49.1kg. Toivon että pääsen sitten huomenna 48 puolelle, niin voin olla tyytyväinen itseeni kun olen saavuttanut tän viikon tavoitteen.
Oon tänään syönyt aamulla puuroa ja viilin (oon nyt alkanu syömään joka aamu aamupalan, maha ei turhaan murise koulussa ja muutenkaan ei tule läskeiltyä illalla niin paljoa), koulussa kaveri osti mulle sämpylän ja söin sitten sen ja kotona oon syönyt omenan ja klementiinin. Joudun vielä syömään kotiruokaakin... En keksinyt tälle päivälle enää mitään hyvää tekosyytä kun oon tässä viimeaikona jo aika usein "käynyt kaupungilla syömässä" tai "syönyt koulussa niin paljon ettei ole nälkä", samoja syitä kun en viitsi liian usein käyttää tai uskottavuus menee.
Huomenna olis koulussa jotkut vappupippalot, teemana 80-luku. Itse tuskin pukeudun mitenkään teemaan sopiviin vaatteisiin kun 80-luku nyt ei ole mikään mun lempivuosikymmen muodin osalta, mutta meinattiin kaverin kanssa kyllä laittaa hiukset ja meikit jotenkin kivasti. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.
torstai 29. huhtikuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
älä tapa, älä jätä henkiin
Sille anonyymille, joka jätit kommentin tuonne yhteen vanhempaan tekstiin: Kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa. Ymmärrät kyllä varmaan kuinka paljon mieluummin minäkin söisin niitä hedelmiä ja muuta terveellistä, mutta läski sika on läski sika vaikka voissa paistaisi (ironinen sanalasku tähän yhteyteen...). Mä en voi itsekurilleni mitään ja tässä perheessä kun ei muutenkaan millään maailman terveellisimmillä elämäntavoilla loisteta. Vielä tuohon sanomaasi "Näillä eväillä voi syödä normaalisti ja tuntea itsensä kylläiseksi EI läskiksi". Minä en voi. Karu totuus on se, että vaikka mä joisin päivän aikana vain lasin vettä niin tunnen silti oloni läskiksi. Ei sitä muuta se että syönkö mä yhden pullan vai mandariinin, omenan ja puuroa. Mutta kiitos kuitenkin huolenpidosta.
Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.
Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.
Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.
Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.
Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.
Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.
Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.
Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
joskus itselleni siivet kuvittelit, pirut ne repivät pois
Nyt vituttaa. Kopioin tän suoraan tuolta foorumilta koska en jaksa kirjottaa uudelleen.
En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse ens syksynä yhteenkään niistä kolmesta koulusta mihin hain. Yllättävää että juuri niihin on 9439673652090 muutakin hakijaa ja aloituspaikkoja on 20-40. Yksinkertaisesti mun keskiarvolla, vaikka se ihan ok onkin, ei vaan ole mahdollisuuksia noihin ja tuskin mä niissä pääsykokeissakaan loistan. Voi -ttu. Turhauttavaa, koska oon ihan oikeesti yrittäny panostaa että pääsen siihen mun ekaan toiveeseen koska se on vaan niin mun ala, ja sitten.. Ja tuun aiheuttamaan äitille ja muullekin perheelle niin suuren pettymyksen, ne on aina jaksanut tukea ja rohkaista mua että "kyllä sä varmasti pääset sinne" jnejne.
Ja mitä kaverit sanoo kun kerroin niille? "Eikä, vähän sä oot tyhmä, mikset sä laittanu enempää kun kolme koulua siihen yhteishakuun?" "Hahah joku kymppiluokka, menisit nyt edes lukioon, kymppiluokalle menee kaikki huonot". Kiitoksia vaan ihan helvetisti, juuri tällaista minä halusinkin kuulla. Miksi ketussa mä laittaisin enemmän kuin kolme hakutoivetta, kun ne kolme sattuu olemaan ne ainoat alat jotka mua kiinnostaa? Miksi mun pitäis hakea johonkin sellaiseen paikkaan jossa en tulisi viihtymään? En mä halua tuhlata 3-4 vuotta johonkin mitä en halua. Mutta niin, eihän nämä mun täydelliset kaverit voi ymmärtää, ne kaikki haki täydelliseen lukioon jossa ne opiskelevat täydellisinä oppilaina ja suuntaavat sitten täydelliseen yliopistoon ja saavat itselleen täydellisen ammatin ja täydellisen elämän ja paljon rahaa ja ihanan miehen ja voi vittu.
Sellasta tänään. Tulin kotiin erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä olotilassa, ja mitäpä muuta silloin voi multa odottaa kuin ahmimista. Söin nuudeleita, ananasta, raejuustoa, jugurttia... Niinkuin sekin jotain auttaisi. Nyt olen epäonnistunut sekä koulussa ja syömisessä. Miksi en vaan voi olla normaali, miksi pitää pilata joka helvetin asia?
Mulla on jotenkin luovuttajafiilis. Ensi viikolla on noita pääsykokeita, ja mulla on jo valmiiksi tällainen asenne, ei paranna asiaa. En tiedä mitä teen sitten ensi syksynä ja tulevina vuosina.
En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse ens syksynä yhteenkään niistä kolmesta koulusta mihin hain. Yllättävää että juuri niihin on 9439673652090 muutakin hakijaa ja aloituspaikkoja on 20-40. Yksinkertaisesti mun keskiarvolla, vaikka se ihan ok onkin, ei vaan ole mahdollisuuksia noihin ja tuskin mä niissä pääsykokeissakaan loistan. Voi -ttu. Turhauttavaa, koska oon ihan oikeesti yrittäny panostaa että pääsen siihen mun ekaan toiveeseen koska se on vaan niin mun ala, ja sitten.. Ja tuun aiheuttamaan äitille ja muullekin perheelle niin suuren pettymyksen, ne on aina jaksanut tukea ja rohkaista mua että "kyllä sä varmasti pääset sinne" jnejne.
Ja mitä kaverit sanoo kun kerroin niille? "Eikä, vähän sä oot tyhmä, mikset sä laittanu enempää kun kolme koulua siihen yhteishakuun?" "Hahah joku kymppiluokka, menisit nyt edes lukioon, kymppiluokalle menee kaikki huonot". Kiitoksia vaan ihan helvetisti, juuri tällaista minä halusinkin kuulla. Miksi ketussa mä laittaisin enemmän kuin kolme hakutoivetta, kun ne kolme sattuu olemaan ne ainoat alat jotka mua kiinnostaa? Miksi mun pitäis hakea johonkin sellaiseen paikkaan jossa en tulisi viihtymään? En mä halua tuhlata 3-4 vuotta johonkin mitä en halua. Mutta niin, eihän nämä mun täydelliset kaverit voi ymmärtää, ne kaikki haki täydelliseen lukioon jossa ne opiskelevat täydellisinä oppilaina ja suuntaavat sitten täydelliseen yliopistoon ja saavat itselleen täydellisen ammatin ja täydellisen elämän ja paljon rahaa ja ihanan miehen ja voi vittu.
Sellasta tänään. Tulin kotiin erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä olotilassa, ja mitäpä muuta silloin voi multa odottaa kuin ahmimista. Söin nuudeleita, ananasta, raejuustoa, jugurttia... Niinkuin sekin jotain auttaisi. Nyt olen epäonnistunut sekä koulussa ja syömisessä. Miksi en vaan voi olla normaali, miksi pitää pilata joka helvetin asia?
