Sainpas äsken valmiiksi tän kaksi päivää kestäneen siivousoperaation! Nyt on huone paljon kivemman näköinen, kun järjestelin kaikki hyllyt ja raivasin pöydät, vein muovikassikaupalla papereita ja turhia juttuja roskiin ja käänsin tän tietokonepöydän toisin päin. Nyt kun vielä saisin seinät maalattua (tosin tää viivästyy aika pitkään kun äiti antoi ajaksi "tässä vuoden sisällä", huoh), uusia huonekaluja hankittua ja vaihtamaan kunnolla järjestyksen niin olis täydellistä. Ehkä kesällä viimestään.
Mua on pistänyt tosi paljon vituttamaan, kun aloin taas viettämään aikaa ton kaverin kanssa (edelleen sama josta oon puhunu), käytän hänestä tästä lähtien nimeä M. Mutta niiiiin, nyt oon sitä mieltä että olis vaan kannattanut edelleen pitää välit viileinä! Tiedän että kuulostan kamalalta, mutta miten helvetissä niin ärsyttävä ihminen voi olla olemassa?! En ymmärrä, miten olen joskus voinut olla sen hyväkin kaveri. Tiedän kyllä että vika on loppupeleissä minun, mä oon muuttunut liikaa, mutta en tietoisesti valitse enkä haluaisi olla tällainen ja voi sille mitään ettei meillä vaan enää ole mitään yhteistä. M on vieläkin niin sinisilmäinen ja useissa asioissa lisäksi todella lapsellinen (en väitä itseänikään kovin kypsäksi, mutta näkisittepä hänet!), etten vaan voi käsittää.
Tällä viikolla M on kysynyt multa varmasti yli kymmenen kertaa, milloin voin tulla niille uudestaan. Ja missäköhän vaiheessa sanoin, että edes haluaisin? Mua ahdistaa, kun tää tenttaa multa joka asiaa mitä teen, jos mulla ei jonain päivänä ole sormuksia ollenkaan, niin heti on kauhea kysymysryöppy vastassa. En tiedä ymmärtääkö M itse kuinka ärsyttävää toi on, luultavasti ei. Ja tän takia mä tiedän, että siitä uudestaan eroon pääseminen on tosi vaikea juttu: jos alan normaalisti vaan vähentämään sille puhumista, saan perääni tekstiviestiarmeijan joissa kysellään miksi en puhu hänelle, onko mulla paha olla, haluunko keskustella asiasta, voitais olla meillä yötä ja syödä jätskiä kun se helpottaa oloa, onko sulla jotain rakkaushuolia, yritä piristyä ja vittu BLAA BLAA BLAA. Kyllähän mä voisin sanoa sille suoraan että mene helvettiin en jaksa sua, mutta kuitenkin pohjimmiltani mä en ole ilkeä ihminen, mä en halua loukata sitä.
Miksi tän pitää olla näin vaikeeta? Miksei mulla vois olla paljon hyviä kavereita joille voisin kertoa mun huolista ja tunteista? Miksi mun pitää olla itsekäs, omiin maailmoihin hautautuva ja itsesäälissä vellova kusipää?
Miksi musta tuli tällainen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti