UUSI BLOGI!

Tein uuden blogin. Tai no sama blogihan tuo tavallaan on, osoite vaan vaihtui ja tietenkin kaikki tekstit jää tänne vanhaan jne. Uusi alku! Lukijat (sekä nykyiset että tulevat) voivat siis siirtyä osoitteeseen

http://cha0ticbeauty.blogspot.com/
(Jos kirjoitatte osoiteriville, niin huomioikaa osoitteessa oleva nolla, se ei ole o-kirjain!)

Jätän tämän blogin luettavaksi vielä jos jotain kiinnostaa vanhat postaukset, eli en ainakaan vielä poista niitä.

Mutta nyt ei muuta kuin uuteen blogiin vaan kaikki!

♥ dead

it's over now

Peruskoulu nimittäin. Tänään oli kevätjuhla, saatiin päättötokarit ja ruusut ja muuta. En jotenkin silloin vielä sisäistänyt sitä että se on loppu nyt, oli vaan sellainen vähän epätodellinen fiilis, mutta nyt.. En näe suurinta osaa ihmisistä enää koskaan, ensi vuonna en palaakaan enää samaan turvalliseen kouluun. Eniten tulee varmasti ikävä parasta ystävää E:tä, vaikka kyllä nähdäänkin kesällä, mutta silti. Katselin äsken kuvia mitä ollaan otettu vuosien varrella, ja aion kehystää yhden niistä kuvista ja laittaa pöydälle josta näen sen aina.

Ääh en halua nyt ajatella noita, tulee surullinen olo... Lupasin kirjotella teille muista tän viikon tapahtumista. Tiistaina oli ysien gaala (teemana Oscar-gaala) ja no ne nyt ei olleet kummoiset bileet, itseasiassa oli aika tylsääkin. Ainoa hauska juttu oli hyvä seura sekä yhteistanssi joka meni niin huonosti ettei voi kuin nauraa itselleen.

Keskiviikkona oli sitten yksi tapahtuma täällä meidän lähellä johon koko koulu lähti, siellä ei tehty oikeastaan muuta kuin makoiltiin E:n kanssa sellasilla penkeillä ja syötiin jätskiä (hyi minua). Tää päivä oli aika turha, mutta mieluummin olin kuitenkin tuolla kuin koulussa.

Sitten torstaina oli meidän luokkaretki Särkänniemeen. Siellä oli kivaa, kävin Tornadossa! Joo, olen säälittävä ja panikoin sitäkin ennen n. 15min mutta uskalsin kuitenkin, tosin en kyllä tajua miksi kaikki hehkuttaa sitä laitetta.. Ite vaan huusin taukoamatta ja pidin silmiä kiinni koko matkan, heh. No joo, illalla sitten kun oltiin tulossa takaisin koululle päin niin mulle tuli yhtäkkiä joku mieletön ahdistus. Muut otti yhteiskuvia ja teki kaikkea siistiä siellä bussissa ja meikä vaan tuijotti ikkunasta ulos... Ei vaan huvittanut mennä niiden mukaan esittämään iloista.

No niin, siinäpä oli nyt lyhyesti viikon tapahtumat sekavine selityksineen. Olen tällä viikolla myös syönyt kuin hevonen ja se näkyy myös vaa'an luvuissa ja painan enemmän kuin moneen kuukauteen, mutta jostain syystä en jaksa hirveästi stressata. Aloitan ensi viikolla silti kunnon teholaihdutuksen, tavoitteena olisi kesän aikana päästä sinne 46kg tienoille eikä silloin ole varaa repsahduksiin.

Ostin eilen uudet sukkahousut ja tänään katselin itseäni peilistä niiden ja shortsien kanssa, ja hetken ajan näin jalkani tosi laihoina ja sopusuhtaisina. Kääntyilin ja vääntyilin ja vähän aikaa olin oikeasti iloinen - ei mun jalat ehkä olekaan niin kamalat kuin olen ajatellut? Sitten hetken päästä näin taas karun totuuden.

