstaille ja meen heille yökylään ens viikonloppuna (en siis tän viikon vaan seuraavan). Kiva nähdä sitäkin taas, meillä on ala-asteen puolelta niin paljon ihania muistoja.. Toivon että meidän väliin ei oo tänä hiljaisempana aikana kasvanu mitään ylitsepääsemätöntä muuria vaan kaikki vois olla niinkuin ennenkin.

Huomenna meen illalla kattoon kaverin ja sen siskon kanssa sen uuden Alice in Wonderland -leffan. Jännä nähdä millanen se on, oon nähny sen trailerin mutta en osannu oikein sanoa mitään. En mä tätä muuten varmaan edes menis kattoon, mut kaveri sai ylipuhuttua kun sillä ei kuulemma muuten olis ketään seuraa siellä, ja sain lipunkin ilmaiseksi. Toivon et se on sit kiva leffa.

Tää oli nyt tällästä turhaa paskanjauhantaa koko merkintä ja hypin vähän aiheesta toiseen, muttamutta.

hollow like my soul

Mulla on nyt sitten ilmeisesti mennyt välit kokonaan poikki neljään kaveriin. Tai no heistä kaksi sentään vielä puhuu mulle, mutta tänään tuli kyllä niiltä kahdelta muulta (merkitsen heitä nyt vaikka kirjaimilla A ja B, koska en haluu ottaa riskiä että joku tuttu lukee tätä blogia) sen verran tylyä kohtelua että kai se on vaan pakko hyväksyä, ettei mun seura enää kiinnosta. Mulla ois ollu yks juttu minkä oisin halunnu kertoo A:lle, ja kuvistunnilla kun tää istuu pöydän toisessa päässä B:n kanssa ja yritin monta kertaa huutaa et A tuu tänne mulla on asiaa, mutta ei. Mä kyllä huomasin että se selvästi kuuli kun mä huusin, mutta esitti kuuroa ja vaihtoi B:n kanssa semmosen katseen josta ei ainakaan mulle jäänyt mitään epäselvää: mun jutut ei kiinnosta. Ihan vitun kivaa, täytyy sitten kuopata kaikki meidänkin väliset muistot 7 vuoden ajalta. Kiitos tästä, mäkin sua.

Kyllähän mulla ja niillä neljällä on jo pidemmän aikaa välit vaan viilenneet jatkuvasti, mutta en mä osannu silti ihan tällasta odottaa... Ja mä tiedän, että A on luonteeltaan vähän tommonen.. öh, nirppanokka, mutta on se silti tähän asti voinu edes vastata jos yritän jutella. Ja valitettavasti A on tosta neljän joukosta se selvä "johtaja" eli sen pillin mukaan muut tanssii, joten tän jälkeen tuskin muutkaan enää kauan mun seurassa pysyy.

No ei se mitään, onhan mulla jopa yksi kaveri vielä! Ja valitettavasti en pysty sillekään kertomaan kaikista mun henkilökohtasimmista jutuista vaikka haluisinkin. Sekään ei tiedä mun happyface-naamarin takana olevasta minästä mitään, ja pelkään että sekin pelästyisi jos sais tietää. Enkä mä halua menettää mun ainoota oikeasti tärkeetä ihmistä, ainoota joka vielä välittää ja huolehtii. Tänään koulun ruokalassa se yritti saada mua syömään tai edes ottamaan näkkäriä, sanoi että mä kuihdun kohta kokonaan. Mulle tuli tosi ihana fiilis ja ois tehny mieli halata sitä, se tuntu hyvältä että joku jaksaa huolehtia. Ja tietysti se, että olen sitten ilmeisesti laihtunut. En tiedä, koska sinne vaa'alle pääsen vasta torstaina, ja on muuten ollut hiton ahdistavaa kun tottunut joka päivä käymään.

Me lähdetään toivottavasti viikonlopuksi Savonlinnaan siskon luokse. En oo vielä saanu iskää ja äitiä puhuttua ympäri, tai no iskähän sen loppujen lopuks päättää. Siskolle se on ok ja mä ainaki haluisin tosi kovasti mennä. Siellä on jotenkin aina niin rentoutunut olo, pääsee edes hetkeks karkuun kaikkia täällä olevia ongelmia ja muuta. Tosin huonona puolena on se, että en voi pakoilla syömistä mitenkään, ja lenkillekään en viiti lähteä kun en sitä ympäristöä tunne muuta kuin siitä keskustasta vaan.

Ps. Kolme lukijaa! Olette kivoja. ♥

(Pps. Kuunnelkaa tuo biisi, Emilie Autumn - Hollow Like My Soul. Se on ihana.)

not my day

Nukuin viimeyönä n. 2h. Loput ajasta vaan pyöriskelin epätoivoisena, välillä oli liian kuuma, sitten taas kylmä, tyyny oli liian kova ja sänky liian kapea, ja juuri kun sain siitä onnettomasta unenpätkästä kiinni niin jostain syystä havahduin tyyliin kellon raksutukseen. Aamulla olin melkolailla kuollut, eikä päivää pelastanu edes se, että näin taas pitkästä aikaa kavereita.

