49.1kg. Toivon että pääsen sitten huomenna 48 puolelle, niin voin olla tyytyväinen itseeni kun olen saavuttanut tän viikon tavoitteen.
Oon tänään syönyt aamulla puuroa ja viilin (oon nyt alkanu syömään joka aamu aamupalan, maha ei turhaan murise koulussa ja muutenkaan ei tule läskeiltyä illalla niin paljoa), koulussa kaveri osti mulle sämpylän ja söin sitten sen ja kotona oon syönyt omenan ja klementiinin. Joudun vielä syömään kotiruokaakin... En keksinyt tälle päivälle enää mitään hyvää tekosyytä kun oon tässä viimeaikona jo aika usein "käynyt kaupungilla syömässä" tai "syönyt koulussa niin paljon ettei ole nälkä", samoja syitä kun en viitsi liian usein käyttää tai uskottavuus menee.
Huomenna olis koulussa jotkut vappupippalot, teemana 80-luku. Itse tuskin pukeudun mitenkään teemaan sopiviin vaatteisiin kun 80-luku nyt ei ole mikään mun lempivuosikymmen muodin osalta, mutta meinattiin kaverin kanssa kyllä laittaa hiukset ja meikit jotenkin kivasti. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.
torstai 29. huhtikuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
älä tapa, älä jätä henkiin
Sille anonyymille, joka jätit kommentin tuonne yhteen vanhempaan tekstiin: Kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa. Ymmärrät kyllä varmaan kuinka paljon mieluummin minäkin söisin niitä hedelmiä ja muuta terveellistä, mutta läski sika on läski sika vaikka voissa paistaisi (ironinen sanalasku tähän yhteyteen...). Mä en voi itsekurilleni mitään ja tässä perheessä kun ei muutenkaan millään maailman terveellisimmillä elämäntavoilla loisteta. Vielä tuohon sanomaasi "Näillä eväillä voi syödä normaalisti ja tuntea itsensä kylläiseksi EI läskiksi". Minä en voi. Karu totuus on se, että vaikka mä joisin päivän aikana vain lasin vettä niin tunnen silti oloni läskiksi. Ei sitä muuta se että syönkö mä yhden pullan vai mandariinin, omenan ja puuroa. Mutta kiitos kuitenkin huolenpidosta.
Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.
Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.
Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.
Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.
Paino oli noussut +200g, eli tänä aamuna se oli 49.4kg. Tänään oon syönyt aamulla vähän puuroa ja nyt koulun jälkeen ananasta. Liikkunut en ole muutakuin kävellyt monnarilta kotiin (n. ½h), mutta on sekin enemmän kuin tässä parina päivänä. Kipeänä kun ei oikein voi liikkua.
Tänään koulussa saatiin tietää taas yks uusi koe. Ens viikosta tulee niiiin tappoviikko, mä en ihan oikeasti ole enää hengissä perjantai-iltana. Maanantaina mantsankoe (ja illalla lääkäri), tiistaina pääsykoe 1, keskiviikkona bilsankoe, torstaina ruotsin ja psykologian kokeet ja pääsykoe 2, perjantaina pääsykoe 3. Mitä vielä? Tän viikon torstaina vielä kemiankoe joka jäi maanantaina multa tekemättä kun olin kipeänä.
Tänään olis ollut myös se 1500m juokseminen, mutta äiti kirjotti lapun ettei mun tarvii juosta sitä kun oon vieläkin vähän kipeänä. Tunti meni sitten lattialla makoillessa ja jutellessa. Mun yhdellä kaverilla on niin täydellinen kroppa.. Ihanat tikkujalat, täydelliset kapeat kädet ja aivan litteä vatsa, kaikki vaatteet näyttää sen päällä täydelliseltä. Mä sanoin sille et haluaisin olla niinkuin se, ja se vaan alotti kauhean saarnan kuten aina. Ja sitten yks toinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "mä just haluaisin sun kropan, ihan oikeesti se on ihana". Mitä, joku haluaa oikeasti olla tällainen? Hetken vaan tuijotin suu auki. Myöhemmin kun keskustelu oli siirtynyt meidän vartaloista yleisiin toiveisiin itsensä suhteen, niin tää kaveri sanoi että "musta ainakin ois kiva vähän saada lihaksia, ymmärrätte varmaan, mä ainakin haluisin olla sellanen normaali". Niinpä niin. Normaali. Mä olen normaali. Enkä mä halua olla normaali, haluan olla laiha. Hassua miten tuollaisestakin aivan huolettomasta asiasta voi tulla tällainen olo, mutta kuitenkin. Normaali. NORMAALI. Vihaan sitä sanaa. Mä en todellakaan halua olla normaali, en samanlainen kuin kaikki muutkin, vaan haluan ihan oikeasti olla laihempi.