Mulla on jotenkin luovuttajafiilis. Ensi viikolla on noita pääsykokeita, ja mulla on jo valmiiksi tällainen asenne, ei paranna asiaa. En tiedä mitä teen sitten ensi syksynä ja tulevina vuosina.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
yö ei ole pimeä päivä
En sitten tänään mennyt kouluun, on sen verran kipeä olo. Ääni on melkein palautunut mutta muuten sitten olo on ihan samanlainen kuin eilenkin, enkä tällä fiiliksellä mitään kemian koetta olis jaksanu vääntää, teen sen sitten torstaina.
Viime yö oli ihan tuskaa, menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaan mutta vaikka mua aluksi väsytti hirveästi niin yhtäkkiä en saanutkaan unta. Pyörin ja pyörin hermostuneena koska tiesin kokoajan että kellon viisarit vierivät eteenpäin huolimatta siitä nukunko mä vai en. Katoin kelloa yhdessä vaiheessa ja se näytti 04:03. Enkä mä sen jälkeenkään nukahtanut. En nukkunut koko yönä, vaan nukahdin vasta sen jälkeen kun iskä oli tullut "herättämään" mua eli joskus puoli 7 aikaan aamulla, ja heräsin kymmeneltä.
Paino tänään 49.2kg! Tästä mä olen jo melko innoissani, koska a) viikonlopun jälkeen noin vähän b) pääsen luultavasti helposti mun vapputavotteeseen koska tässä nyt ei ole kuin parisataa grammaa pudotettava. Jee! Ja tämä on jälleen kerran pienin paino missä olen ollut, tuntuu kivalta.
Otin äsken läskeistäni kuvia... Kokovartalokuvat minusta = oksennus. En kehtaa laittaa niitä tänne, pidän ne vaan omana reversethinspona koneella, niitä katselemalla tuskin tekee mieli syödä enää mitään. Ja niiden avulla voin seurata myös edistymistä, yritän ottaa kuvia aina kilogramman välein. Noi kuvat oli nyt ~49kg ja seuraavat sitten joskus kun pääsen 48.
Oon muuten taas kyllästynyt tän blogin ulkonäköön. Pitää jossain vaiheessa väsätä uusi banneri ja katsoa jos teen jotain muutakin.
EDIT: Jeps, nyt on blogin ulkoasu uusittu värejä myöten kokonaan. Mitäs tykkäätte?
Viime yö oli ihan tuskaa, menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaan mutta vaikka mua aluksi väsytti hirveästi niin yhtäkkiä en saanutkaan unta. Pyörin ja pyörin hermostuneena koska tiesin kokoajan että kellon viisarit vierivät eteenpäin huolimatta siitä nukunko mä vai en. Katoin kelloa yhdessä vaiheessa ja se näytti 04:03. Enkä mä sen jälkeenkään nukahtanut. En nukkunut koko yönä, vaan nukahdin vasta sen jälkeen kun iskä oli tullut "herättämään" mua eli joskus puoli 7 aikaan aamulla, ja heräsin kymmeneltä.
Paino tänään 49.2kg! Tästä mä olen jo melko innoissani, koska a) viikonlopun jälkeen noin vähän b) pääsen luultavasti helposti mun vapputavotteeseen koska tässä nyt ei ole kuin parisataa grammaa pudotettava. Jee! Ja tämä on jälleen kerran pienin paino missä olen ollut, tuntuu kivalta.
Otin äsken läskeistäni kuvia... Kokovartalokuvat minusta = oksennus. En kehtaa laittaa niitä tänne, pidän ne vaan omana reversethinspona koneella, niitä katselemalla tuskin tekee mieli syödä enää mitään. Ja niiden avulla voin seurata myös edistymistä, yritän ottaa kuvia aina kilogramman välein. Noi kuvat oli nyt ~49kg ja seuraavat sitten joskus kun pääsen 48.
Oon muuten taas kyllästynyt tän blogin ulkonäköön. Pitää jossain vaiheessa väsätä uusi banneri ja katsoa jos teen jotain muutakin.
EDIT: Jeps, nyt on blogin ulkoasu uusittu värejä myöten kokonaan. Mitäs tykkäätte?
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
long evenings full on longing
Nukuin viime yönä 13h. Enkä edes herännyt kertaakaan yön aikana, vaan uinailin kaikki kolmetoista tuntia yhteen putkeen tyytyväisenä, ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin jos äiti ei olisi tullut herättämään syömään. Ja uni tuntuu kyllä ihan oikeasti olevan se paras lääke, koska mulla ei ole läheskään niin kamala olo kuin eilen. Kyllä vieläkin on nuhaa ja yskin vihreää limaa, mutta muuten on jo parempi olo. Tosin mun ääni... Eilen kuulostin siltä että mulla olis äänenmurros, tänään ääni vaeltaa puhuessa täysin holtittomasti kuiskauksen, köhimisen ja omituisen ulinan välillä. En tiedä voinko mennä huomenna kouluun, jos tämä ei ensi yönä palaa normaaliksi.
Kävin tänään vaa'alla (ennen ruokailua siis) vaatteet päällä ja se näytti 49.8kg, eli se ei onneksi ole kohonnut ihan infernaalisiin lukemiin vaikka eilen tuli vähän syötyäkin ylimääräistä. Ja paino siis tosiaankin oli vaatteet päällä ja niistä tuli tietysti lisää painoa, en tiedä kuinka paljon se tarkalleen on. Yritän päästä vappuun mennessä <48 kiloon, katsotaan onnistuuko. Eli ensi viikolla ei ole aikaa epäonnistumisille.
Eipä tässä hirveästi mitään kirjotettavaa ole, eilinen meni vaan tylsästi kotona istuskellessa ja tämä päivä myös.
Kävin tänään vaa'alla (ennen ruokailua siis) vaatteet päällä ja se näytti 49.8kg, eli se ei onneksi ole kohonnut ihan infernaalisiin lukemiin vaikka eilen tuli vähän syötyäkin ylimääräistä. Ja paino siis tosiaankin oli vaatteet päällä ja niistä tuli tietysti lisää painoa, en tiedä kuinka paljon se tarkalleen on. Yritän päästä vappuun mennessä <48 kiloon, katsotaan onnistuuko. Eli ensi viikolla ei ole aikaa epäonnistumisille.
Eipä tässä hirveästi mitään kirjotettavaa ole, eilinen meni vaan tylsästi kotona istuskellessa ja tämä päivä myös.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
estä minua uppoamasta, herätä minut horroksesta
49.3kg. Se on aika vähän, taitaa olla pienin paino tällä pituudella, mutta... tuntuu läskiltä, näyttää läskiltä. Tuntuu siltä että mitä vähemmän painan, sitä lihavammaksi tunnen oloni. Odotan sitä päivää kun painon väheneminen alkaa oikeasti tuottaa näkyviä tuloksia, tähän mennessä olen aivan yhtä ihraisa kuin ennenkin. En aamulla jaksanut edes innostua tuosta luvusta, katsoin vaa'an numeroita vaan väsyneenä eikä tuntunut miltään.
Olen kaikenlisäksi kipeä. Poskiontelotulehdukselta vaikuttaa, mutta tänään on lähinnä ollut vaan päänsärkyä, kurkkukipua ja nenä vuotaa mikä nyt viittaa ihan tavalliseen flunssaankin, mutta eilen oli myös poskiontelot kipeänä. Toivottavasti tää nyt menee pian ohi, tietysti on ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta meillä on seuraavat viikot koulussa niin kiireisiä ja täynnä työtä etten haluaisi jäädä pois. Muutenkin liikaa tekemistä rästissä, en kaipaa enempää.