Koulun jälkeen kävelin kotiin. Mä niin vihaan kevättä just tän takia, että eka tulee jo pari lämpöastetta niin että lumet alkaa vähän sulaa, sitten yhtäkkiä onkin taas pakkasta ja kaikki jäätyy. Korolliset saappaat yhdistettynä tohon jäähän ja helvetinmoiseen tuuleen joka lennättää katoilta lunta mun naamaan ei ole hyvä juttu. Siispä matkasin koko puolentunnin matkan meikit levinneenä, väsyneenä ja erittäin vittuuntuneena kotiin.

Lisäksi pakko nyt avautua yhdestä asiasta, joka mua on ottanut päähän jo syksystä asti: legginsit! Ei niissä muuten mitään, mutta kun joka helvetin teinilissu kokee nykyään tarpeelliseksi kulkea jossain kalsareissa ympäri vuoden... Ei hyvää päivää. Mä ymmärrän legginsit niin kauan kun niitä pidetään vaikka tunikan tai jonkun muun pitkän paidan ja vaikka shortsien kanssa, mutta miksi, MIKSI, niitä pidetään myös huppareitten kanssa? Ne näyttää tyhmältä ja rumalta ja sanonpahan vaan, että legginsit saa lähes jokaisen tytön perseen näyttämään läskiltä ja roikkuvalta. Meidän koulussa on tyttö, jolla oli tänään semmoset ruusukuviolliset legginsit jalassa. Hupparin ja topin kanssa tietenkin. Miksi helvetissä pitää pukeutua johonkin isoäidin alusvaatekaapista varastettuihin rytkyihin, jos voisi housujen kanssa näyttää kymmenen kertaa paremmalta? Mulla on yks kaveri, jolla on tosi hoikat ja kauniit jalat, mutta joka kerta kun sillä on jotkut käärmeennahkakuvioiset tms. legginsit jalassa, mä en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siiihen, miten hirveältä ne yksinkertaisesti näyttää. Apua.

Kiitos ja anteeksi. Ja terveisiä kaikille legginsien käyttäjille!

rahkapullia ja näähän on vielä ihan lämpimiä

Tänään mulla paloi hermo ihan totaalisesti niinkin yksinkertaisen asian kanssa kuin varpaankynsien lakkaus! Koska mä vihaan mun jalkoja ja vääntyneitä varpaita, niin edes se, että ne on sitten kivasti lakattu saa ne näyttämään edes vähän enemmän siedettäviltä. Harmi vaan, että myn varpaat tosiaan on niin vänkyrät, että aina kun oon yhden kynnen lakannut niin yllätys yllätys se lakka on hetken päästä viereisen varpaan pohjassa. Nyt ne on kuitenkin lakattu, eipä siihenkään menny kun n. tunti.

Kyllä mä tiedän että teitä kiinnostaa aika helvetin paljon mun varvasongelmat... No joo. Söin tänään päivällä kasvissosekeittoo mitä äiti sitten onneks oli tehny. Sen lisäks oli tarjolla jotain yrttipatonkia, otin (vaan?) kolme palaa. Normaalisti olisin ehkä ahminut koko patongin, mutta nyt pysyin onneks kurissa. Laskin muuten tota keittoa syödessä joka lusikallisen. 17 ruokalusikallista. Äiti jutteli mulle kokoajan jotain ja vastailin vaan mm-m, mmh, yngh ja kaikkea muuta yhtä valaisevaa, koska en halunnut seota laskuissa. Tähän mennessä kalorit oli jotakin 240kcal pintaan, en oo varma kun en tiedä ton patongin kaloreita. Sitten tossa n. puol tuntia sitten aattelin hakee iltapalaks mandariinin ja myslijugurtin ja niin mä teinkin.. Keittiön pöydällä oli lisäks vastapaistettuja rahkapullia, joita säikähdin ihan hirveesti ja pakenin äkkiä omien eväitteni kanssa omaan huoneeseen, MUTTA. Äsken ihana veljeni tuli iskemään mun eteen yhden pullan ja käski syödä, ja mitäpä tämmönen norsu muuta vois tehdä? Söin pullan vaikka pään sisällä ääni esittikin vastalauseita.

Koko päivän kalorit noin 610kcal. Eiliseen verrattuna ihan hyvä (en tosin eilen viitsinyt edes laskea niitä, mutta reilusti yli 1000 meni).

Mutta nyt pakko lähteä huomista varten ettimään muutamia monisteita ja sitten tekemään esitelmää Vincent van Goghista. Kiinnostaa aivan helvetin paljon.

meh

(Joo anteeksi kykenemättömyyteni edes jollain tapaa järkevien otsikoiden keksimiseen....)

Ää mua väsyttää ihan hirveesti mut silti en haluu vielä mennä nukkumaan. Sänky kattelee mua tossa vieressä pehmosena ja lämpimänä, mut jostain syystä haluun nyt valvoo ainakin vähän aikaa.