Saatan ehkä joutua muuttamaan tän blogin yksityiseksi tai tekemään ainakin jotain turvallisuusjuttuja, pelkään että yks kaveri löytää tän... Tiedän että se lukee ainakin silloin tällöin samoja blogeja kuin mä, pelottaa että se joku päivä vahingossa klikkaa itsensä tänne. Tai jos on jo klikannut. En haluaisi aiheuttaa sille mitään ylimääräisiä huolia eikä kyllä itseänikään huvittaisi "paljastua", joten täytyy kehitellä jotain.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
joskus itselleni siivet kuvittelit, pirut ne repivät pois
Nyt vituttaa. Kopioin tän suoraan tuolta foorumilta koska en jaksa kirjottaa uudelleen.
En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse ens syksynä yhteenkään niistä kolmesta koulusta mihin hain. Yllättävää että juuri niihin on 9439673652090 muutakin hakijaa ja aloituspaikkoja on 20-40. Yksinkertaisesti mun keskiarvolla, vaikka se ihan ok onkin, ei vaan ole mahdollisuuksia noihin ja tuskin mä niissä pääsykokeissakaan loistan. Voi -ttu. Turhauttavaa, koska oon ihan oikeesti yrittäny panostaa että pääsen siihen mun ekaan toiveeseen koska se on vaan niin mun ala, ja sitten.. Ja tuun aiheuttamaan äitille ja muullekin perheelle niin suuren pettymyksen, ne on aina jaksanut tukea ja rohkaista mua että "kyllä sä varmasti pääset sinne" jnejne.
Ja mitä kaverit sanoo kun kerroin niille? "Eikä, vähän sä oot tyhmä, mikset sä laittanu enempää kun kolme koulua siihen yhteishakuun?" "Hahah joku kymppiluokka, menisit nyt edes lukioon, kymppiluokalle menee kaikki huonot". Kiitoksia vaan ihan helvetisti, juuri tällaista minä halusinkin kuulla. Miksi ketussa mä laittaisin enemmän kuin kolme hakutoivetta, kun ne kolme sattuu olemaan ne ainoat alat jotka mua kiinnostaa? Miksi mun pitäis hakea johonkin sellaiseen paikkaan jossa en tulisi viihtymään? En mä halua tuhlata 3-4 vuotta johonkin mitä en halua. Mutta niin, eihän nämä mun täydelliset kaverit voi ymmärtää, ne kaikki haki täydelliseen lukioon jossa ne opiskelevat täydellisinä oppilaina ja suuntaavat sitten täydelliseen yliopistoon ja saavat itselleen täydellisen ammatin ja täydellisen elämän ja paljon rahaa ja ihanan miehen ja voi vittu.
Sellasta tänään. Tulin kotiin erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä olotilassa, ja mitäpä muuta silloin voi multa odottaa kuin ahmimista. Söin nuudeleita, ananasta, raejuustoa, jugurttia... Niinkuin sekin jotain auttaisi. Nyt olen epäonnistunut sekä koulussa ja syömisessä. Miksi en vaan voi olla normaali, miksi pitää pilata joka helvetin asia?
Mulla on jotenkin luovuttajafiilis. Ensi viikolla on noita pääsykokeita, ja mulla on jo valmiiksi tällainen asenne, ei paranna asiaa. En tiedä mitä teen sitten ensi syksynä ja tulevina vuosina.
