hollow like my soul

Mulla on nyt sitten ilmeisesti mennyt välit kokonaan poikki neljään kaveriin. Tai no heistä kaksi sentään vielä puhuu mulle, mutta tänään tuli kyllä niiltä kahdelta muulta (merkitsen heitä nyt vaikka kirjaimilla A ja B, koska en haluu ottaa riskiä että joku tuttu lukee tätä blogia) sen verran tylyä kohtelua että kai se on vaan pakko hyväksyä, ettei mun seura enää kiinnosta. Mulla ois ollu yks juttu minkä oisin halunnu kertoo A:lle, ja kuvistunnilla kun tää istuu pöydän toisessa päässä B:n kanssa ja yritin monta kertaa huutaa et A tuu tänne mulla on asiaa, mutta ei. Mä kyllä huomasin että se selvästi kuuli kun mä huusin, mutta esitti kuuroa ja vaihtoi B:n kanssa semmosen katseen josta ei ainakaan mulle jäänyt mitään epäselvää: mun jutut ei kiinnosta. Ihan vitun kivaa, täytyy sitten kuopata kaikki meidänkin väliset muistot 7 vuoden ajalta. Kiitos tästä, mäkin sua.

Kyllähän mulla ja niillä neljällä on jo pidemmän aikaa välit vaan viilenneet jatkuvasti, mutta en mä osannu silti ihan tällasta odottaa... Ja mä tiedän, että A on luonteeltaan vähän tommonen.. öh, nirppanokka, mutta on se silti tähän asti voinu edes vastata jos yritän jutella. Ja valitettavasti A on tosta neljän joukosta se selvä "johtaja" eli sen pillin mukaan muut tanssii, joten tän jälkeen tuskin muutkaan enää kauan mun seurassa pysyy.

No ei se mitään, onhan mulla jopa yksi kaveri vielä! Ja valitettavasti en pysty sillekään kertomaan kaikista mun henkilökohtasimmista jutuista vaikka haluisinkin. Sekään ei tiedä mun happyface-naamarin takana olevasta minästä mitään, ja pelkään että sekin pelästyisi jos sais tietää. Enkä mä halua menettää mun ainoota oikeasti tärkeetä ihmistä, ainoota joka vielä välittää ja huolehtii. Tänään koulun ruokalassa se yritti saada mua syömään tai edes ottamaan näkkäriä, sanoi että mä kuihdun kohta kokonaan. Mulle tuli tosi ihana fiilis ja ois tehny mieli halata sitä, se tuntu hyvältä että joku jaksaa huolehtia. Ja tietysti se, että olen sitten ilmeisesti laihtunut. En tiedä, koska sinne vaa'alle pääsen vasta torstaina, ja on muuten ollut hiton ahdistavaa kun tottunut joka päivä käymään.

Me lähdetään toivottavasti viikonlopuksi Savonlinnaan siskon luokse. En oo vielä saanu iskää ja äitiä puhuttua ympäri, tai no iskähän sen loppujen lopuks päättää. Siskolle se on ok ja mä ainaki haluisin tosi kovasti mennä. Siellä on jotenkin aina niin rentoutunut olo, pääsee edes hetkeks karkuun kaikkia täällä olevia ongelmia ja muuta. Tosin huonona puolena on se, että en voi pakoilla syömistä mitenkään, ja lenkillekään en viiti lähteä kun en sitä ympäristöä tunne muuta kuin siitä keskustasta vaan.

Ps. Kolme lukijaa! Olette kivoja. ♥

(Pps. Kuunnelkaa tuo biisi, Emilie Autumn - Hollow Like My Soul. Se on ihana.)