Voisin katella jotain leffoja tai jotain... Katoin just äsken sen nimisen leffan kun A Secret Between Friends, suosittelen! Kopsaan tän pikkupätkän nyt suoraan yheltä sivulta: "A very realistic and well told story, exploring the lives of two teenage girls who built a friendship based on their eating disorders", tuostapa tulee kai aika hyvin esille leffan aihe. Mä tykkäsin tosi paljon, oli jotenki tosi koskettava ja surullinen joissain kohdissa (myönnän, mä itkin välillä - tosin oon muutenki tosi herkkä itkemään leffojen takia), vaikkakin sitten loppu olikin onnellinen. Ja tää löytyy pätkinä youtubesta eli sieltä vaan kattomaan jos kiinnostaa!

Mmh. Jostain syystä mua on hirveesti alkanu ahistamaan, kun laitoin tän blogin osotteen tonne foorumille.. Jotenkin äh, tuntuu oudolta että jotkut pystyy lukemaan tätä, tietää mun elämästä jopa tän verran. Vaikka mä en ees tajua miks se on outoa, koska mä ite silti stalkkaan muiden ihmisten blogeja ja omia juttuja oon selittänyt tonne Höyheneenkin suht paljon. No joo, mutta ehkä mä opin elämään tän kanssa, ihan kiva ehkä vaan että edes joku lukee tätä (onhan mulla jo 1 lukija, terkkuja alicelle! :--D).

Päivän syömisiin vielä... kröh. Olen aivan törkeän läski ahne sika. Oon nyt illalla vetäny vaikka mitä paskaa taas, en halua tietää kaloreita. Olo tuntuu ilmapallolta ja maha muistuttaa lähinnä valtavaa lihapullaa. Mä toivon, mä niin toivon, että äiti tekee huomenna sitä kasvissosekeittoo mitä toivoin, siinä ei oo paljoo kaloreita (+ rehellisesti sanottuna äiti ei osaa tehä sitä -> siitä tulee niin pahaa etten voi syödä paljoo). Mutta niin: huomenna.

rakas päiväkirja...

Miks mä en osaa syödä? Eilen mä lupasin itelleni, että vaikka onkin viikonloppu, syön silti vähän enkä ahmi yhtään.. Joten miks kävin äsken kaivelemassa kaappia ja lihotin itseäni ainakin kahdeksalla marie-keksillä ja hirveällä kasalla jotain ruissipsejä? Miksen mä voi syödä niinkuin normaalitkin ihmiset? Tai en, en mä halua syödä niinkuin ne, mä haluun syödä vähemmän! Oon niin pohjattoman kateellinen niille joilla on tarpeeks itsekuria syödä semmonen < 200kcal / päivä, kun itse oon tällanen possu.

Niin, mulla oli jotain järkevämpääkin kirjotettavaa tähän mutta unohdin sen tietysti heti kun kirjaudun bloggeriin...

Mutta oikeesti, HUOMENNA mä syön vaan sen pakollisen kotiruuan ja _ehkä_ illalla jonkun hedelmän jos porukat alkaa valittaa. Ihan oikeesti. Jos mä tuun tänne sitten itkemään että kuinka oon taas tyhjentänyt koko jääkaapin, niin saa ampua!

uus otsikkokuva + illan "syvällisiä" pohdintoja

Jeps, muuttelin hieman tätä ulkoasua kun se vanha kuva alko yhtäkkiä ärsyttää ihan hitosti. Joten tein uuden. Se saa nyt olla ainut väripilkku täällä, kun muutenhan tää on aika synkkä. Kun en jaksa lisätä näihin postauksiin mitään kuviakaan, oon liian laiska ettimään kivoja (tai no itseasiassa onhan mulla koneella vaikka mitä, mutta jotenkin niitä on turhauttavaa lisätä tänne).

Muutin myös tota mun profiilikuvaa kun sekin edellinen alko tympimään. Edelleen vaan puolikas naama siinä pelossa että joku tuttu tunnistaisi. Vaikka kyllä mä luulen et jos joku tän on löytänyt niin on myös tunnistanut, koska no, kyllä puolikkaasta naamastakin jo paljon käy ilmi. Mutta kuitenkin.

Mun tekee mieli kirjottaa hirmusesti jotain, mutta oikeestaan mulla ei oo mitään kerrottavaa. Tungin äsken kitaani kaks ruisleipää aamupalajuustolla, join varmaan puoli litraa appelsiinimehua ja jälkkäriksi päätin ahmia kaks isoa palaa rusinakakkua. Hyvä minä, hienosti toimittu! Ja viikonloppuna tietenkään en pysty välttelemään kotiruokaa mitenkään kun äiti on valvomassa 24/7, joten... No, vaa'alle pääsen seuraavan kerran vasta torstaina.

Ahdistaa kun parin päivän päästä pitäis taas olla koulunpenkillä... Onneks ekat tunnit on kuvista ja oon kaikki pakolliset työt jo tehny, eli siellä voi vielä vähän jatkaa unta. Äsken tossa väänsin enkun ainekirjotuksen valmiiks, oli sekin yhtä tuskaa kun tuntuu etten osaa englantiakaan enää yhtään. Mitäs muuta... Parin viikon sisällä on tulossa hirveesti kokeitakin ja mun kouluinnostus on taas vaiheeksi nollassa.