En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse ens syksynä yhteenkään niistä kolmesta koulusta mihin hain. Yllättävää että juuri niihin on 9439673652090 muutakin hakijaa ja aloituspaikkoja on 20-40. Yksinkertaisesti mun keskiarvolla, vaikka se ihan ok onkin, ei vaan ole mahdollisuuksia noihin ja tuskin mä niissä pääsykokeissakaan loistan. Voi -ttu. Turhauttavaa, koska oon ihan oikeesti yrittäny panostaa että pääsen siihen mun ekaan toiveeseen koska se on vaan niin mun ala, ja sitten.. Ja tuun aiheuttamaan äitille ja muullekin perheelle niin suuren pettymyksen, ne on aina jaksanut tukea ja rohkaista mua että "kyllä sä varmasti pääset sinne" jnejne.
Ja mitä kaverit sanoo kun kerroin niille? "Eikä, vähän sä oot tyhmä, mikset sä laittanu enempää kun kolme koulua siihen yhteishakuun?" "Hahah joku kymppiluokka, menisit nyt edes lukioon, kymppiluokalle menee kaikki huonot". Kiitoksia vaan ihan helvetisti, juuri tällaista minä halusinkin kuulla. Miksi ketussa mä laittaisin enemmän kuin kolme hakutoivetta, kun ne kolme sattuu olemaan ne ainoat alat jotka mua kiinnostaa? Miksi mun pitäis hakea johonkin sellaiseen paikkaan jossa en tulisi viihtymään? En mä halua tuhlata 3-4 vuotta johonkin mitä en halua. Mutta niin, eihän nämä mun täydelliset kaverit voi ymmärtää, ne kaikki haki täydelliseen lukioon jossa ne opiskelevat täydellisinä oppilaina ja suuntaavat sitten täydelliseen yliopistoon ja saavat itselleen täydellisen ammatin ja täydellisen elämän ja paljon rahaa ja ihanan miehen ja voi vittu.
Sellasta tänään. Tulin kotiin erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä olotilassa, ja mitäpä muuta silloin voi multa odottaa kuin ahmimista. Söin nuudeleita, ananasta, raejuustoa, jugurttia... Niinkuin sekin jotain auttaisi. Nyt olen epäonnistunut sekä koulussa ja syömisessä. Miksi en vaan voi olla normaali, miksi pitää pilata joka helvetin asia?
Mulla on jotenkin luovuttajafiilis. Ensi viikolla on noita pääsykokeita, ja mulla on jo valmiiksi tällainen asenne, ei paranna asiaa. En tiedä mitä teen sitten ensi syksynä ja tulevina vuosina.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
yö ei ole pimeä päivä
En sitten tänään mennyt kouluun, on sen verran kipeä olo. Ääni on melkein palautunut mutta muuten sitten olo on ihan samanlainen kuin eilenkin, enkä tällä fiiliksellä mitään kemian koetta olis jaksanu vääntää, teen sen sitten torstaina.
Viime yö oli ihan tuskaa, menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaan mutta vaikka mua aluksi väsytti hirveästi niin yhtäkkiä en saanutkaan unta. Pyörin ja pyörin hermostuneena koska tiesin kokoajan että kellon viisarit vierivät eteenpäin huolimatta siitä nukunko mä vai en. Katoin kelloa yhdessä vaiheessa ja se näytti 04:03. Enkä mä sen jälkeenkään nukahtanut. En nukkunut koko yönä, vaan nukahdin vasta sen jälkeen kun iskä oli tullut "herättämään" mua eli joskus puoli 7 aikaan aamulla, ja heräsin kymmeneltä.
Paino tänään 49.2kg! Tästä mä olen jo melko innoissani, koska a) viikonlopun jälkeen noin vähän b) pääsen luultavasti helposti mun vapputavotteeseen koska tässä nyt ei ole kuin parisataa grammaa pudotettava. Jee! Ja tämä on jälleen kerran pienin paino missä olen ollut, tuntuu kivalta.
Otin äsken läskeistäni kuvia... Kokovartalokuvat minusta = oksennus. En kehtaa laittaa niitä tänne, pidän ne vaan omana reversethinspona koneella, niitä katselemalla tuskin tekee mieli syödä enää mitään. Ja niiden avulla voin seurata myös edistymistä, yritän ottaa kuvia aina kilogramman välein. Noi kuvat oli nyt ~49kg ja seuraavat sitten joskus kun pääsen 48.