(Anteeksi HYVIN sekava teksti.)

hengissä

Viime postauksesta on taas jonkun aikaa, ei vaan jostain syystä ole intoa kirjoitella... Nytkään ei huvita kertoa mitään, vaikka mulla onkin paljon juttuja joista haluisin ja aion myöhemmin)puhua.

Mutta niin, tän postauksen ideana nyt vaan oli ilmoitella lukijoille (teitä on jo 21! ♥) että olen edelleen elossa, ja yritän jaksaa huomenna kirjotella sitten kunnon juttua.

Nyt olen vaan niin hirveän väsynyt että taidan lähteä nukkumaan.

-

Olen niin rakastunut, että sattuu.

I watched you walk away
Helpless, with nothing to say
I strain my eyes
Hoping to see you again

This is my curse (the longing)
This is my curse (time)
This is my curse (the yearning)
This is my curse

There is love burning to find you
Will you wait for me?
Will you be there?

Your silence haunts me
But I still hunger for you

This is my curse (the wanting)
This is my curse (time)
This is my curse (the needing)
This is my curse

There is love burning to find you
Will you wait for me?

Still I want
And I still I ache
But still I wait
To see you again

Dying, inside, these walls
Dying, inside, these walls

And I see your face in these tears?
In these tears
And I see your face

There is love

tyhmyys on illuusio

Olen tänään syönyt kuin mikäkin syöttöporsas ja tuntuu että voisin minä hetkenä hyvänsä räjähtää kun maha on niin täynnä. Hävettää, vituttaa, oksettaa. En ole ikinä oksentanut tahallisesti (siis sormet kurkkuun -menetelmällä tai muutenkaan), mutta nyt on sellainen olo että voisin niin tehdä jos täällä ei olisi porukat kotona. Toisaalta en halua kulkea sitä "helppoa tietä", vaan kun kerran olen syönyt niin kärsin sitten niistä läskeistäkin. Luuseri.

Huomenna aamulla pitäisi raahutua verikokeisiin taas. Jännitän sitä koska viimeksi meinasin pyörtyä ja muutenkin ajatus neuloista aiheuttaa väristyksiä. Joudun luultavasti sen jälkeen äitin pakottamana rikkomaan karkkilakkoani, kun se aikoo kuulemma syöttää mulle suklaapatukan heti sen jälkeen jotta verensokerit nousee. Todella, todella mahtavaa.

Onneksi enää tämä viikko kunnollista koulua ja ensi viikolla sitten kaikenmaailman hömppätapahtumia, ja sitten jo pääseekin eroon tuosta luokasta. Olen jo nyt alkanut hermoilemaan että mihin kouluun pääsen sitten ensi syksynä...

clouds of ecstasy

Enpäs ole taaskaan ehtinyt kirjoitella mitään. Lauantaina lähdin kaverin ja sen kaverin kanssa kaupungille kun siellä oli yksi tapahtuma, oltiin siellä johonkin puoleenyöhön asti, käytiin sitten hakemassa huoltsikalta vähän evästä (= sipsiä, limsaa...) ja menin sinne kaverille yöksi, ja se toinen tyyppi tuli myös.

Siellä kaupungissa oli sellainen itämaisen tanssin näytös, niin voi että kun yksi niistä tanssijoista oli laiha! En pystynyt keskittymään siihen itse esitykseen yhtään, tuijotin vaan kuin hypnoosissa sen ihania kylkiluita ja sääriä. Täydellinen. Lisäksi samassa tanssiryhmässä oli myös joku ihan helvetin läski muija, en ymmärrä miten se kehtasi olla siellä lavalla siinä minimaalisessa esiintymisasussa kun sen läskit vaan pursusi joka paikasta..

Mutta on tosiaan tullut tässä viikonloppuna syötyä tosi paljon, siellä kaverilla meni noita sipsejä ja muuta ihan kiitettävästi ja kaupungillakin syötiin jätskiä ja hattaraa. Tänään sitten kaveri pakotti vielä syömään aamupalaksi leipää, mutta lähdin sitten aika nopeaa sen jälkeen kotiin. Olisin saanut niiltä autokyydin mutta halusin kävellä, joten tassuttelin sitten sen 45min sieltä kotiin (tulin kaikenlisäksi kiertoreittiä yhden metsän kautta kun oli ulkona oli niin kiva ja raikas ilma, kun oli satanut aiemmin). Kotiruokaa ei tarvinnut syödä kun sanoin äitille syöneeni kaverilla ruuan, mutta äsken sitten vedin vielä leipää ja jugurttia.

Pelottaa hieman huominen vaaka... Paino käväisi yhdessä vaiheessa jo 48.6kg:ssa, mutta luulen että se on nyt pompannut takaisin 49 puolelle. Toivon kuitenkin että se ei ole hirveästi noussut, haluaisin että kesäloman alkuun mennessä paino alkaisi 47:llä.

helvettiin jäätynyt

Eilinen meni ihan penkin alle. Aamupaino oli 48.8 (!) ja olin siitä hyvin innoissani, mutta sitten sorruin koulun jälkeen syömään liikaa ja lisäksi illalla äiti toi kaupasta jäätelöä ja sitäkin tuli sitten mussutettua... Siispä paino tänään aamulla +500g. Huoh.

Tänään on kuitenkin mennyt ihan hyvin tähän mennessä, oon syönyt vaan kolmea erilaista jugurttia ja niistä yhteensä n. 200kcal (söin aamulla kahta erilaista jugurttia ja nyt koulun jälkeen vielä yhtä. En tiedä mikä tää jugurttivillitys on...). Illalla joudun varmaan vielä syömään kotiruokaa, äitillä oli suunnitelmissa tehdä tortilloja mutta en tiedä onko niitä tänään vai huomenna. Yritän kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa, olisi kiva jos tää päivä menis alle 500kcal.

Eipä tässä hirveästi muuta kerrottavaa ole. On jotenkin turha ja tyhjä olo.

-

Tunteet valskaa ääripäästä toiseen. Päivällä olin vielä onnellinen, nyt on taas tappomieliala.

Mä haluaisin luovuttaa. Olen uponnut juoksuhiekkaan enkä jaksa enää pyristellä vastaan, mä vajoan kokonaan siihen paskaan. En jaksa päivästä toiseen yrittää olla iloinen, kun kuitenkin jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja kaikki romahtaa taas alas.

En enää aio luottaa tai kiintyä keneenkään, menetän kaikki kuitenkin. Pimeydessä on turvallista. Vittuun positiivinen elämänasenne.

Omat pikku pirut esiin itse manasin
Itse itseni nurkkaan ahdistin
Väärän jalan sängynreunaan yli potkaisten
Miltein vapaaehtoisesti masentuen

Jo aamulla sen jotenkin vaan heti aavistaa
Tänään ei oo tosiaankaan mikään kohdallaan
Tapahtumien summa sen kai aloittaa
Ensi töikseen itsetunnon irti kaivertaa

Ja mua ahdistaa, ja mua ahdistaa, ja mua ahdistaa
Ja mua ahdistaa, se raastaa, se kalvaa, se voittaa
Paha päivä

oh, wow

Nyt tapahtuu jälleen ihmeellisiä asioita!

Paino oli tänään aamulla 48.9kg, eli vihdoin pääsin alle 49 ja voin rastittaa tuolta sivusta yhden välitavoitteen! Kun nousin vaa'alle niin pelotti katsoa niitä lukuja, enkä mä aluksi yhtään ymmärtänyt kun se näyttikin noita numeroita. Tuijotin niitä hetken ihan ihmeissäni enkä pystynyt käsittämään tota ollenkaan. Hurjaa. Kylläpä siinä kesti kauan, enkä mä tätäkään painoa saavuttanut mitenkään kovin normaalilla tyylillä.