Tuntuu muutenkin etten enää pysty keskittymään mihinkään muuhun, koko ajan mielessä vaan laihdutus, laihdutus, laihdutus. En oikeen tiedä vieläkään mihin sotkuun oon itteni ajanu, mutta toisaalta - mun elämässä on tällä hetkellä laihdutuksen ansiosta enemmän sisältöä kun pitkään aikaan. Onko se hyvä asia, en tiedä vielä. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä, mä tunnen että voin onnistua jossain asiassa, mutta pelkään... entä jos en osaa enää lopettaa, tavoitepainossa ollessani nään itteni edelleen läskinä, haluan laihtua lisää lisää lisää. Mutta en halua ajatella sitä nyt. En nyt, kun paino vihdoin alkaa luvulla 4.

!!!!!

49,9kg!! Eka välitavote saavutettu! Mä en oo ikinä painanu näin vähän, tässä pituudessa siis. Tuntuu ihan oudolta, paino alkaa nelosella... En osaa kirjottaa mitään, mutta _oon ihan helvetin onnellinen_. Kerranki tuntuu et oon todella onnistunu jossain!

Mietin et jokaisen pudotetun kilon jälkeen saisin luvan ostaa jonkun levyn. Eli luultavasti ens viikolla kaupungille kattelemaan jotakin... Tosin olihan mulla se tavote, että kun hiihtoloman loppuun mennessä painan alle 50kg ni saan laittaa kouluun ton mun uuden hupparin, eli tää toteutuu jo maanantaina. Jeii!

Mulla on jotenkin kevyt ja raikas olo jo sen takia, että tiedän painavani vähemmän kuin ikinä. Ja myös sen, että kävin äsken pyörimässä jääkaapilla vertailemassa jugurttien kalorimääriä ja mietin että minkä syön.. Olin juuri astumassa sieltä ulos mustikkabanaanijugurtin kanssa, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin ja vein sen takasin.

Onnistuja-fiilis.

wtf

Paino tänä aamuna sama kun eilen eli 50,1kg. VAIKKA mä ahmin eilen ihan helvetin paljon? Mitä ihmettä. Mutta silti, mä lupaan etten enää ikinä ahmi. En ikinä. Koska mulle tuli sekä henkisesti että fyysisesti siitä niin paha olo etten meinannu unta saada...

No mutta, oon ihan hemmetin tyytyväinen sitten etten oo lihonu, koska huomenna sitten siihen välitavotteeseen eli 50kg tai ehkä jopa alle!

keskiviikko

50,1kg!! Enää -100g ni oon ekassa välitavotteessa, ihan mahtavaa! Toivonmukaan saavutan sen huomenna.

Eilinen meni ihan loistavasti, söin kaks purkillista ananasta (yht. 140kcal) ja kiivin (30kcal) eli koko päivän saldo oli 170kcal. Apua kuulostaa ihan oudolta, MÄ olen syönyt noin vähän! No tänään päätin et syön vähän enemmän, luultavasti jotain 600kcal. Aamupalaks otin sämpylän (150kcal) ja vähän appelsiinimehua, en tiiä paljonko siitä tuli kaloreita. Päivällä syön kaalilaatikkoa ja sit illalla sit vielä jotain, ehkä puuroo.

Plää mun pitäis tehä nyt hiihtoloman aikana enkun ainekirjotus... Ei hirveesti kiinnostais varsinkaan ku en oikeestaan keksi enää mitään kirjotettavaa, mut vielä pitäis 100 sanaa jaksaa. Huoh.

hmmm

50,3kg

Joo. Pudonnu eilisestä 100g.. Ootin et ois pudonnu enemmänki mut kyllä mä tavallaa arvasin ton, ku eilenki tuli syötyä sitä sokerista mustikkakeittoo vielä illalla.. No mut pääasia et se on silti pudonnu ja (toivottavasti) jatkaakin sitä.

Tänään ois tarkotus syyä vaan ananasta. Äsken söin aamupalaks purkillisen ja joskus iltapäivällä toisen, ja sit ei enää muuta. Jääkaapissa on riisiä ja lihakastiketta mitä mun oikeesti kuuluis syyä, mut aattelin et sotken vaan niillä lautasen ja heitän pois.

Mua ärsyttää ku oon nyt joka päivä tässä loman aikana, tai siis no tänää, eile ja viikonloppuna, ni heränny aina joskus 10-11 aikaan jo, vaikka saisin nukkua niin pitkään kun haluun! Viime yönäki valvoin johonki yhteen asti mut silti heräsin tänää jo 10... Haluisin et voisin nukkuu pidempäänkin koska tietysti nukkuessa ei tee mieli syyä! Ja muutenki siinä kuluu kivasti aikaa, ku ei mulla oikeen mitään tekemistä täällä oo.

50,4kg! Se ei oo ikinä ollu noin pieni tässä pituudessa! :) Nyt enää -400g ni oon ekassa välitavotteessa.

Hiihtoloman aikana ois nyt tarkotus saada toi alle viidenkympin, kyllä mä luulen et onnistuu aika helposti jos paino putoo yhtä nopeesti kun tähänki asti on pudonnu.