Oon muuten taas kyllästynyt tän blogin ulkonäköön. Pitää jossain vaiheessa väsätä uusi banneri ja katsoa jos teen jotain muutakin.
EDIT: Jeps, nyt on blogin ulkoasu uusittu värejä myöten kokonaan. Mitäs tykkäätte?
Viime yö oli ihan tuskaa, menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaan mutta vaikka mua aluksi väsytti hirveästi niin yhtäkkiä en saanutkaan unta. Pyörin ja pyörin hermostuneena koska tiesin kokoajan että kellon viisarit vierivät eteenpäin huolimatta siitä nukunko mä vai en. Katoin kelloa yhdessä vaiheessa ja se näytti 04:03. Enkä mä sen jälkeenkään nukahtanut. En nukkunut koko yönä, vaan nukahdin vasta sen jälkeen kun iskä oli tullut "herättämään" mua eli joskus puoli 7 aikaan aamulla, ja heräsin kymmeneltä.
Paino tänään 49.2kg! Tästä mä olen jo melko innoissani, koska a) viikonlopun jälkeen noin vähän b) pääsen luultavasti helposti mun vapputavotteeseen koska tässä nyt ei ole kuin parisataa grammaa pudotettava. Jee! Ja tämä on jälleen kerran pienin paino missä olen ollut, tuntuu kivalta.
Otin äsken läskeistäni kuvia... Kokovartalokuvat minusta = oksennus. En kehtaa laittaa niitä tänne, pidän ne vaan omana reversethinspona koneella, niitä katselemalla tuskin tekee mieli syödä enää mitään. Ja niiden avulla voin seurata myös edistymistä, yritän ottaa kuvia aina kilogramman välein. Noi kuvat oli nyt ~49kg ja seuraavat sitten joskus kun pääsen 48.
Oon muuten taas kyllästynyt tän blogin ulkonäköön. Pitää jossain vaiheessa väsätä uusi banneri ja katsoa jos teen jotain muutakin.
EDIT: Jeps, nyt on blogin ulkoasu uusittu värejä myöten kokonaan. Mitäs tykkäätte?
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
long evenings full on longing
Nukuin viime yönä 13h. Enkä edes herännyt kertaakaan yön aikana, vaan uinailin kaikki kolmetoista tuntia yhteen putkeen tyytyväisenä, ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin jos äiti ei olisi tullut herättämään syömään. Ja uni tuntuu kyllä ihan oikeasti olevan se paras lääke, koska mulla ei ole läheskään niin kamala olo kuin eilen. Kyllä vieläkin on nuhaa ja yskin vihreää limaa, mutta muuten on jo parempi olo. Tosin mun ääni... Eilen kuulostin siltä että mulla olis äänenmurros, tänään ääni vaeltaa puhuessa täysin holtittomasti kuiskauksen, köhimisen ja omituisen ulinan välillä. En tiedä voinko mennä huomenna kouluun, jos tämä ei ensi yönä palaa normaaliksi.
Kävin tänään vaa'alla (ennen ruokailua siis) vaatteet päällä ja se näytti 49.8kg, eli se ei onneksi ole kohonnut ihan infernaalisiin lukemiin vaikka eilen tuli vähän syötyäkin ylimääräistä. Ja paino siis tosiaankin oli vaatteet päällä ja niistä tuli tietysti lisää painoa, en tiedä kuinka paljon se tarkalleen on. Yritän päästä vappuun mennessä <48 kiloon, katsotaan onnistuuko. Eli ensi viikolla ei ole aikaa epäonnistumisille.
Eipä tässä hirveästi mitään kirjotettavaa ole, eilinen meni vaan tylsästi kotona istuskellessa ja tämä päivä myös.
Kävin tänään vaa'alla (ennen ruokailua siis) vaatteet päällä ja se näytti 49.8kg, eli se ei onneksi ole kohonnut ihan infernaalisiin lukemiin vaikka eilen tuli vähän syötyäkin ylimääräistä. Ja paino siis tosiaankin oli vaatteet päällä ja niistä tuli tietysti lisää painoa, en tiedä kuinka paljon se tarkalleen on. Yritän päästä vappuun mennessä <48 kiloon, katsotaan onnistuuko. Eli ensi viikolla ei ole aikaa epäonnistumisille.