Olin nimittäin torstaina siellä tivolissa, jossa oli oikein kivaa (sää oli mitä parhain tivolisää, en oksentanut kertaakaan ja seurakin oli ihan jees) ja tulihan siellä sitten syötyä kaksi kokonaista pehmistä, kaverin kanssa hattara puoliksi ja vielä jotain popcornejakin... Eilen taas olin siskon kanssa kaupungilla, ja käytiin sitten kiinalaisessa syömässä. Ja voi perkele, että voi ruoka olla hyvää! En ole varmaan ikinä syönyt niin taivallista ruokaa, ja sen varmaan huomasi annoskooista.... Söin aivan saatanan paljon ja sen jälkeen vielä käytiin ostamassa isot jätskiannokset, ja valehtelematta voin sanoa että mun maha muistutti ilmapalloa sen jälkeen ja hävetti liikkua ihmisten ilmoilla enää.

Noidenkin ruokaorgioiden jälkeen paino on siis vain tippunut. Ei paha! Kaupungilta ostettiin mulle myös vähän kesävaatteita, shortseja ja paitoja. Saa nähdä milloin kehtaan niissä sitten näyttäytyä ulkona.

a prayer for your heart

Paino oli tänään edelleen 49.3kg, jäänyt näköjään tuohon jumittamaan (johtuisikohan mun paskasta itsekurista.... Joka päivä tullut naposteltua vähän sitä sun tätä, onneksi ei mitään kovin epäterveellistä mutta kyllähän niistä kaikista banaaneista, jugurteista, omenoista ja muista kaloreita tulee kun tarpeeksi syö). Huomenna se ei ainakaan ole laskenut vaan luulen ja pelkään että se nousee. En ole itseasiassa tänään vielä repstahtanut mihinkään ylimääräiseen, mutta sisko tulee tänään kotiin ja iskä päätti että sitten paistetaan grillimakkaroita kun on niin kesäinen ilmakin. Oksettavaa. Mutta aurinko on kyllä ihan kiva.

Suunnittelin eilen illalla että alottaisin kesälomalla ABC:n. Tällähetkellä en pystyisi sitä vetämään kun porukat on niin paljon kotona ja voi valvoa syömisiä, mutta kesällä kun oon ite kotona ja ne töissä niin pystyn paremmin olemaan syömättä. Sillon myöskin on paremmat liikuntamahdollisuudet ja muutenkin vapaampaa. Nyt yritän vaan sinnitellä jotenkin, kunhan tää paino nyt ei ainakaan nousisi.

Olen luultavasti huomenna menossa tivoliin pyörähtämään. Nyt on vaan ongelmana seura, nimittäin mukaan on tulossa pari tyyppiä joiden kanssa en tule kovin hyvin toimeen. Alunperin piti lähteä kahdestaan tän yhden hyvän kaverin kanssa, mutta minkäs teet kun nuo muut vahingossa kuuli meidän suunnitelmat ja änkesi mukaan...

Mulla on muuten jo ihan kivasti lukijoita, kiitos teille! Hassua, että jotain oikeasti kiinnostaa mun ei-järin-kiinnostava elämä ja etenkin nämä kökköpostaukset.

life burns from my soul

Enpäs ole taas jaksanut kirjotella, tuntuu ettei ole tapahtunut oikein mitään. Tai no mulla oli perjantaina ne viimiset pääsykokeet, en jaksa sen tarkemmin niistä selitellä mutta kai ne jotenkin meni. Sen näkee sitten kesäkuussa että pääsenkö mihinkään.

Eilen äitienpäivänä mut raahattiin taas väkisin sukuloimaan, joudun pakkoläskeilemään siellä oikein urakalla kun ensin käytiin papan synttäreiden kunniaks ravintolassa syömässä (eka alkuruoka, sitten pääruoka ja vielä täytekakkua jälkkäriks, hyi helvetti) ja sen jälkeen piti vielä lähteä mummolaan kahville, ja siellä sitä vasta tulikin syötyä kaikenmaailman herkkuja. Oksettavaa.