Mua vaan vähän arveluttaa, kun mulla on nyt toi roaccutan kuuri ja se annoskoko laskettiin mun painon mukaan (sillon siis 51kg), niin en tiedä että miten toi laihdutus vaikuttaa. Sitä lääkettähän tulee sillon yliannostus mutta en tiiä mitä siitä voi tapahtua.. Mut katoin niitä ihme ohjeläpysköjä mitä sain lääkäriltä ni ei niissä ainakaan mainittu mitään että laihdutus ois kiellettyä.. En tiiä. Mut en aio kyllä silti lopettaa tätä!

jess

50,8kg! Ehkä tää paino tästä lähtee pikkuhiljaa alaspäin. Tällä hetkellä on menny n. 20h siitä ku viimeks söin, nälkä on ihan kamala mut oon niiiin ylpee itestäni! Tänään aamulla keitin itelleni teetä ja iskä tuli siihen härväämään ja teki mulle leipää... Otin ne leivät ja tulin omaan huoneeseen "syömään", eli siis käärin leivät nenäliinoihin ja piilotin tavarakasan alle. No vähän aikaa sit iskä ja äiti lähti käymään ulkona ja juoksin äkkiä hakemaan pari biojätepussia eli duunasin itelleni oman roskiksen, mihin voin piilottaa ruokaa. Se on tuolla kaapissa tavaroiden alla eli tuskin sitä kukaan löytää. Toivottavasti muistan joskus tyhjentääkin sen...

Mutta tänään tarkotuksena syödä vaan vähän kotiruokaa (varmaan kohtapuoliin valmista), sen jälkeen en mitään tai mahd. illalla jos alkaa heikottaa niin vähän luonnonjugurttia tai kiivi.

Tuntuu et oon vihdoin löytänyt mun kadonneen itsekurin. Tai en tiiä onko se koskaan ollukaan kadoksissa, ehkä vaan piilossa kaiken läskin alla... Mut nyt tunnen et oon vahva ja mä pystyn tähän!

51,2kg.

(untitled)

MIKSI MÄ TAAS SÖIN NIIN PALJON? Voi vittu mikä läski läski läski läski läski läski läski!!! Missä helvetissä on vikaa ku aina illalla teen seuraavan päivän ruokasuunnitelman ja sitten mä jumalauta menen ja pilaan sen, joka helvetin kerta! Huomenna mä en helvetti soikoon laita mitään suustani alas, EN MITÄÄN.

Mä en jaksa enää.

Tämän takia en oo päivittäny vähään aikaan.

...

Mä oon niin helvetin pettynyt itteeni.

paskapäivä

Tää päivä on menny täydellisesti penkin alle.

Aamulla oli ne verikokeet. Aattelin et ne menee varmaa iha hyvin, en jännittäny yhtään mut heti siinä vaiheessa kun lääkäri tunnusteli jo kolmatta kertaa mun käsiä ja totes että "onpas sulla pienet suonet, mä joudun ottaan molemmista käsistä tän näytteen varmuuden vuoks ettei tarvi uuestaan kutsua sua tänne", niin olin jo vähän sellasella omg-fiiliksellä. No se eka piikki sattu ja tuntu ällöltä ku se veri pulppus musta siihen putkeen. Heti sen ekan piikin jälkeen mua alko pyörryttää, näin huoneen keltasena ja mustapilkkusena ja äitin pää heilu oudosti. Sanoin et mua huippaa ja mut laitettiin makaamaan siihen silläaikaa ku lääkäri otti sen toisen näytteen. Jota en muuten ees huomannu, koska en tuntenu yhtään omia käsiä tai jalkoja ja kaikki äänet tuli silleen jännästi ihan kun ulkopuolelta. Äiti ja lääkäri hoki mulle et "pidä silmät auki, pidä vaan silmät auki ja hengitä syvään" ja juotti mulle vettä.

Vedenjuonnin jälkeen olo helpotti sen verran et palasin takas elävien kirjoihin, äiti sano et olin ollu huulia myöten ihan valkonen.. Käytiin sit lääkärin jälkeen vielä kahvilassa ottamassa mulle mozzarellasämpylä, ananasmehua ja myslipatukka vielä varmuuden vuoks kouluun mukaan. Sit piti kiireesti mennä sinne tekemään enkunkoetta, jota en osannu. Mä luulin et olin lukenu ihan sopivasti ja et tajuisin ne jutut, mut rehellisesti sanottuna en osanny yhteenkään kysymykseen vastata täysin oikein, vaan heitin kaikki ihan randomilla. Koulussa muutenki oli vähän heikko olo ja muuta.

Hyvä puoli tässä päivässä on se että kävin tunnin kävelylenkillä, otin nättejä kuvia (jopa noi kuviksen valokuvauskurssikuvat onnistu vihdoin ees jotenkin!) ja mummot hymyili mulle kun seisoin tomerana kameran kanssa ja kuvasin lumisia polkuja. Tän lenkin hyvät vaikutukset varmaan on silti kadonnu jo kaloreina mun kurkusta alas: oon tänään syöny reilusti yli 1000kcal. Olo tuntuu raskaalta ja en tälläkertaa edes viitti laskee noita kaloreita tarkemmin, mutta tänään on siis syöty noitten kahvilajuttujen lisäks ainakin näkkäriä, nuudelia, jugurttia + mysliä, kiiviä, kaks mandariinia, kurkkua, raejuustoo, ruisleipää, lenkkimakkaraa, kaakaota.. Voi helvetti.