Eipä tässä hirveästi mitään kirjotettavaa ole, eilinen meni vaan tylsästi kotona istuskellessa ja tämä päivä myös.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
estä minua uppoamasta, herätä minut horroksesta
49.3kg. Se on aika vähän, taitaa olla pienin paino tällä pituudella, mutta... tuntuu läskiltä, näyttää läskiltä. Tuntuu siltä että mitä vähemmän painan, sitä lihavammaksi tunnen oloni. Odotan sitä päivää kun painon väheneminen alkaa oikeasti tuottaa näkyviä tuloksia, tähän mennessä olen aivan yhtä ihraisa kuin ennenkin. En aamulla jaksanut edes innostua tuosta luvusta, katsoin vaa'an numeroita vaan väsyneenä eikä tuntunut miltään.
Olen kaikenlisäksi kipeä. Poskiontelotulehdukselta vaikuttaa, mutta tänään on lähinnä ollut vaan päänsärkyä, kurkkukipua ja nenä vuotaa mikä nyt viittaa ihan tavalliseen flunssaankin, mutta eilen oli myös poskiontelot kipeänä. Toivottavasti tää nyt menee pian ohi, tietysti on ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta meillä on seuraavat viikot koulussa niin kiireisiä ja täynnä työtä etten haluaisi jäädä pois. Muutenkin liikaa tekemistä rästissä, en kaipaa enempää.
Viikonloppu. Hyvä ja huono asia. Hyvä siltä kannalta että saa nukkua ja on taas pari vähän rennompaa päivää, mutta tätä vasten täytyy myös tajuta se tosiasia että mun on pakko tehdä viikonlopun aikana enkun ainekirjoitus, lukea kemian kokeeseen ja tehdä myös noita ennakkotehtäviä pääsykokeita varten. Huoh. Ja viikonloput tarkoittaa tietenkin syömisten kannalta romahdusta, en voi vältellä kotiruokaa ja muutenkin luultavasti tulee taas mässättyä kaikkea paskaa. Ahdistaa.
Olen kaikenlisäksi kipeä. Poskiontelotulehdukselta vaikuttaa, mutta tänään on lähinnä ollut vaan päänsärkyä, kurkkukipua ja nenä vuotaa mikä nyt viittaa ihan tavalliseen flunssaankin, mutta eilen oli myös poskiontelot kipeänä. Toivottavasti tää nyt menee pian ohi, tietysti on ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta meillä on seuraavat viikot koulussa niin kiireisiä ja täynnä työtä etten haluaisi jäädä pois. Muutenkin liikaa tekemistä rästissä, en kaipaa enempää.
Viikonloppu. Hyvä ja huono asia. Hyvä siltä kannalta että saa nukkua ja on taas pari vähän rennompaa päivää, mutta tätä vasten täytyy myös tajuta se tosiasia että mun on pakko tehdä viikonlopun aikana enkun ainekirjoitus, lukea kemian kokeeseen ja tehdä myös noita ennakkotehtäviä pääsykokeita varten. Huoh. Ja viikonloput tarkoittaa tietenkin syömisten kannalta romahdusta, en voi vältellä kotiruokaa ja muutenkin luultavasti tulee taas mässättyä kaikkea paskaa. Ahdistaa.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
otsikoton päivä
Mitä tää paino nyt oikein pomppuilee? Tänään aamulla se oli 49.6kg, eli eilisestä lähteny aika paljon. Vaikka illalla vielä söinkin vaikka mitä, tosin pieniä määriä mutta silti. Outoa.
Tänään oon syöny aamulla yhden omenan (iskä alkoi heti valittaa, kyseli jotain et "Aiotko muka tolla selvitä koko päivän?" mutta sain sitten jotain sönkötettyä että kouluruoka on tunnin päästä jne. ja se usko selityksen) ja koulun jälkeen 2 mandariinia, ja sitten iskä äsken keitti mulle teetä ja teki leipää. Sallin nyt noi leivät itelleni kun tänään en varmaan illalla enää syö mitään.