Paino hyppeli tänä aamuna 49.3-49.7 välillä ja pysähtyi lopulta 49.4. Ota tuostakin sitten selvää. Tällä viikolla yritän ihan tosissani saada sen alle 49 koska ens viikonloppuna tiedossa taas lisää syöminkejä kun sisko tulee kotiin (keskiviikkona tosin jo). Tämä päivä tosin meni jo vähän penkin alle kun ehdin koulun jälkeen syödä vaikka mitä, mutta yritän olla nyt loppupäivän syömättä ja huomenna alkaa kunnon tsemppaus.

Tuntuu että tää teksti on hirveän tökkivää. On vähän kirjoitusmotivaatio hukassa.

2/3

Toinen pääsykoe oli tänään. Meni kyllä huonommin kun toi edellinen... Jännitin aamulla niin paljon että meinasin oksentaa ja siellä paikanpäällä oli jotenkin hirveän painostava tunnelma. Siellä oli myös sellanen henkilökohtanen haastattelu ja hävettää mitä oikein sössötin niille... Mutta muut tehtävät oli ihan kivoja, tai siellä oli 2 piirustus-/maalaustehtävää jotka ei sinänsä olleet vaikeita mutta ainakin mun edessä istuva tyttö piirs niin upeat kuvat että ei ne mun työt vedä mitään vertoja niihin.

Söin myös kouluruokaa! Hassua, viimeksi seiskaluokalla olen syönyt.. Tosin ei totakaan mennyt kun ihan miniminiannos, kaksi rkl kaalilaatikkoa ja kolme rkl porkkanaraastetta. Lisäksi kaveri tarjos sellasen suklaakeksin jossa oli varmaan aika paljon kaloreita. Noiden lisäks aamulla söin leipää ja nyt kotona ananasta, yritän olla loppupäivän syömättä.

Huomenna viimeinen koe, vielä pitäis viimeistellä noi ennakkotehtävät. Jotenkin mä en edes jännitä tota huomista, ehkä tänään oli jo niin suuri koettelemus etten enää jaksa stressata. Tosin tuollakin on ilmeisesti joku haastattelu, mitenköhän siellä menee sitten.

1/3

Olin tänään siellä kosmetologialan pääsykokeissa. Oli aika jännää! En osaa yhtään sanoa miten suoriuduin, mutta tuskin se nyt aivan penkin alle kuitenkaan meni. En meinannut ekana löytää paikanpäälle ollenkaan, se alue on niin sokkeloinen. Onneks siellä oli kuitenkin jotain muitakin eksyneitä ja löydettiin sitten yhdessä oikeaan paikkaan.

Ekana oli kirjallinen "koe" jossa kyseltiin kaikkea että millaisena näen tulevaisuuteni kosmetologina, mitkä ovat omasta mielestä mun vahvuudet alalla ja onko valmis sitoutumaan tekemään opiskeluhommis myös iltaisin ja viikonloppuna jne., eli aika perusjuttuja. Toisena oli joku hahmottamiskyky jossa piti aina jatkaa kuviota, ja siinä ei saanut käyttää kumia ollenkaan eli kerralla oli pakko mennä oikein. Sitten lopuksi oli vielä joku ryhmäkeskustelu, annettiin pöydälle kuvia ja niistä sitten piti jutella.

Ei ollut kovinkaan haastava missään vaiheessa, toivon että ne kaks muutakin pääsykoetta sitten on samanlaisia (tosin veikkaan niitä vähän vaikeammiksi ja monipuolisemmiksi, ne kestää molemmat n. 5h kun tämä taas kesti vaan 1½h).

Tänään en käynyt aamulla vaa'alla ja ajattelin muutenkin pitää nyt vaa'attoman viikon, eli ens maanantaina seuraava kerran. Syönyt olen vain puuroa aamulla, yritän olla loppupäivän syömättä. Ostin pepsi maxia ja sitä varmaan lipittelen odotellessa että illalla lähdetään sille lääkäriin.

ja huutaa lujaa saa tänä yönä

Vappuja vaan kaikille, vaikka se jo oikeastaan menikin. Vappu on kyllä yks turhimmista "juhlapäivistä" ikinä, mikä idea siinä edes on? Ihmiset juo itsensä ojaan, on munkkeja ja simaa ja ilmapalloja ja siinä se. Eh, ei järin älykästä.