Joskus mä mietin, että mihin mä oon oikeen itteni sotkenu mukaan. Voiko mulla olla syömishäiriö? Niin paljon tarinoita anorektikoista jotka laihduttaa, kunnes joutuu osastolle, laihduttaa edelleen ja lopulta sydän pysähtyy. Tai anorektikoista, jotka laihduttaa, kunnes joutuu osastolle, laihduttaa edelleen mutta sitten tulee "järkiinsä" ja parantuu. Mä en edes tiedä, missä menee normaalin laihduttamisen ja häiriön raja. Missä vaiheessa painonpudotus ja kalorien laskeminen ylittää sen pisteen, että mulla voidaan diagnosoida SAIRAUS, tauti? Mä ehkä oon ottanut askeleen kohti hidasta itsemurhaa, ja mä tiedän että mitä kauemmin mä jatkan tätä, sitä vaikeempaa mun on päästä enää karkuun tätä. Mutta oikeestaan - en mä välitä.

jeee

Kotiteollisuuden Ukonhauta on täydellinen levy. Sain tän vasta eilen käsiini ku en vaan jostain syystä ollu vielä(kään) saanu sitä ostettua, aina oli jotain muuta. Eilen sit äiti suostu maksamaan ton mulle ku levyalesta sai alle kympillä.

Sitten päivän muihin aiheisiin, terveisin uutistenlukija. Tänää aamulla painoin 50,6kg, jeiii oon nii ilonen tosta, jos tää jatkuis vielä samanlaista -300g päivätahtia ni oon tosi nopee mun tavotteessa.

Oon tänään tosin syöny aika paljon. En jaksa laittaa erikseen kaloreita mut aamulla söin juustosämpylän, koulussa näkkärin, kotona ananasta ja toisen sämpylän ja suklaavanukkaan lopun, sit äsken söin vielä hernekeittoo. Yhteensä noista tuli jotain about 900kcal. Mut joo, ihan hyvä sinänsä että kalorimäärät vaihtelee ni ei mee säästärille (tosin en oo kyllä lähelläkään sitä tän läskikropan kanssa).

Liikuntaa ei oo muuta kun koululiikunta + kävely sinne, mut hei, mä jopa tein jotain siellä liikkatunnilla! Pelasin koripallooki jopa niin reippaana et alko ihan huippaamaan ja oli pakko pyytää opelta juomataukoo et sai hengityksen tasaantumaan ja vähäks aikaa pääs istumaan. Sit oli vielä sulkapalloo ja siitä mä tykkään tosi paljon, oispa jo kesä ni pääsis pelaamaan ihan ulos!

Mä oon päättäny tehä itelleni muutamia sääntöjä joita noudatan ainaki ens viikon, katon sit miten lähtee sujumaan. Iltasin siis tasan kaheksalta teen kaikki läksyt ja luen kokeisiin jos niitä on tulossa, jos kyseessä on ihan kunnon koe isolla alueella ni luen jo aikasemmin päivällä ja edellisenä iltana. Kone menee kiinni yheksältä eli sitä ennen kirjotan kaikki postaukset sitten. Ja ton kaheksan jälkeen en enää saa syödä mitään, eli tänään en enää syö (niin, ja äsken just luin enkunkokeeseen ja muita läksyjä ei ollutkaan, kohta jatkan enkkua). Niinä päivinä kun pääsen neljältä, kävelen kotiin, kun pääsen kahelta niin meen bussilla mut vastapainoks lähen väh. tunnin lenkille tai poljen väh. 40min kuntopyörällä.

Ja aion nyt ottaa tän laihuttamisen ihan tosissani, ei enää tyhmiä repsahduksia! Tietty on tilanteita jossa on ns. pakko syödä jotain epäterveellistä mutta sillonkin pysyn kohtuuden rajoissa. Jos meen kaupungille syömään, otan mahd. kevyen annoksen ja jos en, niin ainakin lopetan syömisen heti kun ei enää oo nälkä, en siis syö mitään Rosson pizzaa kokonaan todellakaan. Musta tulee vielä laiha. Ja kukaan ei estä sitä, vaikka mitä tapahtuis.

Mutta joo. Huomenna on siis enkun koe, alotin vasta tänään lukemaan mut oon käsittäny et se ei oo "virallinen" koe vaan semmonen pienimuotosempi, lähinnä vaan testi että osataanko me ne jutut. Ja kyllä mä luultavasti osaan, jos vaan saan noi muutaman kielioppisäännöt päntättyä.

