älä tapa, älä jätä henkiin

Sille anonyymille, joka jätit kommentin tuonne yhteen vanhempaan tekstiin: Kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa. Ymmärrät kyllä varmaan kuinka paljon mieluummin minäkin söisin niitä hedelmiä ja muuta terveellistä, mutta läski sika on läski sika vaikka voissa paistaisi (ironinen sanalasku tähän yhteyteen...). Mä en voi itsekurilleni mitään ja tässä perheessä kun ei muutenkaan millään maailman terveellisimmillä elämäntavoilla loisteta. Vielä tuohon sanomaasi "Näillä eväillä voi syödä normaalisti ja tuntea itsensä kylläiseksi EI läskiksi". Minä en voi. Karu totuus on se, että vaikka mä joisin päivän aikana vain lasin vettä niin tunnen silti oloni läskiksi. Ei sitä muuta se että syönkö mä yhden pullan vai mandariinin, omenan ja puuroa. Mutta kiitos kuitenkin huolenpidosta.

Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.

Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.

Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.

Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.