Noh, minunkin tuli kyllä syötyä etenkin noita munkkeja ihan luvattoman paljon. Oikeasti, eilen meni sen verran monta ettei yhden käden sormet riitä niitä laskemaan... Feilasikohan kukaan muu yhtä pahasti kuin meitsi. No, paino oli tänä aamuna silti 49.4kg, en kyllä ymmärrä miten se on mahdollista. Mutta en valita! En eilen käynyt vaa'alla ollenkaan kun ahdisti niin hirveästi, tuskin kuitenkaan pääsin sinne alle 48 vaikka kuinka yritin.

Huomenna sitten pitäisi aamulla mennä ensimmäisiin pääsykokeisiin! Aika hurjaa. En yhtään tiedä miten valmistautuisin sinne enkä edes osaa yhtään arvailla millaista siellä on... Jännittää. (Olen muuten varmaan puhunut täällä että tää ois tiistaina, olin itse sekoittanut päivät... Mutta maanantai 3.5. on siis oikea.)

more wood for their fires

49.1kg. Toivon että pääsen sitten huomenna 48 puolelle, niin voin olla tyytyväinen itseeni kun olen saavuttanut tän viikon tavoitteen.

Oon tänään syönyt aamulla puuroa ja viilin (oon nyt alkanu syömään joka aamu aamupalan, maha ei turhaan murise koulussa ja muutenkaan ei tule läskeiltyä illalla niin paljoa), koulussa kaveri osti mulle sämpylän ja söin sitten sen ja kotona oon syönyt omenan ja klementiinin. Joudun vielä syömään kotiruokaakin... En keksinyt tälle päivälle enää mitään hyvää tekosyytä kun oon tässä viimeaikona jo aika usein "käynyt kaupungilla syömässä" tai "syönyt koulussa niin paljon ettei ole nälkä", samoja syitä kun en viitsi liian usein käyttää tai uskottavuus menee.

Huomenna olis koulussa jotkut vappupippalot, teemana 80-luku. Itse tuskin pukeudun mitenkään teemaan sopiviin vaatteisiin kun 80-luku nyt ei ole mikään mun lempivuosikymmen muodin osalta, mutta meinattiin kaverin kanssa kyllä laittaa hiukset ja meikit jotenkin kivasti. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

älä tapa, älä jätä henkiin

Sille anonyymille, joka jätit kommentin tuonne yhteen vanhempaan tekstiin: Kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa. Ymmärrät kyllä varmaan kuinka paljon mieluummin minäkin söisin niitä hedelmiä ja muuta terveellistä, mutta läski sika on läski sika vaikka voissa paistaisi (ironinen sanalasku tähän yhteyteen...). Mä en voi itsekurilleni mitään ja tässä perheessä kun ei muutenkaan millään maailman terveellisimmillä elämäntavoilla loisteta. Vielä tuohon sanomaasi "Näillä eväillä voi syödä normaalisti ja tuntea itsensä kylläiseksi EI läskiksi". Minä en voi. Karu totuus on se, että vaikka mä joisin päivän aikana vain lasin vettä niin tunnen silti oloni läskiksi. Ei sitä muuta se että syönkö mä yhden pullan vai mandariinin, omenan ja puuroa. Mutta kiitos kuitenkin huolenpidosta.

Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.

Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.

Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.

Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.

joskus itselleni siivet kuvittelit, pirut ne repivät pois

Nyt vituttaa. Kopioin tän suoraan tuolta foorumilta koska en jaksa kirjottaa uudelleen.

