?

Eilinen ilta meni hyvin, en syönyt keskustassa mitään ja illalla menin kotona suoraan suihkun kautta nukkumaan. Ja iltapaino oli 49.7kg!

Tää päivä sitten on mennyt vaan sohvalla lagaamisessa. Heräsin aamulla siihen että mun sydän hakkasi taas ihan tajutonta vauhtia. Syke oli 110 kun mittasin. Kävin aamulla vaa'alla ja en meinannut hillitä itseäni kun vaaka näytti numeroita 49.5. Niin vähän! Mä en ole ikinä painanut näin vähän.

Innostus painosta kuitenkin laantui kun mua alkoi huippaamaan ihan hirveästi. Lötkötin hetken sohvalla puoli-istuvassa asennossa kunnes äiti tuli kysymään onko mulla joku hätänä. Se toi sitten mulle jugurtin joka nostais verensokereita ylös, mutta hirveän kauaa en ehtinyt siitäkään nauttimaan kun mua alkoi oksettaa... Siinä sitten makasin sohvalla silmät kiinni peiton alla ja ämpäri naaman alla kun en voinut lähteä vessaankaan pönttöä halailemaan huimauksen takia. Ehkä puolen tunnin päästä se jugurtti sitten tuli ylös. En edes muista milloin viimeksi olin oksentanut mutta ei se edes ollu mikään kovin kamala kokemus. Tai en mä sitä itse oksentamista ole ikinä pelännyt, vaan lähinnä sitä oloa, sellasta tunnetta että kohta lentää laatta.

Mutta niin, ton oksentamisen jälkeen (tapahtui joskus 13 aikaan) olo helpotti mutta makasin silti liikkumattomana kuuteen asti, kunnes nyt sitten jaksoin nousta koneelle.

Mä en tykkää yhtään en tykkää olla kipeänä, koska äiti alkaa heti paapomaan ja tuomaan kaikenmaailman lohdutus"ruokaa" mulle. Ja mitäpä muuta se nytkään teki kun kävi kaupassa ostamassa sokerisia munkkeja, jotain keksejä ja pari pullollista jaffaa. Great.. Söin yhden munkin ja pari keksiä ja join sitä sokerilitkuakin vähän. Kävin kuitenkin äsken uudelleen vaa'alla ja se näytti edelleen samaa 49.5. Wtf? Iso, rasvainen sokerimunkki ja muut kaloripommit ei vaikuta mitään? Omituista. Mutta en silti tänään varmaan syö mitään koska en myöskään saa kulutettua mitään lukuunottamatta sitten illalla jotain lihaskuntoja.

Mun pitäis huomenna mennä yhden kaverin luokse, mutta taidan laittaa sille viestin että olen kipeänä. Totta puhuen en kyllä edes ole oikeasti kipeä (toi aamun paha olo johtuu vaan luultavasti siitä että verensokerit oli liian alhaalla), mä en vaan halua nähdä sitä. En kestä ajatusta että menisin koko päiväksi niille, kun en jaksaisi tän ihmisen seuraa edes koulussa.