Viikonloppu. Hyvä ja huono asia. Hyvä siltä kannalta että saa nukkua ja on taas pari vähän rennompaa päivää, mutta tätä vasten täytyy myös tajuta se tosiasia että mun on pakko tehdä viikonlopun aikana enkun ainekirjoitus, lukea kemian kokeeseen ja tehdä myös noita ennakkotehtäviä pääsykokeita varten. Huoh. Ja viikonloput tarkoittaa tietenkin syömisten kannalta romahdusta, en voi vältellä kotiruokaa ja muutenkin luultavasti tulee taas mässättyä kaikkea paskaa. Ahdistaa.
Olen kaikenlisäksi kipeä. Poskiontelotulehdukselta vaikuttaa, mutta tänään on lähinnä ollut vaan päänsärkyä, kurkkukipua ja nenä vuotaa mikä nyt viittaa ihan tavalliseen flunssaankin, mutta eilen oli myös poskiontelot kipeänä. Toivottavasti tää nyt menee pian ohi, tietysti on ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta meillä on seuraavat viikot koulussa niin kiireisiä ja täynnä työtä etten haluaisi jäädä pois. Muutenkin liikaa tekemistä rästissä, en kaipaa enempää.
Viikonloppu. Hyvä ja huono asia. Hyvä siltä kannalta että saa nukkua ja on taas pari vähän rennompaa päivää, mutta tätä vasten täytyy myös tajuta se tosiasia että mun on pakko tehdä viikonlopun aikana enkun ainekirjoitus, lukea kemian kokeeseen ja tehdä myös noita ennakkotehtäviä pääsykokeita varten. Huoh. Ja viikonloput tarkoittaa tietenkin syömisten kannalta romahdusta, en voi vältellä kotiruokaa ja muutenkin luultavasti tulee taas mässättyä kaikkea paskaa. Ahdistaa.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
otsikoton päivä
Mitä tää paino nyt oikein pomppuilee? Tänään aamulla se oli 49.6kg, eli eilisestä lähteny aika paljon. Vaikka illalla vielä söinkin vaikka mitä, tosin pieniä määriä mutta silti. Outoa.
Tänään oon syöny aamulla yhden omenan (iskä alkoi heti valittaa, kyseli jotain et "Aiotko muka tolla selvitä koko päivän?" mutta sain sitten jotain sönkötettyä että kouluruoka on tunnin päästä jne. ja se usko selityksen) ja koulun jälkeen 2 mandariinia, ja sitten iskä äsken keitti mulle teetä ja teki leipää. Sallin nyt noi leivät itelleni kun tänään en varmaan illalla enää syö mitään.
Tänään oli matikan valtakunnallinen koe. Ja mä kun luulin että mulla olis edes jotain mahdollisuuksia saada siitä joku kohtuu hyvä numero... Kaiken lisäksi en eka huomannut että sen yhden paperin kääntöpuolellakin oli vielä jotain laskuja, huomasin ne vasta kun aikaa oli jotain 5min ja siinä sitten tein hirveällä kiireellä niitä. Noh, katotaan mitä nyt tapahtuu, mulla on kuitenkin ilmeisesti päättötokariin tulossa melko vahva 9 eli vaikka tosta tuliskin vähän huonompi niin ei se varmaan silti laske. Mutta kyllä se silti ottaa päähän.
Mulle tuli eilen myös 2 pääsykoekutsua lisää, oon ihan paniikissa niiden kanssa! Eka on jo 3. päivä ens kuuta eli ihan liian pian, ja ne kaks muuta sitten parin päivän päästä tosta. Mä olen yrittänyt hokea itelleni että kyllä mä selviän, mutta silti. Ja äitikin yritti eilen rauhotella mua kun selitin ihan hädissäni sillekin tästä, se oli sitä mieltä että kyllä mä pääsen ihan mihin vaan jnejne. mutta se vaan pahens mun oloa - äiti siis olettaa että mä pääsen varmasti , mutta mitä jos en, entä jos mä petänkin sen luottamuksen enkä pääsekään mihinkään? Sanokaa mulle etten mä ole ainut ihminen joka panikoi tästä asiasta, kun kaikki kaverit haki lukioon eikä ne ymmärrä mun huolta.
Ja hei sanokaa jos teitä ärsyttää kun höpötän koko ajan koulusta tai muusta ei-niin-kiinnostavasta. Oon vaan kirjotellut kaikesta mieltä painavasta, mutta kertokaa ehdottomasti jos haluisitte lukee enemmän vaikka mun syömisistä tai muusta sellasesta!
Tänään oon syöny aamulla yhden omenan (iskä alkoi heti valittaa, kyseli jotain et "Aiotko muka tolla selvitä koko päivän?" mutta sain sitten jotain sönkötettyä että kouluruoka on tunnin päästä jne. ja se usko selityksen) ja koulun jälkeen 2 mandariinia, ja sitten iskä äsken keitti mulle teetä ja teki leipää. Sallin nyt noi leivät itelleni kun tänään en varmaan illalla enää syö mitään.
Tänään oli matikan valtakunnallinen koe. Ja mä kun luulin että mulla olis edes jotain mahdollisuuksia saada siitä joku kohtuu hyvä numero... Kaiken lisäksi en eka huomannut että sen yhden paperin kääntöpuolellakin oli vielä jotain laskuja, huomasin ne vasta kun aikaa oli jotain 5min ja siinä sitten tein hirveällä kiireellä niitä. Noh, katotaan mitä nyt tapahtuu, mulla on kuitenkin ilmeisesti päättötokariin tulossa melko vahva 9 eli vaikka tosta tuliskin vähän huonompi niin ei se varmaan silti laske. Mutta kyllä se silti ottaa päähän.
Mulle tuli eilen myös 2 pääsykoekutsua lisää, oon ihan paniikissa niiden kanssa! Eka on jo 3. päivä ens kuuta eli ihan liian pian, ja ne kaks muuta sitten parin päivän päästä tosta. Mä olen yrittänyt hokea itelleni että kyllä mä selviän, mutta silti. Ja äitikin yritti eilen rauhotella mua kun selitin ihan hädissäni sillekin tästä, se oli sitä mieltä että kyllä mä pääsen ihan mihin vaan jnejne. mutta se vaan pahens mun oloa - äiti siis olettaa että mä pääsen varmasti , mutta mitä jos en, entä jos mä petänkin sen luottamuksen enkä pääsekään mihinkään? Sanokaa mulle etten mä ole ainut ihminen joka panikoi tästä asiasta, kun kaikki kaverit haki lukioon eikä ne ymmärrä mun huolta.
Ja hei sanokaa jos teitä ärsyttää kun höpötän koko ajan koulusta tai muusta ei-niin-kiinnostavasta. Oon vaan kirjotellut kaikesta mieltä painavasta, mutta kertokaa ehdottomasti jos haluisitte lukee enemmän vaikka mun syömisistä tai muusta sellasesta!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
break me
10 lukijaa! ♥
En painanutkaan niin paljon kuin olisin olettanut.. 50.3kg "vaan". Mutta onko liikaa pyydetty et toi paino pysyis alle sen viidenkympin? Ahdistaa kun vaivalla saan sen aina alle sen ja sitten pienenkin repsahduksen jälkeen joudun taas alottamaan alusta. Voi kun pääsisin siitä pian lopullisesti ohi.
Mutta joo, tänään on mennyt tähän asti ihan ok. Söin aamulla jugurtin 80kcal ja pienen banaanin (~80kcal) enkä sen jälkeen muuta, toivottavasti pysyn illallakin kurissa. Ärsyttää kun iskä on koko viikon lomalla eli se on täällä kun tulen koulusta heti kysymässä onko nälkä... Onneksi se ei ole hirveän tarkka, eli tuskin huomaa vaikka jättäisinkin jonkun aterian välistä.