En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse ens syksynä yhteenkään niistä kolmesta koulusta mihin hain. Yllättävää että juuri niihin on 9439673652090 muutakin hakijaa ja aloituspaikkoja on 20-40. Yksinkertaisesti mun keskiarvolla, vaikka se ihan ok onkin, ei vaan ole mahdollisuuksia noihin ja tuskin mä niissä pääsykokeissakaan loistan. Voi -ttu. Turhauttavaa, koska oon ihan oikeesti yrittäny panostaa että pääsen siihen mun ekaan toiveeseen koska se on vaan niin mun ala, ja sitten.. Ja tuun aiheuttamaan äitille ja muullekin perheelle niin suuren pettymyksen, ne on aina jaksanut tukea ja rohkaista mua että "kyllä sä varmasti pääset sinne" jnejne.

Ja mitä kaverit sanoo kun kerroin niille? "Eikä, vähän sä oot tyhmä, mikset sä laittanu enempää kun kolme koulua siihen yhteishakuun?" "Hahah joku kymppiluokka, menisit nyt edes lukioon, kymppiluokalle menee kaikki huonot". Kiitoksia vaan ihan helvetisti, juuri tällaista minä halusinkin kuulla. Miksi ketussa mä laittaisin enemmän kuin kolme hakutoivetta, kun ne kolme sattuu olemaan ne ainoat alat jotka mua kiinnostaa? Miksi mun pitäis hakea johonkin sellaiseen paikkaan jossa en tulisi viihtymään? En mä halua tuhlata 3-4 vuotta johonkin mitä en halua. Mutta niin, eihän nämä mun täydelliset kaverit voi ymmärtää, ne kaikki haki täydelliseen lukioon jossa ne opiskelevat täydellisinä oppilaina ja suuntaavat sitten täydelliseen yliopistoon ja saavat itselleen täydellisen ammatin ja täydellisen elämän ja paljon rahaa ja ihanan miehen ja voi vittu.

Sellasta tänään. Tulin kotiin erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä olotilassa, ja mitäpä muuta silloin voi multa odottaa kuin ahmimista. Söin nuudeleita, ananasta, raejuustoa, jugurttia... Niinkuin sekin jotain auttaisi. Nyt olen epäonnistunut sekä koulussa ja syömisessä. Miksi en vaan voi olla normaali, miksi pitää pilata joka helvetin asia?

Mulla on jotenkin luovuttajafiilis. Ensi viikolla on noita pääsykokeita, ja mulla on jo valmiiksi tällainen asenne, ei paranna asiaa. En tiedä mitä teen sitten ensi syksynä ja tulevina vuosina.

yö ei ole pimeä päivä

En sitten tänään mennyt kouluun, on sen verran kipeä olo. Ääni on melkein palautunut mutta muuten sitten olo on ihan samanlainen kuin eilenkin, enkä tällä fiiliksellä mitään kemian koetta olis jaksanu vääntää, teen sen sitten torstaina.

Viime yö oli ihan tuskaa, menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaan mutta vaikka mua aluksi väsytti hirveästi niin yhtäkkiä en saanutkaan unta. Pyörin ja pyörin hermostuneena koska tiesin kokoajan että kellon viisarit vierivät eteenpäin huolimatta siitä nukunko mä vai en. Katoin kelloa yhdessä vaiheessa ja se näytti 04:03. Enkä mä sen jälkeenkään nukahtanut. En nukkunut koko yönä, vaan nukahdin vasta sen jälkeen kun iskä oli tullut "herättämään" mua eli joskus puoli 7 aikaan aamulla, ja heräsin kymmeneltä.

Paino tänään 49.2kg! Tästä mä olen jo melko innoissani, koska a) viikonlopun jälkeen noin vähän b) pääsen luultavasti helposti mun vapputavotteeseen koska tässä nyt ei ole kuin parisataa grammaa pudotettava. Jee! Ja tämä on jälleen kerran pienin paino missä olen ollut, tuntuu kivalta.

Otin äsken läskeistäni kuvia... Kokovartalokuvat minusta = oksennus. En kehtaa laittaa niitä tänne, pidän ne vaan omana reversethinspona koneella, niitä katselemalla tuskin tekee mieli syödä enää mitään. Ja niiden avulla voin seurata myös edistymistä, yritän ottaa kuvia aina kilogramman välein. Noi kuvat oli nyt ~49kg ja seuraavat sitten joskus kun pääsen 48.

