Sydän hakkaa. Kovaa. Liian kovaa? Puolisen tuntia on syke ollut ihan pilvissä, välillä hidastuu normaaliin mutta sitten taas nopeutuu, ja välillä jää kokonaan lyöntejä välistä. Heikottaa ja päätä särkee. Mun koko keho jotenkin tärisee sydämenlyöntien tahdissa, ja tää on pelottavaa.
Mitäköhän tapahtuis, jos tää olis jotain vakavaa, ja mä kuolisin. Enpä mä ainakaan hirveästi menettäis. Maailmassa olis yksi läski sika vähemmän, mun vanhempien ja kavereidenkaan ei tarvis enää kestää mun pärstää ja kuunnella mun ainaista valitusta. Palvelus muille?
Mä olen aivan saatanan kateellinen ihminen. Oon kateellinen kaikille jotka osaa meikata, oon kateellinen niille jotka osaa pukeutua, oon kateellinen niille jotka on kauniita, niille joilla on paljon kavereita tai vaikka ei edes paljon niin ainakin pari hyvää. Mä olen kateellinen mun kaverille, koska se on kaikkea edellämainittua ja lisäksi se on kaikin puolin vain niin ihana ihminen että mua sattuu jutella sen kanssa, koska tunnen itseni niin pieneksi ja tyhmäksi, epäonnistuneeksi. Mä ihailen sitä, rakatan sitä ja samaan aikaan mä vihaan, vihaan sitä kun se on niin helvetin täydellinen.
Mä haluaisin olla se prinsessa, jota kaikki ihailee. Ja sitten mä tajuan etten mä ole, ja vaivun loputtomaan itsesääliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti