nameless

Ihana pääsiäisloma! ♥ Tätä on odotettu, pääsee ehkä nukkumaan taas univelkoja pois kun viimeyönäkään ei tullut oikeen nukuttua. Saatiin tänään myös viime jakson todistukset, oon oikeesti ihan yllättynyt miten hyvin meni! Täähän son suorastaan tylsän näköinen:

Käyttäytyminen 10
Äidinkieli 9
Englanti 9
Matematiikka 9
Yhteiskuntaoppi 9
Uskonto 9 (!)
Valinnainen kuvataide 9
Kuvataiteen valinnaiset opinnot 9

Noi kuvikset on siis sillein et eka on pitkä valinta joka on ollu mulla sekä kasilla ja ysillä ja jälkimmäinen on yhden kurssin (=jakson) mittainen lyhytkurssi.
Oooo ei oo ollu ehkä ikinä näin hyvää jaksotokaria, aina on ollu ainakin yks 8. Ja toi uskonto on oikeesti maailman kahdeksas ihme! Kyllähän mulla meni koe ja esitelmä hyvin mutta suoraan sanottuna mun asenne ei ollut kovin positiivinen, ei nimittäin hirveästi tuo uskonto kiinnosta... Mutta tää on mahtavaa, toivon vaan että jaksan nyt vielä panostaa tän viimisen jakson ajan niin saisin sit kivan päättötokarin.

Asiasta toiseen. Eilinen meni syömisten kannalta ihan järkyttävän huonosti, mä en edes kehtaa sanoa mitä kaikkea söin. Tai no oikeastaan kehtaisin, mutta mä en muista, mä söin oikeasti niin paljon kaikkea. Mutta tänään sitten vähemmän, söin aamulla ruisleivän ja teetä ja koulun jälkeen kotiruokaa, mutta loppuilta olis tarkotus olla syömättä.

Toivon että porukat lähtee tänään kauppaan, koska mulla on hirveesti kaikkea ostettavaa.. Ensimmäisenä listassa uudet kengät. Noilla kengillä en pysty kävelemään enää oikeasti ollenkaan, niistä on pohja reunasta irti ja voitte vaan kuvitella miltä tuntuu kävellä 3km tuolla loskapaskassa liikkatunnille urheiluhallille... Voisin tietty ottaa noi mun paksupohjaset saappaat, mutta en tiedä miten se pohja kestää vettä ja muutenkin ne oli niin kalliit kengät etten viiti sitten pilata niitä. Maiharit, haluan maiharit!

Puhuin tänään myös kaverin kanssa mun laihduttamisesta. Oon kertonu sille että yritän vähän pudottaa painoa ja tiedän että voin luottaa siihen eikä se kerro kellekään. Vaikka tänään se tosin uhkasi leikillään kertoa mun äidille, mutta tuskinpa. Kyllä se yritti mulle puhua järkeä, mä olen kuulemma jo nyt liian laiha ja plaaplaa mutta mä en usko sitä, ei puhumalla saa mua lihoamaan. Ja se ei edes tiedä kuinka syvällä tässä paskassa mä oikeasti olen, se luulee että mä haluan pudottaa vaan ihan pari kiloa. Mutta en mä sille aio muuta kertoakaan, noihin luuloihin saa tyytyä.
Puhuttiin myös masennuksesta ja sen hoidosta, viiltelystä ja muusta. Se on oikeesti ihana, sen kanssa voi puhua ihan mistä vaan eikä tarvii huolehtia että alkaako se nauramaan mun jutuille tai jotain. Mutta en mä sille kaikkea kerro tietenkään, vähän jotain pintaraapaisuja lukuunottamatta.