Hassua muuten, että porukat vieläkin elää siinä uskossa että mä söisin kouluruokaa. Viimeksi olen sitä syönyt seiskaluokalla, näkkärinkin jätin pois ysin alussa... Käyn kuitenkin joka päivä kavereiden seurana ruokalassa istumassa, joten tiedän aina mitä ruokaa koulussa minäkin päivänä oli (= helpottaa vastaamista kun äiti joskus kyselee mitä ruokaa koulussa oli).
Mulla oli vielä joku juttu minkä meinasin kertoa, mutta tää blogger jumitti ja poisti tän koko tekstin, ja sitten unohdin se asian kun raivostuin. Hmm.
En painanutkaan niin paljon kuin olisin olettanut.. 50.3kg "vaan". Mutta onko liikaa pyydetty et toi paino pysyis alle sen viidenkympin? Ahdistaa kun vaivalla saan sen aina alle sen ja sitten pienenkin repsahduksen jälkeen joudun taas alottamaan alusta. Voi kun pääsisin siitä pian lopullisesti ohi.
Mutta joo, tänään on mennyt tähän asti ihan ok. Söin aamulla jugurtin 80kcal ja pienen banaanin (~80kcal) enkä sen jälkeen muuta, toivottavasti pysyn illallakin kurissa. Ärsyttää kun iskä on koko viikon lomalla eli se on täällä kun tulen koulusta heti kysymässä onko nälkä... Onneksi se ei ole hirveän tarkka, eli tuskin huomaa vaikka jättäisinkin jonkun aterian välistä.
Hassua muuten, että porukat vieläkin elää siinä uskossa että mä söisin kouluruokaa. Viimeksi olen sitä syönyt seiskaluokalla, näkkärinkin jätin pois ysin alussa... Käyn kuitenkin joka päivä kavereiden seurana ruokalassa istumassa, joten tiedän aina mitä ruokaa koulussa minäkin päivänä oli (= helpottaa vastaamista kun äiti joskus kyselee mitä ruokaa koulussa oli).
Mulla oli vielä joku juttu minkä meinasin kertoa, mutta tää blogger jumitti ja poisti tän koko tekstin, ja sitten unohdin se asian kun raivostuin. Hmm.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
qqq
Nyt on oikeesti pakko ryhdistäytyä! En ole tällä viikolla muuta tehnytkään kun syönyt. Ensi viikolla oikeasti PAKKO ottaa itteä niskasta kiinni, jumalauta. Huomenna vedän lopun jäätelön vessasta alas, heitän kaikki keksit roskiin ja sanon äitille syöneeni ne, huomaapahan ainakin millainen porsas olen. Pakko keksiä joku rangaistus itelleni jos menen vielä ahmimaan lisää läskiä kehooni.. +50 vatsalihasta jokaisesta ylimääräisestä suupalasta, ihan jokaisesta. Ja tästä en aio lipsua.
En tiedä paljonko painan kun en ole uskaltautunut vaa'alle käymään, mutta tiedän että aivan liikaa. Rangaistus kaksi: menen huomenna vaa'alle. Häpeän jo valmiiksi niitä numeroita mitä se tulee näyttämään, voi olla että huomenna koko päivä on pilalla heti aamusta kun katson niitä punaisia digitaalisilmiä. Opinpahan ainakin olemaan syömättä.
Tekis mieli alottaa 2468-dieetti, mutta noi pienikaloriset päivät olis hankala toteuttaa kun mun syömiset vaihtelee niin paljon enkä ikinä tiedä, minä päivinä on pakko syödä kotiruoka ja milloin ei. Voisinhan mä toki kehittää jonkun sellasen oman version, jossa joka viikolle on määrätty kalorimäärät (siis 7 kpl) mutta jotka ei ole riippuvaisia päivästä, vaan pidän semmosen päivän kun on mahdollista. Hmm, tää alko kuulostaa kivalta idealta! Täytyy vielä vähän suunnitella, voi olla että alotankin jonkun tällasen.
En tiedä paljonko painan kun en ole uskaltautunut vaa'alle käymään, mutta tiedän että aivan liikaa. Rangaistus kaksi: menen huomenna vaa'alle. Häpeän jo valmiiksi niitä numeroita mitä se tulee näyttämään, voi olla että huomenna koko päivä on pilalla heti aamusta kun katson niitä punaisia digitaalisilmiä. Opinpahan ainakin olemaan syömättä.
Tekis mieli alottaa 2468-dieetti, mutta noi pienikaloriset päivät olis hankala toteuttaa kun mun syömiset vaihtelee niin paljon enkä ikinä tiedä, minä päivinä on pakko syödä kotiruoka ja milloin ei. Voisinhan mä toki kehittää jonkun sellasen oman version, jossa joka viikolle on määrätty kalorimäärät (siis 7 kpl) mutta jotka ei ole riippuvaisia päivästä, vaan pidän semmosen päivän kun on mahdollista. Hmm, tää alko kuulostaa kivalta idealta! Täytyy vielä vähän suunnitella, voi olla että alotankin jonkun tällasen.
torstai 15. huhtikuuta 2010
äääh
Tuli tänään ammattiopistolta postia, kutsu pääsykokeisiin. Ja heti tuli mieletön ahdistus! Pelkään tulevaisuutta. Pikakatsauksella se ennakkotehtävä vaikutti hirveen hankalalta ja muutenkin aloin jo valmiiks stressata sitä itse pääsykoetilannetta, mä kuolen sinne! Se menee kyllä niin penkin alle, pystyn jo kuvittelemaan sen tilanteen.. En varmaan pääse mihinkään kouluun.
Ja olen taas tänään syönyt varmaan 100000 kaloria. Helvetin läski sika, miksi et osaa syödä?! Jos vielä jatkan näin niin olen pian niin lihava etten mahdu enää ovista sisään ja kaksoisleuka näkyy kilometrien päähän jo nyt. A-p-u-a. Haluaisin leikellä saksilla tän koko läskikerroksen mun luiden ympäriltä. CVKJNDKATKLATKL oikeesti en jaksa tätä vitun paskaa, miksi mun piti syntyä itsekurittomana makkarana, tai miksi piti syntyä ollenkaan.
Ja olen taas tänään syönyt varmaan 100000 kaloria. Helvetin läski sika, miksi et osaa syödä?! Jos vielä jatkan näin niin olen pian niin lihava etten mahdu enää ovista sisään ja kaksoisleuka näkyy kilometrien päähän jo nyt. A-p-u-a. Haluaisin leikellä saksilla tän koko läskikerroksen mun luiden ympäriltä. CVKJNDKATKLATKL oikeesti en jaksa tätä vitun paskaa, miksi mun piti syntyä itsekurittomana makkarana, tai miksi piti syntyä ollenkaan.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
FUCK THIS SHIT
Olenpas taas pilannut tänkin päivän läskeilyilläni. Ei tämmönen lihava ruma ryhävalas ansaitse edes elää.
Huomenna.
Huomenna.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
hello
En uskaltanut tänään enkä eilenkään käydä vaa'alla. Mä olen syönyt ihan hirveästi ja paino on varmasti taas noussut ihan pilviin. Hävettää ja ahdistaa.