Huomenna labraan ottamaan verikokeet ja maksa-arvot ja jotain. Myh.

väsynyt ja onnellinen

Tänään oon rääkänny itteäni ajamalla kuntopyörällä 4omin, kulutin tasan 400kcal! Ihanaa ♥ No nyt on jalat vähän kipeet mut teen illalla vielä lihaskuntoo ja sit venytyksiä niin eiköhän se siitä. Huomenna tarkotus ois lähtee väh. tunnin lenkille ja ylihuomenna sama, jos en mee kaverille.

Syömiset on menny ihan kivasti, aamulla leipää ja teetä n. 50kcal, koulussa näkkäri ja vettä 30kcal, sit kotona ekan kuntopyöräosuuden (20min) jälkeen viili 80kcal ja puuroo 130kcal. Nyt äsken söin vihannesnuudeleita n. 55kcal, söin niitä ekaa kertaa ja oli oikeestaan aika hyviä, tai no ei sillei maistunu hirveesti miltää. Sit ton lisäks söin suklaavanukasta koska äiti oli ostanu sitä, kaloreita varmaan jotain 100kcal? Mut sallin sen nyt itelleni tänään koska päivä meni muute hyvin ja tota on meillä niin harvoin et toista kertaa ei tuu pitkään aikaan, I swear. Eli koko päivän saldo 445kcal, eli jäin siis kaikenkaikkiaan vaan 45kcal plussalle! Vautsi, hyvä minä!

Muuten tää päivä oli aika normaali, koulussa ei ollu mitää erikoista. Ainii paitsi et kaveri lähtee perjantaina viikoks Espanjaan ja täähän tarkottaa siis sitä, että joudun oleen viikon lähes kokonaan yksin. No enköhän mä kestä, voi olla et tulee tunneilla ainaki enemmän keskityttyä? Heh.

Nyt vois lähtee suihkuun ennenkun iskä tulee lenkiltä. Moido.

Eiku ainiin piti vielä sanoo se että aamupaino oli tänään luojan kiitos sama kun jo pari päivää on ollu eli 50,9kg, eli en siis onneks lihonu vaikka söinkin kun norsu. Jee. Toivottavasti huomenna ois vähemmän, onkohan turha toivo?

missä olet itsekuri

Tänää oon kyllä feilannu ihan koko päivän. Tänää aamulla söin kaks iskän tekemää näkkärii (juustolla huoh) ja join teetä johon oli pakko laittaa maitoo ku oli kiire ja piti saaha nopee juotua. Sit koulus se perus näkkäri ja vesi, ja sitten... tattadaa yllätysyllätys kotona alko ahmiminen! Eka oli tarkotus syyä vaan nuudeleita, mut sit otinki eka yhen näkkärin, sit viilin, sit toisen viilin ja kaks näkkäriä, sit vielä toiset kaks näkkäriä ja mehua.....

Sitten tulin järkiini (hetkellisesti) ja lopetin, koska piti lähtee ihotautilääkärille. No siellä jouduttii oottaa 20min yliaikaa ku ajat oli myöhässä, mut sit sain kuin sainkin sen roaccutan kuurin! Jee! Toivottavasti se auttaa. Mut ennen ku alotan sen kuurin syömisen ni pitää vielä käyä näillä näkymin torstaina labrassa jossain verikokeissa jne, jännittäää... Sit vasta maanantaina saan hakee reseptin ja ite kuurin. Samalla ku käytii siellä kaupungilla ni ostettii uus meikkivoide ja hiuslakka ja sit kaks lehtee, Inferno ja Soundi joita tässä kohta alankin lukemaan.

Sitte ku tultii kaupungilta ni meikätyttö päätti vielä lopullisesti pilata päivän ja söin vielä kaks ruisleipää juustolla ja join sitä sokerista mustikkakeittoo. Helvetti! Vihaan itteeni oikeesti. Koko päivän kalorit siis järkyttävät ~800kcal. Joo, ois voinu mennä pahemminkin mutta en oo tänään liikkunu yhtään! Menin kouluun iskän kyyillä, bussilla koulusta kotiin, bussilla tonne lääkäriin ja bussilla kotiin.

Niin, ja lintsasin tänään kuviksentunnit. Hyvä minä, näin sitä pitää!

SUNday?

VOI JUMALAUTA!!! Tää blogger jumitti TAAS just ku olin kirjottanu pitkän postauksen! Voi helvetti oikeesti mikä tätä vaivaa?! Aaaaarghh menee hermot oikeesti!! Latasin jonku vitun firefoxin tähän koneelle jos kerta IE:llä ei toimi (kyllä, tiiän et IE on paska selain mut en vaa jotenki ikinä oo oppinu käyttää firefoxia). Saatana!

No joo. Tää päivä on muuten menny toosi hyvin! Söin siis aamulla sen viilin 80kcal, sen jälkeen olin jo nälkäkuoleman (tai no oikeestaan pyörtymisen) partaalla mut olin päättäny et syön vasta sen äitin tekemän ruuan, eli oottelin sitä. Elikkä se ruoka oli kinkkukiusausta jota söin n. 140kcal edestä, ja sen lisäks paaljon salaattia: kaaliappelsiinisalaattia (samaa ku eilen), kurkkua, yks tomaatinsiivu, paprikaa ja paistettuja sipulirenkaita ja raejuustoo, noista kaikista yhteensä about 100kcal. Sit vielä ku kävin suihkussa ni sen jälkeen otin vielä mustikkakeittoo jotain 100kcal (joo vois ehkä ostaa sitä sokeritonta mieluummi... oon läskipossu). Elikkä tän päivän kalorit 440kcal, ei paha!