Oon muuten taas kyllästynyt tän blogin ulkonäköön. Pitää jossain vaiheessa väsätä uusi banneri ja katsoa jos teen jotain muutakin.

EDIT: Jeps, nyt on blogin ulkoasu uusittu värejä myöten kokonaan. Mitäs tykkäätte?

long evenings full on longing

Nukuin viime yönä 13h. Enkä edes herännyt kertaakaan yön aikana, vaan uinailin kaikki kolmetoista tuntia yhteen putkeen tyytyväisenä, ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin jos äiti ei olisi tullut herättämään syömään. Ja uni tuntuu kyllä ihan oikeasti olevan se paras lääke, koska mulla ei ole läheskään niin kamala olo kuin eilen. Kyllä vieläkin on nuhaa ja yskin vihreää limaa, mutta muuten on jo parempi olo. Tosin mun ääni... Eilen kuulostin siltä että mulla olis äänenmurros, tänään ääni vaeltaa puhuessa täysin holtittomasti kuiskauksen, köhimisen ja omituisen ulinan välillä. En tiedä voinko mennä huomenna kouluun, jos tämä ei ensi yönä palaa normaaliksi.

Kävin tänään vaa'alla (ennen ruokailua siis) vaatteet päällä ja se näytti 49.8kg, eli se ei onneksi ole kohonnut ihan infernaalisiin lukemiin vaikka eilen tuli vähän syötyäkin ylimääräistä. Ja paino siis tosiaankin oli vaatteet päällä ja niistä tuli tietysti lisää painoa, en tiedä kuinka paljon se tarkalleen on. Yritän päästä vappuun mennessä <48 kiloon, katsotaan onnistuuko. Eli ensi viikolla ei ole aikaa epäonnistumisille.

Eipä tässä hirveästi mitään kirjotettavaa ole, eilinen meni vaan tylsästi kotona istuskellessa ja tämä päivä myös.

estä minua uppoamasta, herätä minut horroksesta

49.3kg. Se on aika vähän, taitaa olla pienin paino tällä pituudella, mutta... tuntuu läskiltä, näyttää läskiltä. Tuntuu siltä että mitä vähemmän painan, sitä lihavammaksi tunnen oloni. Odotan sitä päivää kun painon väheneminen alkaa oikeasti tuottaa näkyviä tuloksia, tähän mennessä olen aivan yhtä ihraisa kuin ennenkin. En aamulla jaksanut edes innostua tuosta luvusta, katsoin vaa'an numeroita vaan väsyneenä eikä tuntunut miltään.

Olen kaikenlisäksi kipeä. Poskiontelotulehdukselta vaikuttaa, mutta tänään on lähinnä ollut vaan päänsärkyä, kurkkukipua ja nenä vuotaa mikä nyt viittaa ihan tavalliseen flunssaankin, mutta eilen oli myös poskiontelot kipeänä. Toivottavasti tää nyt menee pian ohi, tietysti on ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta meillä on seuraavat viikot koulussa niin kiireisiä ja täynnä työtä etten haluaisi jäädä pois. Muutenkin liikaa tekemistä rästissä, en kaipaa enempää.

Viikonloppu. Hyvä ja huono asia. Hyvä siltä kannalta että saa nukkua ja on taas pari vähän rennompaa päivää, mutta tätä vasten täytyy myös tajuta se tosiasia että mun on pakko tehdä viikonlopun aikana enkun ainekirjoitus, lukea kemian kokeeseen ja tehdä myös noita ennakkotehtäviä pääsykokeita varten. Huoh. Ja viikonloput tarkoittaa tietenkin syömisten kannalta romahdusta, en voi vältellä kotiruokaa ja muutenkin luultavasti tulee taas mässättyä kaikkea paskaa. Ahdistaa.