Myöhästyin tänään aamulla bussistakin. Tai oikeastaan en myöhästynyt, olin kyllä pysäkillä odottelemassa hyvissä ajoin mutta unohduin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja en yhtään tajunnut että se bussi meni siitä ohi. Jouduin sitten kävelemään kouluun, tulipahan ainakin liikuntaa. Koomista tässä oli se, että sinne bussipysäkille oli juoksemassa yks toinen meidän koulussa oleva tyyppi, joka on aikaisemminkin ehtinyt täpärästi bussiin sen vuoksi että mä olen sen pysäyttänyt. Voitte kuvitella hänen ilmeensä nyt kun bussi ajelikin ohi enkä mennytkään kyytiin eikä sekään sitten ehtinyt...
Ehdin jo tänään aamulla läskeilemään kun söin patongin. Veli paistoi niitä ja kysyi haluanko mäkin, ja en sitten voinut vastustaa... Plääh. Tänään ei onneks tarvii syödä enää kovin paljoa, porukat lähtee tuttujen synttäreille ja mä jään yksin kotiin. Toisaalta haluisin mennä mukaan, en oo nähny noita pitkään aikaan ja etenkin synttärisankari on oikein kiva pikku poika (täyttää 10v.), mutta siellä joutuu kuitenkin syömään joten kieltäydyin.
Koulussa tänään ilostutti ihan tositosi paljon se, että yksi mun kaverin kaveri (jota en ite tunne oikeestaan yhtään, joskus oon pari sanaa vaihtanu sen kanssa) sanoi mun jalkoja laihoiksi! Itse en toki ole samaa mieltä, mutta kyllähän se piristi. Ja kaveri huomautti miten nämäkin housut on mulle kuulemma isot, ja kävin äsken peilin edessä katsomassa ja kyllä, nääkin on jääneet etenkin reisien kohdalta vähän isoiksi! Ihmeellistä.
Ulkona on muuten aivan ihana sää! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Oikeastaan toi lintujen laulu ei ole hyvä asia vaan äärimmäisen ärsyttävää (mutta se vaan sopi tuohon jatkoksi), terveisin lintuvihaaja. Siellä tarkeni tänään jo ilman takkiakin ja kaikki loska on hävinnyt. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.
Myöhästyin tänään aamulla bussistakin. Tai oikeastaan en myöhästynyt, olin kyllä pysäkillä odottelemassa hyvissä ajoin mutta unohduin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja en yhtään tajunnut että se bussi meni siitä ohi. Jouduin sitten kävelemään kouluun, tulipahan ainakin liikuntaa. Koomista tässä oli se, että sinne bussipysäkille oli juoksemassa yks toinen meidän koulussa oleva tyyppi, joka on aikaisemminkin ehtinyt täpärästi bussiin sen vuoksi että mä olen sen pysäyttänyt. Voitte kuvitella hänen ilmeensä nyt kun bussi ajelikin ohi enkä mennytkään kyytiin eikä sekään sitten ehtinyt...
Ehdin jo tänään aamulla läskeilemään kun söin patongin. Veli paistoi niitä ja kysyi haluanko mäkin, ja en sitten voinut vastustaa... Plääh. Tänään ei onneks tarvii syödä enää kovin paljoa, porukat lähtee tuttujen synttäreille ja mä jään yksin kotiin. Toisaalta haluisin mennä mukaan, en oo nähny noita pitkään aikaan ja etenkin synttärisankari on oikein kiva pikku poika (täyttää 10v.), mutta siellä joutuu kuitenkin syömään joten kieltäydyin.
Koulussa tänään ilostutti ihan tositosi paljon se, että yksi mun kaverin kaveri (jota en ite tunne oikeestaan yhtään, joskus oon pari sanaa vaihtanu sen kanssa) sanoi mun jalkoja laihoiksi! Itse en toki ole samaa mieltä, mutta kyllähän se piristi. Ja kaveri huomautti miten nämäkin housut on mulle kuulemma isot, ja kävin äsken peilin edessä katsomassa ja kyllä, nääkin on jääneet etenkin reisien kohdalta vähän isoiksi! Ihmeellistä.
Ulkona on muuten aivan ihana sää! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Oikeastaan toi lintujen laulu ei ole hyvä asia vaan äärimmäisen ärsyttävää (mutta se vaan sopi tuohon jatkoksi), terveisin lintuvihaaja. Siellä tarkeni tänään jo ilman takkiakin ja kaikki loska on hävinnyt. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
?
Eilinen ilta meni hyvin, en syönyt keskustassa mitään ja illalla menin kotona suoraan suihkun kautta nukkumaan. Ja iltapaino oli 49.7kg!
Tää päivä sitten on mennyt vaan sohvalla lagaamisessa. Heräsin aamulla siihen että mun sydän hakkasi taas ihan tajutonta vauhtia. Syke oli 110 kun mittasin. Kävin aamulla vaa'alla ja en meinannut hillitä itseäni kun vaaka näytti numeroita 49.5. Niin vähän! Mä en ole ikinä painanut näin vähän.
Innostus painosta kuitenkin laantui kun mua alkoi huippaamaan ihan hirveästi. Lötkötin hetken sohvalla puoli-istuvassa asennossa kunnes äiti tuli kysymään onko mulla joku hätänä. Se toi sitten mulle jugurtin joka nostais verensokereita ylös, mutta hirveän kauaa en ehtinyt siitäkään nauttimaan kun mua alkoi oksettaa... Siinä sitten makasin sohvalla silmät kiinni peiton alla ja ämpäri naaman alla kun en voinut lähteä vessaankaan pönttöä halailemaan huimauksen takia. Ehkä puolen tunnin päästä se jugurtti sitten tuli ylös. En edes muista milloin viimeksi olin oksentanut mutta ei se edes ollu mikään kovin kamala kokemus. Tai en mä sitä itse oksentamista ole ikinä pelännyt, vaan lähinnä sitä oloa, sellasta tunnetta että kohta lentää laatta.
Mutta niin, ton oksentamisen jälkeen (tapahtui joskus 13 aikaan) olo helpotti mutta makasin silti liikkumattomana kuuteen asti, kunnes nyt sitten jaksoin nousta koneelle.
Mä en tykkää yhtään en tykkää olla kipeänä, koska äiti alkaa heti paapomaan ja tuomaan kaikenmaailman lohdutus"ruokaa" mulle. Ja mitäpä muuta se nytkään teki kun kävi kaupassa ostamassa sokerisia munkkeja, jotain keksejä ja pari pullollista jaffaa. Great.. Söin yhden munkin ja pari keksiä ja join sitä sokerilitkuakin vähän. Kävin kuitenkin äsken uudelleen vaa'alla ja se näytti edelleen samaa 49.5. Wtf? Iso, rasvainen sokerimunkki ja muut kaloripommit ei vaikuta mitään? Omituista. Mutta en silti tänään varmaan syö mitään koska en myöskään saa kulutettua mitään lukuunottamatta sitten illalla jotain lihaskuntoja.
Mun pitäis huomenna mennä yhden kaverin luokse, mutta taidan laittaa sille viestin että olen kipeänä. Totta puhuen en kyllä edes ole oikeasti kipeä (toi aamun paha olo johtuu vaan luultavasti siitä että verensokerit oli liian alhaalla), mä en vaan halua nähdä sitä. En kestä ajatusta että menisin koko päiväksi niille, kun en jaksaisi tän ihmisen seuraa edes koulussa.
Tää päivä sitten on mennyt vaan sohvalla lagaamisessa. Heräsin aamulla siihen että mun sydän hakkasi taas ihan tajutonta vauhtia. Syke oli 110 kun mittasin. Kävin aamulla vaa'alla ja en meinannut hillitä itseäni kun vaaka näytti numeroita 49.5. Niin vähän! Mä en ole ikinä painanut näin vähän.
Innostus painosta kuitenkin laantui kun mua alkoi huippaamaan ihan hirveästi. Lötkötin hetken sohvalla puoli-istuvassa asennossa kunnes äiti tuli kysymään onko mulla joku hätänä. Se toi sitten mulle jugurtin joka nostais verensokereita ylös, mutta hirveän kauaa en ehtinyt siitäkään nauttimaan kun mua alkoi oksettaa... Siinä sitten makasin sohvalla silmät kiinni peiton alla ja ämpäri naaman alla kun en voinut lähteä vessaankaan pönttöä halailemaan huimauksen takia. Ehkä puolen tunnin päästä se jugurtti sitten tuli ylös. En edes muista milloin viimeksi olin oksentanut mutta ei se edes ollu mikään kovin kamala kokemus. Tai en mä sitä itse oksentamista ole ikinä pelännyt, vaan lähinnä sitä oloa, sellasta tunnetta että kohta lentää laatta.
Mutta niin, ton oksentamisen jälkeen (tapahtui joskus 13 aikaan) olo helpotti mutta makasin silti liikkumattomana kuuteen asti, kunnes nyt sitten jaksoin nousta koneelle.
Mä en tykkää yhtään en tykkää olla kipeänä, koska äiti alkaa heti paapomaan ja tuomaan kaikenmaailman lohdutus"ruokaa" mulle. Ja mitäpä muuta se nytkään teki kun kävi kaupassa ostamassa sokerisia munkkeja, jotain keksejä ja pari pullollista jaffaa. Great.. Söin yhden munkin ja pari keksiä ja join sitä sokerilitkuakin vähän. Kävin kuitenkin äsken uudelleen vaa'alla ja se näytti edelleen samaa 49.5. Wtf? Iso, rasvainen sokerimunkki ja muut kaloripommit ei vaikuta mitään? Omituista. Mutta en silti tänään varmaan syö mitään koska en myöskään saa kulutettua mitään lukuunottamatta sitten illalla jotain lihaskuntoja.
Mun pitäis huomenna mennä yhden kaverin luokse, mutta taidan laittaa sille viestin että olen kipeänä. Totta puhuen en kyllä edes ole oikeasti kipeä (toi aamun paha olo johtuu vaan luultavasti siitä että verensokerit oli liian alhaalla), mä en vaan halua nähdä sitä. En kestä ajatusta että menisin koko päiväksi niille, kun en jaksaisi tän ihmisen seuraa edes koulussa.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
friday
Olen tänään menossa Muodin Yöhön parin kaverin kanssa. En mä ite ole kiinnostunut muodista eikä tuolla meidän keskustassa edes ole sellasia vaatekauppoja mistä mä jotain löytäisin, mutta pääsenpähän edes pois kotoa vähän tuulettumaan. Ahdistaa vaan se, että siellä on varmasti ihan älyttömästi porukkaa ja varmasti myös joitain ihmisiä, joita en välttämättä haluaisi nähdä. Enkä muuten tiedä miksi edes kerroin tämän koko jutun teille, tuskin ketään kiinnostaa.
Aamupaino oli tänään taas vihdoin 49.9kg, eli pääsin takaisin sen kamalan viidenkympin alapuolelle. Oon tänään syönyt aamulla kaks leipää ja join teetä ja äsken join sokeroimatonta mustikakeittoo. Sanoin äitille etten tarvitse tänään ruokaa koska "syön sitten siellä kaupungilla" mikä tietysti oli valhe. Hieman kyllä houkutti kun äiti sanoi että täällä kotona olis kyllä valmiina mun lempiruokaa mutta onnistuin hillitsemään itseni. Eli tänään en syö 99% varmuudella enää mitään, toivottavasti paino on huomiseksi taas laskenut.
Huomaan että mulla on taas kertynyt tekemättömiä kouluhommia, jotka ahdistaa ja stressaa mua jatkuvasti. Ens viikolla on ruotsin koe, sitä seuraavalla viikolla matikan valtakunnallinen ja mun pitäis tehdä enkun ainekirjoitus ja psykologian esitelmä viimeistään 27. päivä. Kyllähän noihin kaikkiin on vielä aikaa, mutta tiedän että mun pitäis saada etenkin noi aine ja esitelmä äkkiä alta pois koska muuten ne vaan jää ja jää ja lopulta teen niitä paniikissa deadlinea edeltävänä yönä.
Aamupaino oli tänään taas vihdoin 49.9kg, eli pääsin takaisin sen kamalan viidenkympin alapuolelle. Oon tänään syönyt aamulla kaks leipää ja join teetä ja äsken join sokeroimatonta mustikakeittoo. Sanoin äitille etten tarvitse tänään ruokaa koska "syön sitten siellä kaupungilla" mikä tietysti oli valhe. Hieman kyllä houkutti kun äiti sanoi että täällä kotona olis kyllä valmiina mun lempiruokaa mutta onnistuin hillitsemään itseni. Eli tänään en syö 99% varmuudella enää mitään, toivottavasti paino on huomiseksi taas laskenut.
Huomaan että mulla on taas kertynyt tekemättömiä kouluhommia, jotka ahdistaa ja stressaa mua jatkuvasti. Ens viikolla on ruotsin koe, sitä seuraavalla viikolla matikan valtakunnallinen ja mun pitäis tehdä enkun ainekirjoitus ja psykologian esitelmä viimeistään 27. päivä. Kyllähän noihin kaikkiin on vielä aikaa, mutta tiedän että mun pitäis saada etenkin noi aine ja esitelmä äkkiä alta pois koska muuten ne vaan jää ja jää ja lopulta teen niitä paniikissa deadlinea edeltävänä yönä.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
adnfönnzxiuöäc
Ahdistaa ihan mielettömästi. En edes tiedä mikä, ehkä vaan kaikki tämä, ja ajatteleminen. Haluisin lähteä juoksemaan, johonkin missä en oo ennen käynyt ja johonkin missä ei ole muita ihmisiä. Olla siellä pimeään asti ja tulla sitten kotiin lämpimään suihkuun ja mennä nukkumaan.
Ja outoa sanoa näin, mutta tavallaan mä myös haluan kouluun. Ei sillä että se muuten olis mitenkään kiva paikka, mutta mä en halua olla kotona. Täällä on liikaa ajatuksia ja liikaa aikaa antaa niitten vallata mieli. Koulussa on sentään jonkinlaista järkevää kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, siellä ei jää liikaa aikaa vaan istua ja hautautua ongelmiin.
Tuntuu etten osaa tehdä mitään järkevää ja hyödyllistä, kaikki asiat ja teot mitkä aluksi vaikuttaa hyviltä, kääntyy lopulta mua vastaan jollain tavalla.
Ja outoa sanoa näin, mutta tavallaan mä myös haluan kouluun. Ei sillä että se muuten olis mitenkään kiva paikka, mutta mä en halua olla kotona. Täällä on liikaa ajatuksia ja liikaa aikaa antaa niitten vallata mieli. Koulussa on sentään jonkinlaista järkevää kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, siellä ei jää liikaa aikaa vaan istua ja hautautua ongelmiin.
Tuntuu etten osaa tehdä mitään järkevää ja hyödyllistä, kaikki asiat ja teot mitkä aluksi vaikuttaa hyviltä, kääntyy lopulta mua vastaan jollain tavalla.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
shopping
Käytiin tänään äitin kans keskustassa pyörimässä, sain kaikkea kivaa! Aivan ihanan PVC-korsetin ja sellasen jännän mekon, ne uudet kengät (maiharit, tai mummonpotkintakengät niinkun äiti niitä kutsui), pari kynsilakkaa ja meikkejä ja hiusjuttuja. Ja äiti tietty maksoi kaiken, ah!
Oon tänään syönyt vaan yhden Submarinen tomaatti-mozzarella-patongin, en muuta. Ei ole yhtään nälkä joten tuskin syön tänään enää mitään. En osaa yhtään arvioida ton patongin kaloreita, eiköhän ihan tarpeeksi kuitenkin tälle päivälle, kun ottaa huomioon noi pääsiäisen läskeilyt.
Ai niin, paino oli tänään aamulla 50.7kg, eli vähemmän kuin oletin! Silti liikaa. Mutta kun ottaa huomioon ihan oikeesti kuinka paljon oon syönyt, niin toi 700g nousu on tosi hieno saavutus. Nyt sitten tää viikko vähillä syömisillä niin eiköhän se siitä ala taas laskea.
Tästä tuli nyt aika tynkä postaus, en oikein keksi mitään kirjotettavaa.
Oon tänään syönyt vaan yhden Submarinen tomaatti-mozzarella-patongin, en muuta. Ei ole yhtään nälkä joten tuskin syön tänään enää mitään. En osaa yhtään arvioida ton patongin kaloreita, eiköhän ihan tarpeeksi kuitenkin tälle päivälle, kun ottaa huomioon noi pääsiäisen läskeilyt.
Ai niin, paino oli tänään aamulla 50.7kg, eli vähemmän kuin oletin! Silti liikaa. Mutta kun ottaa huomioon ihan oikeesti kuinka paljon oon syönyt, niin toi 700g nousu on tosi hieno saavutus. Nyt sitten tää viikko vähillä syömisillä niin eiköhän se siitä ala taas laskea.
Tästä tuli nyt aika tynkä postaus, en oikein keksi mitään kirjotettavaa.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
back in business
(8 lukijaa! ♥ tuitui.)
Kotiuduin siis tänään sieltä Savonlinnasta. Oli oikein kiva pikku reissu, mutta vihaan pääsiäistä. Kaupatkaan ei ollu auki, joten siellä ei ollu hirveesti tekemistä paitsi telkkarin kattomista, sohvalla löhöämistä ja...syömistä, yllättäen. Oon melko varma että lihoin yli kilon, painan kai jotain ~52kg nyt? Totuus valkenee huomenna, kun pääsen vaa'alle. Mutta tosiaan oli tuskaa yrittää siinä kivasti syödä kun porukka kyttää vieressä, jotain perunoita ja lihaa ja kermakastiketta ja hyi. Ja tietysti jäätelöä, pashaa, jotain piirakkaa, lisää jäätelöä, keksejä... Kuvottavaa. Mulla on ihan järkyttävät sivuläskimakkarat (kutsutaan myös jenkkakahvoiksi, kröh) ja mun reidet ja pohkeet tuntuu myös kasvaneen lisää senttejä.
Mutta muuten oli siis kivaa, sain siskolta pari kynsilakkaa ja OLISIN saanut myös kasan sormuksia ja muita koruja mutta näppäränä neitinä uhohdin sen pussukan sitten sinne (samalla unhtuivat myös yöpuku ja yhdet sukat). Pelattiin pelejä ja käytiin toisena iltana käppäilemässä kaupunkia ympäri sateessa, oli kivan rauhallista kun tosiaan ne kaupat ei ollu auki ja sen lisäks (tai siis lähinnä sen takia) ei ollu paljoo porukkaa liikkeellä.
Äitillä oli tänään muuten ehkä vuoden paras ehdotus! Valitin sille ruokapöydässä siitä etten haluu syödä sitä lihaa jnejne, puhuttiin sitten kaikesta ja lopulta äiti yritti jotain marttyyriasennetta tokaisemalla "No mä sitten tästä lähtien teen vaan omat ruokani." Vastasin vaan että käy mulle, ja siitä sitten alettiin suunnitella sellasta juttua, että se antais mulle ja mun veljelle tietyn määrän rahaa viikoks, ja me ostettais ihan omat ruokamme sillä ja sitten kokattais ne ite jne. Tää oli musta ihan mahtava idea, ymmärrätte varmaan miksi! Saa nähdä toteutuuko, mutta jos toteutuu niin oon kyllä helkkarin ilonen siitä, koska sitten mä voin kontrolloida mun syömisiä rauhassa eikä tarvii väkisin syödä sillon kun äiti päättää. Mut pitänee vielä neuvotella äitin kanssa tästä ja kai mun veljenkin pitäis tästä saada tietää eka (tosin eihän sen tähän tarvii osallistua).
Mutta niin, eipä tässä varmaan muuta, alan nyt taas päivittelemään normaalia tahtia.
Kotiuduin siis tänään sieltä Savonlinnasta. Oli oikein kiva pikku reissu, mutta vihaan pääsiäistä. Kaupatkaan ei ollu auki, joten siellä ei ollu hirveesti tekemistä paitsi telkkarin kattomista, sohvalla löhöämistä ja...syömistä, yllättäen. Oon melko varma että lihoin yli kilon, painan kai jotain ~52kg nyt? Totuus valkenee huomenna, kun pääsen vaa'alle. Mutta tosiaan oli tuskaa yrittää siinä kivasti syödä kun porukka kyttää vieressä, jotain perunoita ja lihaa ja kermakastiketta ja hyi. Ja tietysti jäätelöä, pashaa, jotain piirakkaa, lisää jäätelöä, keksejä... Kuvottavaa. Mulla on ihan järkyttävät sivuläskimakkarat (kutsutaan myös jenkkakahvoiksi, kröh) ja mun reidet ja pohkeet tuntuu myös kasvaneen lisää senttejä.
Mutta muuten oli siis kivaa, sain siskolta pari kynsilakkaa ja OLISIN saanut myös kasan sormuksia ja muita koruja mutta näppäränä neitinä uhohdin sen pussukan sitten sinne (samalla unhtuivat myös yöpuku ja yhdet sukat). Pelattiin pelejä ja käytiin toisena iltana käppäilemässä kaupunkia ympäri sateessa, oli kivan rauhallista kun tosiaan ne kaupat ei ollu auki ja sen lisäks (tai siis lähinnä sen takia) ei ollu paljoo porukkaa liikkeellä.
Äitillä oli tänään muuten ehkä vuoden paras ehdotus! Valitin sille ruokapöydässä siitä etten haluu syödä sitä lihaa jnejne, puhuttiin sitten kaikesta ja lopulta äiti yritti jotain marttyyriasennetta tokaisemalla "No mä sitten tästä lähtien teen vaan omat ruokani." Vastasin vaan että käy mulle, ja siitä sitten alettiin suunnitella sellasta juttua, että se antais mulle ja mun veljelle tietyn määrän rahaa viikoks, ja me ostettais ihan omat ruokamme sillä ja sitten kokattais ne ite jne. Tää oli musta ihan mahtava idea, ymmärrätte varmaan miksi! Saa nähdä toteutuuko, mutta jos toteutuu niin oon kyllä helkkarin ilonen siitä, koska sitten mä voin kontrolloida mun syömisiä rauhassa eikä tarvii väkisin syödä sillon kun äiti päättää. Mut pitänee vielä neuvotella äitin kanssa tästä ja kai mun veljenkin pitäis tästä saada tietää eka (tosin eihän sen tähän tarvii osallistua).