Liikkunu en tosin oo melkee yhtään.. Tosin katoin yhtä keikka-DVD:tä ja siinä tuli heiluttua aika paljon, piiloliikuntaa siis. Sit suihkussa tein 20 kyykkyä ja kohta vielä teen vatsoja, selkiä, reisiä ja lisää noita kyykkyjä. Kokonaisuudessa siis hyvä päivä.

Ääh en jaksa huomenna kouluu, varsinki ku mulla on 8-16. Tosin onneks tosta 4h on kuvista mut silti ää. Sit koulun jälkeen kotiin ja sit pitääki melkei heti lähtee ihotautilääkärille.. Saa nähä mitä sielläki sanotaan, tuskin mä sen mielestä tarviin mitää lääkkeitä tähä vaikka oikeesti tarviinki. Plää. Mut kai sieltä jotain vinkkejä voi saada.

Nyt nukkuu, öitä!

huoh

Kirjotin tähän äsken pitkän postauksen eilisestä ja muusta ja sitten tää helvetin blogger päätti alkaa lagaamaan -> poisti koko tekstin. Jeh, hienoa.

No kuitenkin, eilinen meni iltapäivään asti ihan hyvin. Aamupalaa ei tarvinnu syödä ku heräsin sen verran myöhään, päiväruuaks söin perunamuusia ja lohta 300kcal, sekä kaaliappelsiinisalaattia ~60kcal. No iltapäivällä söin äitin mieliks pienen pullan 100kcal ja join pari kuppia teetä. No tähä asti siis meni ihan hyvin, MUTTA. Illalla äiti päätti alkaa paistaa jotain patonkeja, ja pitihän se arvata että homma lähti lapasesta... Söin 5 palaa, jokaisen päällä juustoo. Vihaan itteeni, miks mun piti syntyä tälläseks läskiperseeks jolta puuttuu itsekuri kokonaan?

No tänään oon nyt syöny aamupalaks viilin 80kcal, ja nyt oottelen et äiti tekee ruokaa. Mulla on ollu jo monena päivänä peräkkäin sellanen tosi heikko ja voimaton olo, en tiiä mistä se johtuu. En usko et se on tästä laihuttamisesta koska en oo painoindeksin mukaan vielä edes alipainonen (!). Mutta siis tuntuu kokoajan siltä että ei voi tehä mitään äkkinäisiä liikkeitä tai laatta lentää tai menee taju kankaalle.. Tää on tosi ärsyttävää koska en voi tehä illalla kunnon lihaskuntojakaan sen takia.

Alan muuten tästä lähtien kirjottaan näitä postauksia aina vasta illalla, sillon saa helposti päivän ruokamäärät ja muut ylös, koska seuraavana päivänä en välttämättä muista kaikkee (joo hyvä muisti..). Tänään illalla siis luvassa vielä kooste tästä päivästä.

plans

Mietiskelin tossa et vois ottaa sellasen asenteen, syön joka päivä yhen kunnollisen lämpimän aterian, mut sen lisäks sit syön vähemmän. Tolla tavalla saisin äitiäki huijattua paremmin koska se kiinnittää enemmän huomioo siihe et syönkö kunnon päiväruuan (etenki viikonloppusin) ku että syönkö jotain iltapalaa tai muuta. En aio silti alkaa koulussa syyä, päinvastoin voisin ehkä jättää sen näkkärinki pois ja ottaa vaan vettä... Mut en tiiä ehkä sillon ku pääsen neljältä ni vois ottaa senki.


Eli siis arkipäivisin sillon ku meen kaheksaan ni aamulla teetä ja joku leipä (iskä tekee aina ni pakko..), koulussa näkkäri tai ei mitää, koulun jälkee joku hedelmä tms., sit ku äiti tai iskä tekee illalla ruokaa ni sit sitä ja illalla ei enää mitään tai sit joku hedelmä kans. Ja sillon ku meen kymmenee ni muuten sama homma mut aamulla ei mitään tai vaikka jugurttia.


Tommosta mietin tänää, saa nähä toteutanko tota. Nii tota vois kokeilla vaikka jonku pari viikkoo ja sit jos tuntuu hyvältä (paino laskee) ni jatkaa mut jos vaan lihon tai paino pysyy ihan samana ni sit teen jonku suunnitelma B:n.

Äh täällä meiän kotona on vieläki ihan sairaan kylmä... Se patterien toimimattomuus johtu jostain lämmönjakokeskuksen ongelmista ja se on nyt korjattu eli patterit on lämpöset, mut silti täällä tuntuu hirveen kylmältä eikä täällä kai oo jokatapauksessa ku jotain 16-17 astetta lämmintä sisällä...

Huh painoin äske vahingossa tän sivun kiinni! Onneks täs on toi automaattinen tallennus vähän väliä ni mitää ei hävinny...