Tänään oli matikan valtakunnallinen koe. Ja mä kun luulin että mulla olis edes jotain mahdollisuuksia saada siitä joku kohtuu hyvä numero... Kaiken lisäksi en eka huomannut että sen yhden paperin kääntöpuolellakin oli vielä jotain laskuja, huomasin ne vasta kun aikaa oli jotain 5min ja siinä sitten tein hirveällä kiireellä niitä. Noh, katotaan mitä nyt tapahtuu, mulla on kuitenkin ilmeisesti päättötokariin tulossa melko vahva 9 eli vaikka tosta tuliskin vähän huonompi niin ei se varmaan silti laske. Mutta kyllä se silti ottaa päähän.
Mulle tuli eilen myös 2 pääsykoekutsua lisää, oon ihan paniikissa niiden kanssa! Eka on jo 3. päivä ens kuuta eli ihan liian pian, ja ne kaks muuta sitten parin päivän päästä tosta. Mä olen yrittänyt hokea itelleni että kyllä mä selviän, mutta silti. Ja äitikin yritti eilen rauhotella mua kun selitin ihan hädissäni sillekin tästä, se oli sitä mieltä että kyllä mä pääsen ihan mihin vaan jnejne. mutta se vaan pahens mun oloa - äiti siis olettaa että mä pääsen varmasti , mutta mitä jos en, entä jos mä petänkin sen luottamuksen enkä pääsekään mihinkään? Sanokaa mulle etten mä ole ainut ihminen joka panikoi tästä asiasta, kun kaikki kaverit haki lukioon eikä ne ymmärrä mun huolta.
Ja hei sanokaa jos teitä ärsyttää kun höpötän koko ajan koulusta tai muusta ei-niin-kiinnostavasta. Oon vaan kirjotellut kaikesta mieltä painavasta, mutta kertokaa ehdottomasti jos haluisitte lukee enemmän vaikka mun syömisistä tai muusta sellasesta!
Tänään oon syöny aamulla yhden omenan (iskä alkoi heti valittaa, kyseli jotain et "Aiotko muka tolla selvitä koko päivän?" mutta sain sitten jotain sönkötettyä että kouluruoka on tunnin päästä jne. ja se usko selityksen) ja koulun jälkeen 2 mandariinia, ja sitten iskä äsken keitti mulle teetä ja teki leipää. Sallin nyt noi leivät itelleni kun tänään en varmaan illalla enää syö mitään.
Tänään oli matikan valtakunnallinen koe. Ja mä kun luulin että mulla olis edes jotain mahdollisuuksia saada siitä joku kohtuu hyvä numero... Kaiken lisäksi en eka huomannut että sen yhden paperin kääntöpuolellakin oli vielä jotain laskuja, huomasin ne vasta kun aikaa oli jotain 5min ja siinä sitten tein hirveällä kiireellä niitä. Noh, katotaan mitä nyt tapahtuu, mulla on kuitenkin ilmeisesti päättötokariin tulossa melko vahva 9 eli vaikka tosta tuliskin vähän huonompi niin ei se varmaan silti laske. Mutta kyllä se silti ottaa päähän.
Mulle tuli eilen myös 2 pääsykoekutsua lisää, oon ihan paniikissa niiden kanssa! Eka on jo 3. päivä ens kuuta eli ihan liian pian, ja ne kaks muuta sitten parin päivän päästä tosta. Mä olen yrittänyt hokea itelleni että kyllä mä selviän, mutta silti. Ja äitikin yritti eilen rauhotella mua kun selitin ihan hädissäni sillekin tästä, se oli sitä mieltä että kyllä mä pääsen ihan mihin vaan jnejne. mutta se vaan pahens mun oloa - äiti siis olettaa että mä pääsen varmasti , mutta mitä jos en, entä jos mä petänkin sen luottamuksen enkä pääsekään mihinkään? Sanokaa mulle etten mä ole ainut ihminen joka panikoi tästä asiasta, kun kaikki kaverit haki lukioon eikä ne ymmärrä mun huolta.
Ja hei sanokaa jos teitä ärsyttää kun höpötän koko ajan koulusta tai muusta ei-niin-kiinnostavasta. Oon vaan kirjotellut kaikesta mieltä painavasta, mutta kertokaa ehdottomasti jos haluisitte lukee enemmän vaikka mun syömisistä tai muusta sellasesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