Mutta niin, eipä tässä varmaan muuta, alan nyt taas päivittelemään normaalia tahtia.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
blow my brains onto the wall
Sydän hakkaa. Kovaa. Liian kovaa? Puolisen tuntia on syke ollut ihan pilvissä, välillä hidastuu normaaliin mutta sitten taas nopeutuu, ja välillä jää kokonaan lyöntejä välistä. Heikottaa ja päätä särkee. Mun koko keho jotenkin tärisee sydämenlyöntien tahdissa, ja tää on pelottavaa.
Mitäköhän tapahtuis, jos tää olis jotain vakavaa, ja mä kuolisin. Enpä mä ainakaan hirveästi menettäis. Maailmassa olis yksi läski sika vähemmän, mun vanhempien ja kavereidenkaan ei tarvis enää kestää mun pärstää ja kuunnella mun ainaista valitusta. Palvelus muille?
Mä olen aivan saatanan kateellinen ihminen. Oon kateellinen kaikille jotka osaa meikata, oon kateellinen niille jotka osaa pukeutua, oon kateellinen niille jotka on kauniita, niille joilla on paljon kavereita tai vaikka ei edes paljon niin ainakin pari hyvää. Mä olen kateellinen mun kaverille, koska se on kaikkea edellämainittua ja lisäksi se on kaikin puolin vain niin ihana ihminen että mua sattuu jutella sen kanssa, koska tunnen itseni niin pieneksi ja tyhmäksi, epäonnistuneeksi. Mä ihailen sitä, rakatan sitä ja samaan aikaan mä vihaan, vihaan sitä kun se on niin helvetin täydellinen.
Mä haluaisin olla se prinsessa, jota kaikki ihailee. Ja sitten mä tajuan etten mä ole, ja vaivun loputtomaan itsesääliin.
Mitäköhän tapahtuis, jos tää olis jotain vakavaa, ja mä kuolisin. Enpä mä ainakaan hirveästi menettäis. Maailmassa olis yksi läski sika vähemmän, mun vanhempien ja kavereidenkaan ei tarvis enää kestää mun pärstää ja kuunnella mun ainaista valitusta. Palvelus muille?
Mä olen aivan saatanan kateellinen ihminen. Oon kateellinen kaikille jotka osaa meikata, oon kateellinen niille jotka osaa pukeutua, oon kateellinen niille jotka on kauniita, niille joilla on paljon kavereita tai vaikka ei edes paljon niin ainakin pari hyvää. Mä olen kateellinen mun kaverille, koska se on kaikkea edellämainittua ja lisäksi se on kaikin puolin vain niin ihana ihminen että mua sattuu jutella sen kanssa, koska tunnen itseni niin pieneksi ja tyhmäksi, epäonnistuneeksi. Mä ihailen sitä, rakatan sitä ja samaan aikaan mä vihaan, vihaan sitä kun se on niin helvetin täydellinen.
Mä haluaisin olla se prinsessa, jota kaikki ihailee. Ja sitten mä tajuan etten mä ole, ja vaivun loputtomaan itsesääliin.
oooh
Painan taas 49.9kg! En ymmärrä miten oon voinut laihtua näin paljon syömällä? Eilisestä lähtenyt -600g, mahtavuutta!
Tänään oon syöny aamupalaks yhden myslijugurtin ja sitten äsken kotiruokaa. Tosta ruuasta tuli aika paljon kaloreita koska äiti oli tehny kermaperunoita ja jotain outoa lihaa plus mozzarellasalaattia, joka on mun heikkous.. Mutta tota lihaa en syöny ku pari haarukallista koska se maistu pahalta ja onneks äiti tietää etten oo mikään lihan ystävä eli se ei ihmetelly ku heitin yli puolet pois. Mutta loppuillasta tuskin syön enää mitään, tän päivän kalorit saa jäädä tähän. Porukat lähti pois kotoa, eli menen ehkä polkemaan kuntopyörällä nyt, ja sitten lihaskuntoja.
Blogiin saattaa tulla nyt pieni päivityskatko koska lähden huomenna heti aamulla sinne Savonlinnaan. Siellä on kyllä netti, mutta en tiedä viitinkö tulla kuitenkaan kirjottelemaan tänne tai pyörimään missään "epäilyttävillä" sivuilla. Mutta katsotaan, seuraava päivitys siis viimeistään tiistaina.
Tänään oon syöny aamupalaks yhden myslijugurtin ja sitten äsken kotiruokaa. Tosta ruuasta tuli aika paljon kaloreita koska äiti oli tehny kermaperunoita ja jotain outoa lihaa plus mozzarellasalaattia, joka on mun heikkous.. Mutta tota lihaa en syöny ku pari haarukallista koska se maistu pahalta ja onneks äiti tietää etten oo mikään lihan ystävä eli se ei ihmetelly ku heitin yli puolet pois. Mutta loppuillasta tuskin syön enää mitään, tän päivän kalorit saa jäädä tähän. Porukat lähti pois kotoa, eli menen ehkä polkemaan kuntopyörällä nyt, ja sitten lihaskuntoja.
Blogiin saattaa tulla nyt pieni päivityskatko koska lähden huomenna heti aamulla sinne Savonlinnaan. Siellä on kyllä netti, mutta en tiedä viitinkö tulla kuitenkaan kirjottelemaan tänne tai pyörimään missään "epäilyttävillä" sivuilla. Mutta katsotaan, seuraava päivitys siis viimeistään tiistaina.
torstai 1. huhtikuuta 2010
AHDISTUS
Läskipaska minä. Suihkussa katoin mun mahaa ja itkin, itkin, itkin. Oon ihan hirvee makkara ja mun maha on iso pehmeä pallo jajajaja kaikkea, miksi mun täytyy olla tämmönen porsas? Ensi jouluna vaan teuraaksi, uuniin ja juhlapöytään, riittää sitten isommallekin suvulle syömistä. Painoin tänään 50,5kg eli vähemmän kun taas pitkään aikaan, mutta miksei painon putoaminen näy missään? Haluan takaisin siihen alle 50kg ja siitä todella paljon alaspäin, en halua olla tällänen ryhävalas.
Oon huomannu miten äiti aina kattoo mua kun syön, sekin varmaan tietää ja ajattelee että ei mulle pitäis edes antaa ruokaa. Mutta miksei se sano mitään? Kertois vaan suoraan päin naamaa, ettei halua tyttärensä olevan tälläinen ihrakasa.
Heti kun tuo loska lähtee kaduilta, mä alotan jonkun superjuoksuohjelman, mähän vittu aion laihtua kesään mennessä niin että kehtaan mennä ulos. Joka ilta lihaskuntoja. Ja nyt ihan oikeesti alkaa se totaalinen herkkulakko, maanantai todisti että mä pystyn siihen! Mun on pääsiäisenä ehkä pakko syödä vähän jotain mitä äiti tuputtaa, mutta sen jälkeen, LOPPU.
Oon huomannu miten äiti aina kattoo mua kun syön, sekin varmaan tietää ja ajattelee että ei mulle pitäis edes antaa ruokaa. Mutta miksei se sano mitään? Kertois vaan suoraan päin naamaa, ettei halua tyttärensä olevan tälläinen ihrakasa.
Heti kun tuo loska lähtee kaduilta, mä alotan jonkun superjuoksuohjelman, mähän vittu aion laihtua kesään mennessä niin että kehtaan mennä ulos. Joka ilta lihaskuntoja. Ja nyt ihan oikeesti alkaa se totaalinen herkkulakko, maanantai todisti että mä pystyn siihen! Mun on pääsiäisenä ehkä pakko syödä vähän jotain mitä äiti tuputtaa, mutta sen jälkeen, LOPPU.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
